sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Touhukas viikko

Tämä viikko on ollut taas treenejä täynnä. Maanantaina ylökk:n agilitytreenit ja keskiviikkona Löytynojan Hannan treenit. Kävin ennen ja jälkeen Hannan treenien lämmittelemässä/jäähdyttelemässä Näsijärven rannassa koirien uimarannalla ja koirapuistossa. Hannan treeneissä oli kivaa taas pitkästä aikaa, haastavaa, but I like it! ;)

Tiistaina käytiin Somerolla paimennustreeneissä. Paimennettiin isompaa laumaa, olisiko ollut n. 25 lammasta. Ajo sujui nyt todella hyvin, Jeriko ei edes harkinnut kaarelle lähtemistä vaan pysyi hyvin ajossa sekä mua kohti ajaessa että poispäin ajossa. Yllätys sitten taas oli se, että kaaret oli nyt aivan liian ahtaita, joku ihmeen päinvastoin päivä kai oli.. Mutta siis ihan kiva tietää, että molempiin Jerikosta löytyy, kaaria on tehnyt aiemmin tosi hyvin ja varmasti saadaan niihinkin taas ilmavuutta kun vaan treenataan.

Joku päivä tein myös Jerikon kanssa tottiksen seuraamiskaavion, hyvin kyllä Jeriko sen jaksaa, ei ongelmaa. :) Vielä pitäis henkilöryhmää päästä treenaamaan kun ei sitä olla vielä otettu kertaakaan! :D
Ostin myös Jerikolle vihdoin ketjukaulaimen ja postikin toi tilaamani PK-liivit. Niin ja sen 650 gramman kapulan hankin myös! Alkaa olemaan PK-puolen välineet näin alkuun kunnossa.

Lauantaina käytiin tekemässä illalla jälkeä. Suostuttelin Matin tallaamaan jäljen, ja ajattelin että Kyötikkälän kentän läheisyydestä löytyisi joku hyvä maasto. Eipä ollutkaan niin helppoa, ja aluksi hyvältä vaikuttava metsäkin paljastui sitten lenkkipolkujen halkomaksi. Liian haastavaksi meni ja välissä Jerikolta jäljestys katosi aivan täysin, sitten kun itse löysin seuraavan merkin ja lähetin siitä uudelleen niin loppu jälki läytyi ihan suht hyvin. Jäljen vanhetessa tehtiin vähän tottista, seuraamisesta istumista ja yritettiin vähän hyppyä. Seuraamisesta istuminen meni tosi hyvin, alkaa erottamaan jo aikas luotettavasti maahanmenosta ja seisomisesta. Valitettavasti kentällä ei ollut harjoitusestettä josta olisi saanut lautoja pois, mutta jotenkin ajattelin että voisi sitä metristäkin yrittää kun kerta meidän 80 cm aidan hyppää ilman vauhtiakin.. No, eipä ollut helppoa tämä ei, kerran saatiin sellainen räpiköivä ylitys, mutta usko kyllä loppui täysin kesken. Jotenkin se kiinteä este ilmeisesti näyttääkin koiran silmään pelottavammalta kuin harjoituseste, josta viimeksi hyppäsi heittämällä yli niin että yksi lauta puuttui... Lisää hyppytreeniä kyllä siis tarvitaan.

Tänään aamulla kävin sitten yksin tekemässä jäljen metsään Sorilan taakse jossa tiesin olevan aivan ensiluokkaista jälkimaastoa. Mustikoitakin oli ja kun on mustikoita niin on marjastajiakin. Metsässä törmäsin yhteen. Jälki vanheni noin tunnin, jona aikana tein esineruudun samalle paikalle kuin Hannan kanssa oltiin tehty, Hannan merkitkin oli unohtunut paikalleen. Olisi kyllä pitänyt vaihtaa paikkaa, koska kostea mätäs ilmeisesti haisee aivan liian voimakkaasti eikä yhdenkään esineen löytäminen ollut niin helppoa kuin mitä ajattelin, jouduin viemään lopulta Jerikon aivan lähelle ja siitä lähettämään että lopulta nousi. Pitää nyt pistää korvan taakse, ettei toi nimenomainen paikka tai muut vastaavat ole oikein reiluja aloittelevalle koiralle.

