Paimennusta, liitelyä ja pk-este

Käytiin lauantaina Tean ja Marian kanssa Mouhijärvellä Johanna vanhempien pitämässä kotieläinpuistossa. Jeriko pääsi myös mukaan katselemaan kaikenlaisia eläimiä. Aika eksoottisia kavereita siellä olikin (mm. alpakoita, jakkihärkä, strutsi, guanagoja ja ylämaan karjaa (lue: karvaisia lehmiä joilla ainakin metrin mittaisit terävät sarvet) ja suurin osa ei oikein välittänyt Jerikosta ja oli pojan itsensäkin mielestä aika epäilyttävää sakkia. Kauriit, porot, possut ja tietenkin lampaat oli ihan mukiin menevää sakkia Jerikon mielestä. Huomasi kyllä, että lampaat oli ihan omaa luokkaansa, muiden edellä mainittujen aitauksiin ei sentään yrittänyt päästä! :D
Myös paikalla pyörinyt 10-viikkoinen mudin pentu oli kovasti Jerikon mieleen ja pentukin sai kivan kokemuksen ystävällisestä aikuisesta koirasta. :)
Jeriko on kyllä niin elementissään ihmisten ja lasten keskellä, eläinten katselemisen ja rapsuttamisen makuun päässeet lapset tuli ihan innoissaan rapsuttelemaan Jerikoakin, ja välillä Jeriko meinasi lähteä itse rapsutuksia hakemaan. Jeriko on niin huippu kun se vaan menee rapsuteltavaksi ja istuu eteen, tykkää hirveästi eikä tarvitse edes pelätä että vahingossa kaataisi tms. Aivan ihana lapsia kohtaan. <3

Grillailtiin ja syötiin sitten siinä. Jeriko pääsi myös leikkimään Watin (Johannan bretagnen basset, vanha tuttu) sekä Johannan vanhempien labbistytön Lakun kanssa. Kyllä oli vauhtia työlinjaisen labbiksen ja Jerikon leikeissä! :D

Leikkien jälkeen vähän palauduttuaan Jeriko pääsi myös paimentamaan lampaita. Vähän suhtauduin kyllä varovaisesti ja harkitsin jo vähän, että kannattaako ollenkaan, kun tiesin että lampaat eivät ole koiraan tottuneet ja sitten kävi ilmi että niillä oli karitsatkin. Nooh, eipä sitä nyt sitten voinut jättää kokeilematta kuitenkaan. :D Otettiin sitten vaan ajoa liinassa, niin kuin Marika oli etukäteen suositellut (tietäen vain että on kokemattomia lampaita, karitsoista en kysyessäni tiennyt).

Rehellisesti sanottuna oli kyllä haastavaa, suurimman haasteen teki se, että lampaat eivät olleet tottuneet koiraan ja niiden suojelureaktiot karitsoihinsa oli hieman ylimitoitettuja. Melkein heti alkuun ihan pienen ajopätkän jälkeen yksi pääsi aivan yllättämään ja ihan kirjaimellisesti puski Jerikoa päälle, siis päällään aivan puski Jerikolta jalat alta. Tokaisin siitä vain Jerikolle, että eipä mitään, ja homma jatkui. Välissä lampaat liikkui jo ihan hyvinkin, mutta sitten jumittivat syömään. Siinä sitten pariinkin kertaan joku yritti puskea Jerikoa, mutta nyt Jeriko osasi varautua ja piti paikkansa, aivan sopivalla painokkuudella mielestäni huomautti ettei yli mennä. Yhdessä kohtaa Jerikolla tuli pattitilanne lauman johtajan kanssa, joka ei väistynyt vaikka Jeriko antoi jo kropallaankin aika hyvin painetta. Kun tilanne ei sitten muulla lauennut, niin Jeriko kävi vähän lampaan takajalalla, ei kyllä missään tapauksessa varsinaisesti purrut, käytti vaan jalan suussaan tyyliin varoituksena että "osaan sitten purrakin jos tarve vaatii, päätä itse".. Tässäkin mielestäni käytti juuri sopivasti voimaa, ei tosiaan kuitenkaan oikeasti näykännyt ja sai lampaat kevyemmin liikkeelle.

Jeriko kyllä yllätti mut, teki ihan asianmukaisia ratkaisuja, eikä antanut periksi vaikka lampaat todella uhkaavia, en tiennyt että pojassa on noinkin paljon potkua ja viettiä! Tietenkin olin ensimmäisen puskemisen jälkeen koko ajan Jerikon vierellä vahvistamassa ja turvaamassa, mutta siis hyvin Jerikolla meni! Aiotaan nyt sitten jatkossakin käydä Mouhijärvellä treenailemassa ja varmasti alkaa sujumaan paremmin kunhan lampaat tottuu asiaan ja karitsatkin kasvaa. Toisaalta varmaan ihan hyvääkin treeniä Jerikolle kun joutuu pakon edessä oikeasti käyttämään kunnolla voimaa ja painetta eikä riitä pelkkä perässä hipsuttelu ajaessa. Muutenhan meidän suurille suunnitelmille kesän paimennuksista on käynyt vähän huonosti, kun yhtäkkiä ei olekaan treenipaikkaa Tampereen lähellä, nyt olen sitten varannut taas Somerolle treenejä ja Mouhijärvellä käydään itsenäisesti treenaamassa.

Tänään oli taas agilitytreenit, meitä oli 1,5 tunnin treeneissä vain kolme, eli aivan ruhtinaallisesti aikaa. Lopetettiin kyllä treenit vähän ajoissa, kun ei koirat olisi enää jaksaneet kunnolla. Tehtiin putken pimeitä kulmia ja treenattiin keppejä erikseen, molemmat sujui Jerikolta oikein hienosti. Radassakin kepit ilman verkkoja aivan mainiosti, ei mitään ongelmaa, erilaisista kulmistakin hakee kepit aika hyvin. :) Kirittämistä ei vaan vielä oikein kestä, ohi ei vielä voi mennä. Kontaktit A:lla tosi hyvät!
Keskiviikkona alkaa taas tauon jälkeen Hanna Löytynojan ryhmässä treenit. Odotan kyllä innolla taas Hannan neuvoja, ja varmasti kahdet treenit viikossa nopeuttaa vähän meidän kisakentille pääsyä. ;)

Agilityn jälkeen en malttanut olla kokeilematta pk-estettä Jerikon kanssa kun lihaksetkin oli niin sopivasti lämpimät. Laitoin ensin hyppäämään niin, että kaksi ylimmäistä lautaa puuttui harjoitusesteestä, kun tiesin jo ennalta että Jeriko hyppää helposti meidän noin 80 cm aidan yli. Tämä meni niin lentämällä ja vaivattomasti, että lisäsin heti yhden laudan, tästäkin hyppy yli aivan helposti. Kolmannen hypyn Jeriko jotenkin mokasi kun Tuija tuli Ronjan kanssa katsomaan, hämääntyi kai jotenkin, ja löi takajalkojen polvet yläosaan ja meinasi lentää nenälleen. Pakkohan tästä oli vielä ottaa yksi toisto ettei jää paha mieli, hyppy taas aivan vaivattomasti eikä yhtään arkaile hyppyä. Lähtee lähetyksestä itse suoraan hakemaan hypyn ja hyppää itsevarmasti yli, todella hienoa! :) Luulin, että metrinen este saattaisi tuottaa ongelmaa tuollaiselle pienelle pojalle, mutta nyt näyttääkin siltä että hyppytekniikka on niin hyvä ettei varmaan tuota ongelmaa pienellä treenillä lisätä sitä viimeistäkin lautaa. Painavan kapulan kanssa on toki taas oma ongelmansa, mutta onneksi Jerikolla on vahvat niskalihakset vetoleikeistä. ;)
Tilasin Jerikolle vihdoin omat pk-liivit, nyt pitäis vissiin ostaa se 650 g kapulakin..