Valjakkohiiihdon SM-kilpailut

Viime viikonloppuna kilpailtiin valjakkohiihdon rotumestaruuksista Kuhmossa. Lähdettiin Ilonan ja Marjan kanssa matkaan jo perjantaina, kun ajettavaa oli kuitenkin pysähdyksineen noin seitsemän tunnin verran. Kaikki mun koirat lähti mukaan, Jeriko vähän niin kuin kisaturistiksi. Käytiin perjantaina illalla hiihtämässä kisareitti, joka oli muuten sama kuin mulle ja Marjalle tuttu reitti vuodelta 2016, mutta suo-osuudelta lähtevä lenkki oli käännetty kiertämään toisin päin. Rankkahan se reitti oli ihan 5km pituisenakin, olisi ollut SM-arvolle riittävä jo sellaisenaan. Kiitin onneani, että en joutunut itse hiihtämään lauantaina 8km matkaa.

Majoituttiin yhdessä hotelli Kalevalaan, joka on aivan kisakeskuksen vieressä. Hotellissa suhtauduttiin koiriin erittäin ystävällisesti ja huomaavaisesti. Ruuat hotellilla oli todella hyviä, mutta miinuspisteitä täytyy valitettavasti jakaa siitä, että huone oli kolmelle hengelle (ja kolmelle koiralle) erittäin pieni ja ahdas. Vessan ovi mahtui juuri ja juuri eteisessä aukenemaan kaappien editse ja liikkumiset siinä vaati kärsivällisyyttä kaikilta.

Lauantain Ukko ja Marja starttasi minuutin Ilonan ja Jupiterin edelle. Jupiterilla ei ollut nähtävissä kisapaikalla tai lähdössä mitään erityistä jännitystä sprintti-SM kisojen tapahtumiin liittyen, vaan se oli innoissaan lähdössä niin kuin aina yleensäkin. Lähdön jälkeen Ilonalle tuli vähän ajatuskatkos, että mihin sitä pitikään hiihtää. Jännitys vei voiton ja toisaalta oltiin tutustumishiihto tehty pimeällä, niin lähdön jälkeiset mutkat ja pulkkamäki näyttivät erilaisilta. Siitä sitten joukkuekavereiden kannustamana pääsi kuitenkin taas jatkamaan matkaa pienen hämmennyksen jälkeen. Ilonalla olikin gopro-kamera päässä ja kylläpä tulikin hienoa kuvaa! Jupiter juoksee kyllä todella lujaa ja Ilonakin wassutteli menemään. :D

Molemmat pojat jaksoi 8km matkan tosi hienosti ja lähtöalueenkin ohitus toiselle kierrokselle meni ilman mitään pohdintoja siitä olisko jo maali tai missä minä olen (no mun perään noi ei vedossa koskaan haikailekaan). Tosi hienon näköistä menoa. :)

Naisten C-luokan kultamitali meni malinois Suhteellisen Värkkärille ja Tellervo Rantolle 1:45 kaulalla, mutta Jupiter ja Ilona hiihti todella upeasti hopealle!!! :) Ukko ja Marja sijoittui luokassa seitsemänsiksi.

Jupiterin kanssa on ollut vähän valjaspohdintaa, kun se on selvästi kerännyt massaa. Tähän mennessä sillä on ollut käytössä NonStopin freemotion koon 5 (punainen) valjas, mutta se on alkanut jäämään kaulasta vähän piukaksi. Lauantaina Jupiterilla oli käytössä koon 6 freemotion (sininen), joka kaulasta on sille sopivampi, mutta tulee ihan pienen aavistuksen olkanivelen päälle. Testailtiin siinä sitten useampia valjaita launtaina, kun oli myyntikojussa NonStopin nome-valjasta, mutta ihan ideaalimallia tai kokoa ei vielä löytynyt. Freemotion ei Jupiterille taida enää oikein sopia, joten hakusessa on nome-valjaasta koko 6 (nyt oli testattavana vain puolikkaat koot eli 5,5 ja 6,5) tai muu husky-tyyppinen valjat. Sunnuntaina Jupiter juoksi osuutensa koon 5 valjaissa ja Ilona koki, että Jupiter kuitenkin veti niissä taas normaalisti/lauantaita paremmin. Herkkä poika saattaa himmailla vetoa ylämäkiin, kun olkaniveleen tulee pientäkin tuntemusta.

Melko pitkällisen harkinnan ja mielipiteen vaihtelun jälkeen päätin lopulta hiihtää itse Ukon kanssa viestiosuuden. En varmastikaan ole vahvin hiihtäjä Ukon perään, mutta toisaalta Ukkoa ei tunnut taakan raskaus niin paljoa haittaavan ja vaikka olisi kuinka hyvä hiihtäjä, niin tiettyä nopeutta nopeampaa ei taas pääse. Lisäksi Ukon kanssa oli kiva ottaa revanssi Kuhmosta v. 2016 kisoja muistellen ja kun rotumestiksissä tuli tämä suksirikko, niin oli kiva saada ehjä suoritus. Toisaalta etukäteenkin kyllä jo tiesin, että kamalaltahan se tuntuu. :D

Onneksi kuitenkin päätin itse lähteä, oli se vaan niin huikeaa lähteä ykkösosuudelle Ukon kanssa! Olen Ukosta kyllä todella ylpeä, tuon hienommin ei voisi lähtöä tehdä! Ukko vetää ensinnäkin suoraan eteen eikä sitä haittaa pätkääkään muut koirat, päinvastoin Ukolle syttyy kilpailuvietti muista koirista rinnalla. Ukko lukee tilanteita ja rataa aivan huikean hyvin, heti alkuosan mutkissa Ukko alkoi hakemaan sisäkurveissa muista ohitse ja minä sitten vaan röyhkeästi perässä. :D Ukko on kyllä aivan ihanteellinen ykkösosuuden lähtijä, täysin kylmäpäinen eikä paineistu mutta ei kyllä missään nimessä itsekään ala muita härkkimään. Tämä on niin Ukon juttu! :)

Ukko on videolla toisiksi kauimmaisella radalla tempova ja kiljuva koira ja otettiin tuossa siis kolmas sija ja alun mutkissa muista ohitsekin, kunnes sitten nousussa meidät taas ohitettiin. Samassa lähdössä oli kolme C-luokan koiraa (saksanpaimenkoira ja käyttölabbis Ukon lisäksi) ja kolme B-luokan koiraa (dobbereita).

Ekassa todella jyrkässä ylämäessä kaksi koirakkoa pääsi edelle, mutta sen jälkeen pidettiin yksi vielä pitkään takana, kun Ukko aina sisäkaarteeseen haki käännöksissä ja sillä oikeastaan esti ohitukset. :D Lopulta koirakko pääsi kuitenkin ohi, itse ohitettiin heidät vielä uudelleen pitkällä suoralla jossa toiselta loppui hetkellisesti veto ja Ukko painoi ohi, mutta sitten taas ylämäissä mun tekniikkaheikkous aiheutti sen, että toinen pääsi ohi ja karkuun. Hiihdin keuhkoni kyllä aivan pihalle, mutta hienoahan se silti oli.

Muut joukkueen koirakot, Elina ja Frida (Klopotes Bertta) ja Ilona ja Jupiter suoritti omat osuutensa ihan huikean hienosti! Ilona ja Jupiter kirivät omalla osuudellaan hienosti aikaa kiinni, mutta jäätiin silti pronssille.

Nyt kun viestilähdön tein Ukon kanssa ja näin miten hienosti se suoriutui, mutta toisaalta myös että millaisia tilanteita kohdalle osui, niin kirkastui omassakin mielessä, että Jupiter ei taida olla jatkossakaan viestin ykköslähtijä eikä kyllä myöskään sprintti-kisoihin osallistuja. Sprintti-SM kokemus huomioonottaen olisi ollut mahdollista, ettei Jupiter olisi lähtöluvalla lähtenyt ollenkaan, mutta varmaa olisi ainakin se, että noin ahtaisiin väleihin se ei uskaltaisi mitenkään mennä, mihin Ukko täysin kylmäpäisesti hakeutui. Sprintti-SM:t täytyy Jupiterin kanssa siis jatkossa varmastikin unohtaa, vaikka harmillista tavallaan onkin. Valitettavasti herkältä pojalta ei löydy korvien välistä niitä palikoita, mitä tuohon tarvittaisiin. Täytyy vaan toivoa, että Ukko olisi edelleen ensi talvena näin hienossa kunnossa kuin se nyt on ollut, niin on ainakin yksi varma ykkösosuudelle lähtijä meidän tiimissä. :)

Meillä alkoi nyt uuhilla myös synnytystalkoot. Viime keskiviikkona syntyi ensimmäiset, lauantaina yksi ja sitten sunnuntaina kotimatkalla ollessa taas yhdet. Sitten maanantai-aamuna ennen töihin lähtöä uuhia tarkastaessa huomasin karitsan olevan syntymässä toinen takajalka edellä. Sain toisen takajalkankin sitten käsiini ja vedettyä karitsan ulos. Emo oli onneksi kokenut ja hyvä emo. Aamupäivän aikana syntyi vielä kaksi lisää. Eilen iltapäivällä yksi ensikko synnytti ensin yhden karitsan, mutta sitten yllättäen huomasinkin tämänkin uuhen perästä sojottamassa kaksi takajalkaa, kalvotkin oli jo rikki. Tämä olikin sitten tiukempi perätilasynnytys, mutta sain senkin vedettyä ulos, jonka jälkeen syntyi heti kolmas perään kun tulppa oli poistettu. Tänään aamulla näytti taas siltä, että kolmesta jäljellä olevasta tiineestä kaksi aikoo ottaa synnytyskilpailun, mutta ainakaan vielä ei ole mitään tullut. On kyllä erikoinen tilanne, kun on kaikki karitsat syntyneet näin samaan aikaan ja kaikki näin myöhään.