No mutta sitten siihen jälkeen. Päästiin Jerikon nostamaan jälkeä n. 1,5 metrin päästä jäljestä suorassa kulmassa. Jeriko meni suoraan yli, kaarsi sitten taaksepäin ja lähti takajäljelle. Olin vielä laittanut lähetyskohdasta eteenpäin herkkuja askelille helpottaakseni oikean suunnan nostoa, mutta eipä ollut apua siitä sitten. Kutsuin sitten takaisin ja lähti oikeaan suuntaan. Alku pätkä meni ihan ok, ensimmäinen ja toinenkin keppi nousi ihan hyvin. Sitten Jeriko alkoi haahuilemaan ihan armottomasti, jäljestys loppui aivan täysin. Kutsuin Jerikoa useaan otteeseen takaisin jäljelle, mutta lähti taas hetken päästä aivan väärään suuntaan! Lopulta 5. ja 6. kepin välissä meni niin hermot että otin Jerikon liinassa viereen ja lähdin vaan suorinta tietä pois metsästä. Silläkin hetkellä oltiin reilusti sivussä jäljestä enkä ollut enää edes varma missä kohtaa se oikeasti meni etten osannut ohjata siihen eikä siitä kai olisi apua suuremmin ollutkaan.. Kyllä vaan otti niin päähän, savu vaan nousi korvista! Raivostuttavaa rämpiä yksin metsässä koiran perässä joka lopettaa jäljestämisen aivan kesken! Varsinkin kun tietää, että se on jäljestänyt todella hyvin saman pituista jälkeä kun ollaan oltu viimeksi Hannan kanssa samoissa maastoissa! Jeriko siis pystyisi siihen, mutta jotenkin vaan mielenkiinto tai jaksaminen loppui kesken. En vaan ihan täysin ymmärrä mihin se jaksaminenkaan nyt yhtäkkiä loppui kun Hannan kanssa yhtälailla tehtiin esineruutua edeltävästi, eikä nyt edes mielestäni ollut yhtään sen kuumempi ilma kun oltiin ihan aamusta liikkeellä!
Ärrr! Pitäis kai vaan lopettaa yksin metsässä käyminen kun joka kerta menee päin persettä, mutta miten sitten saa treenattua jälkeä tarpeeksi kun ei saa joka viikko jotain kaveria mukaankaan? Menee treenit aika harvoiksi sitten... Tai sitten jos nyt yritän raivostumiseltani ajatella jotenkin analyyttisesti, niin pitäisi kai vaan itse tehdä tosi helppoa ja lyhyttä jälkeä, ja jättää ne vaikeammat suoritukset kavereiden tallaamiksi kun ne kerta onnistuu..

Ketutusta helpotti kun päästiin illalla paimentamaan Mouhijärvelle ja meni tosi hyvin. Olin aivan yllättynyt kuinka lampaat nyt käyttäytyi, aivan valtava ero jo yhdessä kerrassa! Lampaat liikkui nyt paljon kevyemmin eikä uuhilla ollut suojelureaktioita karitsoihin juuri ollenkaan, välillä Jeriko työskenteli aivan niiden takana ja kaikki sujui hyvin ja rauhallisesti. Päästin Jerikon sitten irti liinastaan ja päästin sitä puolittaisille kaarille hidastamaan lampaiden pakoa tiettyyn suuntaan. Kerran jopa päästiin tekemään kokonaisen kaaren ja pysäyttämään juoksevan lauman, ja vaikka vähän jännittikin että juokseeko lauma Jerikon yli, niin sujui hyvin ja lauma pysähtyi. Jeriko edelleen käytti hyvin päätään ja yhdessä tilanteessa kun yksi lammas jumitti kovasti kävi takajalalla vähän muistuttamassa, että kuuluu liikkua pois alta. Jeriko myös käytti kroppaansa hyvin voimakkaasti.

Aivan lopussa Jerikolle tuli pari mokaa joista uuhet sitten sakotti. Yhdessä kohtaa Jeriko typeryyksissään meni paineistamaan karitsaa liikaa ja siitä emä läksytti Jerikoa puskemalla päälle. Tässä Jeriko väistyi ja mun käsittääkseni pitikin tajuta väistyä kun itse on hölmöillyt. Lopuksi Jeriko alkoi varmaan vähän väsyä ja siinä meinasi vanha tapa karata kaarelle tulla esiin. Itsekin sitten tein varmaan tyhmästi kun pysäytin kesken liikkeen niin että yksi lammas jäi takavasemmalle, sieltähän se pääsi Jerikoa rankaisemaan kun mun käskytyksestä meni epävarmaksi. Jatkossa pitää sitten pitää tilanne paremmin hallussa eikä ainakaan käskyttää Jerikoa niin pahaan paikkaan.

Mutta olen kyllä todella ylpeä pienestä paimenpojasta, Jeriko on aivan yllättänyt mut piilevillä kyvyillään! Ja se, että tämä lammasporukka on jo nyt näin hyvin kesyyntynyt tuntuu tosi kivalta, merkki siitä että Jeriko työskentelee tosi fiksusti. Ja lisäksi tämä porukkaa alkaa olemaan jo ihan kiva treenattava, karitsat toki tuottaa oman haasteensa, mutta toisaalta ovat myös hyvä opettaja koiralle. Uskon, että Jeriko kehittyy tästä vielä huimasti, nytkin huomaa kun itseluottamus kasvaa oikein silmissä, uskaltaa tosi hyvin antaa painetta lampaille olematta liian hyökkäävä. Siis aivan huippua! :)

Ei kommentteja: