Keskittyminen agilityyn on huippuhyvää, Jupiter näyttää jopa vähän loukkaantuvan jos joku muu alkeisryhmässä karkaa häiritsemään hänen treenejään. Ei suutu, mutta yrittää vaan päästä jatkamaan treeniä vaikka muuten aina haluaisi leikkiä kaikkien kanssa. Ihana. :)
Otin viime viikolla Jupiterin ensimmäistä kertaa hetken mielijohteesta vetotreeneihin mukaan. Se ei ole koskaan ollut edes seurapoikana mukana, vaan olen käynyt Ukon kansssa treeneissä aina yksin. Jupiterin kanssa ei myöskään ole koskaan valjaissa harjoiteltu minkäänlaista vetoa. Ajattelin, että sen herkkyys voi vaikeuttaa sen vetämistä siten, ettei välttämättä haluakaan painaa valjaita vasten, tai että häiriintyy suksistä tmv.
Mutta mitä vielä. Viku ja Raisa lähti meidän eteen ja Ilona piti Jupiteria lähdössä. Kun lähtölupa annettiin, niin Jupiter lähti täydellä vedolla Vikun perään ja sillä oli selvästi vain ajatus, että se pitää saada kiinni. Veti lujaa ja hienosti, kerran ihan alkumatkasta vilkaisi taakseen sauvojen iskuja, mutta sitten unohti jo asian eikä häiriintynyt enää ollenkaan mun hiihtämisestä. Toisella ja viimeisellä lyhyellä pätkällä ei häiriintynyt enää mistään ja veti niin pirun lujaa, että vähän mulla päätä huimasi. Loppupalkka pallokaan ei ihan hirveästi Jupiteria tässä kiinnostanut, kun olisi vielä jatkanut vaan Ilonan ohi.
Keskiviikkona Jupiter teki toisen vetotreeninsä niin, että ekalle pätkälle Satu hiihti ilman koiraa edelle pallon kanssa. Jupiter nosti tässä jo vähän kierroksia ja päästi pari kiljahdusta, eikä sitten ollut yllätys että lähti taas täydellä vedolla ja hienosti veti Sadun luokse ja nappasi pallon. Vei jopa palloa Sadulle leikittäväksi mikä oli jo aika ihmeellistä! Toinen pätkä tehtiin tyhjälle ja sillekin Jupiter lähti todella upeasti, ei mitään ongelmaa. :)
Nyt on siis tehty max 500m vetoja, ei mitään pitkää. Enkä ollut ajatellut Jupiterista vetokoiraa treenata, mutta kun se nyt on kasvanut noin isoksi pojaksi (55-56cm kotimittauksessa, painoa taitaa olla noin 20kg) niin ehkä sitä voi ainakin kevyesti vähän kokeilla. ;)
Fikkels löysi oman kodin ja kotiutuminen sinne on alkanut hyvin. Meille sen sijaan saapui uusi ensikotikissa, joka on ehkä maailman suloisin. Langanlaiha vaalea komistus, leikkaamaton kolli. Hyvin kesy oli ihmiselle heti jo alkuun, joten herää epäily, että onko viime kesän kesäkissa. Ihmiset. :( Niin kovin on tämä kisuli minut hurmannut, että voi olla että pysyvä koti sille on jo löytynyt.
Meidän poppoolta erittäin ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti