Ollaan nyt edelleen tehty Jerikolle lenkeillä pieniä jälkiä jotka lähtee kolmiosta, Mattikin on tehnyt oikeastaan joka ulkoilutuksellaan. Matin kanssa Jeriko kuulemma syö hyvin froliceja jäljeltä, mun kanssa kyllä jälki mennään hyvin ja tarkasti, mutta eipä juuri mitään syödä. Ei kai tästä ole pääteltävissä, että mun seuraani on ehdollistunut jäljen juokseminen..? ;D No mutta joka tapauksessa Jeriko on näistä suoriutunut ihan hyvin munkin seurassa. Nyt olisi ajatuksissa sitten supistaa kolmio pois ja alkaa treenaamaan janaa.
Tänään käytiin sitten Hannan kanssa tekemässä jälkeä metsään jonka olin sunnuntaina aikani ratoksi etsinyt. Aikas hyvää jälkimetsää olikin, harvahkoa mäntymetsää sammalkallio pohjalla. Hanna teki sitten Jerikolle jäljen ja mä tein Ennille. Heimo ei ollut tällä kertaa messissä.
Jerikon jälki oli vähän reilu 500 metriä pitkä, vanheni 45 minuuttia. Kulmia ja käännöksiä en laskenut, mutta olihan niitä. Keppejä neljä.
Jäljen vanhenemista odotellessa tehtiin esineruutu. Pohja oli ehkä vähän haastava, pikkaisen kostea/soinen sammal, haisi itsekin jopa omaan nenään. Ruudun koko ehkä 15x20 metriä. Ensimmäinen esine oli nahkahanska jonka Hanna vei Jerikon nähden ruutuun. Jeriko oli ihan innoissaan lähetyksessä ja lähti vauhdilla etsimään, ei vaan meinannut löytyä. Lähetin kerran uudestaan vähän sivummalta ja Jeriko haki ja haki sinnikkäästi, lopulta hanska sitten löytyikin! Toinen esine taisi olla jonkinlainen lompakko, Hanna vei taas Jerikon nähden noin 10 metrin päähän mättään päälle. Hetken kesti tämänkin löytäminen, mutta selvästi helpompi kuin edellinen.
Mielestäni Jeriko tekee kyllä hyvin töitä ruudussa siihen nähden kuinka vähän ollaan esineruutua tehty. Varmasti lelun piilostus leikeistä Parkanossa on ollut hyötyä tässä. :)
Esineruutuakin pitäisi kyllä muistaa useammin treenailla.
Lähetin Jerikon janalle noin 5 metrin päästä jäljestä ja nosti ensin takajäljen (jäljen nostoa pitää kyllä tosiaan treenata), sieltä sitten kutsuin pois ja lähdettiin oikeaan suuntaan. Alkuun Jeriko jopa söi muutaman frolicin maasta (!) ja lähti hyvin jäljestämään. Tosi hyvä tahti, sellainen että sai reippaasti harppoa perässä tai välillä ottaa pari juoksuaskelta jos jäi jälkeen, mutta enimmäkseen reippaassa kävelyssä pysyi perässä. Jeriko jäljesti kyllä tosi keskittyneestä ja hyvin, kolme ensimmäistä keppiä nosti itse hienosti! :) Parissa käännöksessä tai ainakin yhdessä Jeriko harhaili vähän pahemmin että huomasi ettei ollut ihan kartalla, mutta löysi sitten itse hyvin taas jäljen ilman apuja. Ihmettelin kyllä kuinka hyvin Jeriko jaksoi jäljestää vaikka oli näin pitkä jälki, pisimmät on tähän mennessä ollut tosiaan jotain ehkä 350 metriä, mutta Hanna vähän eksyi. ;)
Lopussa sitten vähän pakka hajosi, kun maasto muuttui suo-tyyppiseksi ja haisi sitten varmaan Jerikon nenään liian voimakkaasti ettei pysynyt enää jäljellä ollenkaan. Piti kutsu takaisin ja oikein osoittaa keppi. Varmaan osittain oli sitäkin, että tällainen vaikea kohta jäljen lopussa ja oli jo väsähtänyt.
Mutta kaiken kaikkiaan siis todella hyvää työtä Jerikolta! Kunnon pitkiä jälkiä voisi sitten jatkossakin tehdä enemmän, herkkuja varmaan pudottaa vähän yhden sinne toisen tänne, katsoa josko nostaisi jonkun niistä. Keppien määrää jäljellä voisi lisätä. Ja sitten pitää sitä jäljen nostoa/janaa treenata, tämä onnistuu varmaan hyvin lenkeillä tehtävillä lyhyillä jäljillä. Tästä siis eteenpäin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti