Omatekoinen kaupunkiosa ja paimennusta

Lähdettiin tänään Jerikon kanssa bussilla keskustaan ja sieltä oli tarkoitus mennä Tean ja Lauran kanssa Viikinsaareen. Olin vähän miettinyt, että mitenköhän ottaa koiraa lautalle, mutta kun ei netissä ollut mainintaa ettei pääsisi, niin otin Jerikon mukaan sillä oletuksella, että pääsee. Siinä sitten lipunmyyntiluukun seinällä sitten olikin, että lemmikkieläimiä ei oteta lautalle, ja jäi siis Jerikolta lauttamatka tekemättä. Mentiin sitten sen sijaan Pyynikin rantaan ja myöhemmin Pyynikin näkötornin kahvilan terassille kahville ja munkille. Jeriko käyttäytyi kyllä erinomaisesti koko ajan, terassillakin vaan istui tai makasi, mitä nyt ehkä välillä kävi rapsutuksia hakemassa. ;) Kyllä se vaan on helppoa ottaa koira mukaan kun osaa käyttäytyä, mitä nyt sitten jäi Viikinsaari käymättä.

Illemmalla lähdettiin Mouhijärvelle taas paimentamaan. Tultiin juuri parahiksi auttamaan kun loppuja uuhista siirrettiin sisältä ulkoaitaukseen, tai parhaillaan meidän saapuessa pienemmästä ulkoaitauksesta isompaan. Neljän ihmisen voimin lampaiden siirtely oli selvästikin aika haastavaa ja Jerikosta kyllä taisi olla hyvin apua. :) Karitsat oli myös nyt tarkoitus vieroittaa uuhista ja sisälle jäi toistaiseksi vielä lauma karitsoita joita ei vielä sitten ulos siirretty. Jo ulkona olleiden uuhien karitsat sekä yhden uuden uuhen myöhässä syntynyt pieni karitsa olivat kyllä laumassa mukana.

Pyöriteltiin sitten laumaa siinä vähän. Vaikka lauma ei ollut ehtinyt yhtään asettua, niin oli selvästi rauhallisempaa ja mukavampaa menoa, kun lampaat isommassa laumassa tuntivat olonsa turvallisemmaksi. Uudet uuhet vaikuttaa myös ihan kivoilta ja rehdeiltä tapauksilta, kun rauhassa Jerikon kanssa paimennettiin ja annettiin niille aikaa siirtyä, niin kaikki sujui aivan ongelmitta. Ainut hieman hankalampi tapaus on se yksi ja sama uuhi, joka viimeksikin oli erityisen hankala. Tälläkin kertaa se pari kertaa katsoi vähän siihen malliin, että kohta hyökkää, mutta en viitsinyt tässä tilanteessa usuttaa Jerikoa pistämään kovan kovaa vastaan vaan odotin vaan että siirtyy ja käskin Jerikon pysyä paikallaan ja annoin itse painetta. Ajattelin että parempi että nämä uudet uuhet saavat koirasta pelkästään rauhallisen ja luotettavan käsityksen ettei niistä tule sitten liian säikkyjä. Vähän myös varoin sitä pientä karitsaa ja pelkäsin, että se jää jalkoihin jos lampaat säikähtää. Ehkä ensi kerralla tai joskus myöhemmin tämä yksi hankala tapaus täytyy kyllä varmaan palauttaa herran nuhteeseen.. ;)

Mutta siis kivasti meni. Annoin Jerikon paimentaa vapaana, tehtiin ajoa ja kaaria, lähinnä osittaisia kaaria kun en ihan uskaltanut päästää Jerikoa yksin lauman toiselle puolelle jos sieltä se yksi sitten päättäisi tehdä jotain tyhmää. Nyt sain myös haravan varren avuksi Jerikon ohjailuun ja sanojeni painoksi, ja alkoihan se poika kuuntelemaan paremmin! ;) Ei siis päässyt nyt tekemään mitään tyhmiä ratkaisuja itsekseen kun oli paremmin käskyn alla. Ajossa Jeriko alkaa malttaa jo huomattavasti paremmin painostaa kropallaan ja lähestyä hitaasti, yhden kerran liikkeelle lähdössä Jeriko teki jopa ratkaisun, että nousi vaan maasta seisomaan ja antoi siitä kropallaan painetta eikä liikkunut ennen kuin lampaat oli saanut sopivasti etäisyyttä. Se oli fiksua. :)
Kaaret/puolittaiset kaaret oli myös hyviä, vähän yritin myös olla ohjaamatta kepillä ja ainakin kun aita oli toisella puolella vastassa niin sain pelkällä suullisella käskyllä lähtemään oikealle kaarelle. :D

Tiistaina ehkä mennään taas uudestaan, ja sitten sunnuntaina on meidän paimennuspäivä! JEEEE! :)