Kevät ja treeni-innostus

Lisääntynyt valoisuus on kyllä suuresti lisänneet mun treeni-intoa. Vaikka on kyllä ollut aika rankkaakin, kun karitsoinnit ovat olleet kovassa vauhdissa ja parilla emolla on ollut ongelmia hoitaa jälkeläisiään ja siitä on aiheuttunut paljon huolta ja työtä ihmisille. Tällä viikolla yksi synnytti meidän ollessa töissä neloset, onneksi sain naapurista apua paikalle ja kaikki lähti sujumaan hyvin, emo hoitaa nelikkoaan hyvin ja painot on hienosti nousussa. Seuraavana päivänä toinen synnytti kolmoset ja onneksi sekin on hoitanut hommansa hyvin. Suuri helpotus! Enää yksi karitsoimatta, joten kohta helpottaa.

Yöpakkaset on vielä kovia ja välillä on tullut luntakin lisää, mutta päivät on usein lämpimämpiä ja valon lisääntyminen väistämättä viestii kevään tuloa. Jossain vaiheessa lumikin sulaa ja niinpä aloitin Ukon kanssa FH-jäljelle esineilmaisun vahvistamisen. Ukko selvästi osaa hyvin ilmaista esineet oikein silloin, kun itse olen sen edessä, mutta jos jään taakse Ukko kääntyisi muhun päin.

Olen selvästikin oikaissut tässä ja kouluttanut asian todella, tarkoitan TODELLA, huonosti. Ei ihme, että jäljestäessä 10m liinan päässä Ukolle on hieman epäselvää miten esineet pitikään ilmaista. Niinpä aletaan nyt ihan alusta uudelleen ja lähden vahvistamaan Ukolle sitä, että esine ilmaistaan suorana eteenpäin vaikka jään Ukon taakse. Olihan mulla tähän ohjeetkin jo olemassa viime kevään peltojälkikoulutuksesta, mutta jotenkin silti tuli oikaistua, typerää toimintaa.

Uskon, että hyvä tästä nyt tulee kun lähdetään ajoissa harjoittelemaan sitä tärkeää puuttuvaa palasta. Kesäkuussa olisi FH-jäljellä rotumestikset ja kiinnostaisi kyllä kovasti osallistua Ukon kanssa sinne jos vaan saadaan koko paketti kasaan.

Jerikon kanssa katseet alkaa pikku hiljaa suuntautumaan metsäjälkikauteen, mutta vielä tässä vaiheessa erityisesti tottikseen. Toistaiseksi ei kuitenkaan tehdä lainkaan varsinaisia tottistreenejä ja voi olla, ettei tottistreenejä kokonaisuudessaan tehdä enää ollenkaan. Lumien sulettua aletaan tekemään hypyn ohittamista mielentilan säilyttämiseksi sekä noutoa, mutta muuten tottiskaavion suorittamisesta on tarkoitus pysyä poissa.

Rallitokoa treenaamalla ja kisaamallakin rikotaan nyt Jerikon kaavoja ja aloin sille nyt opettamaan avoimen luokan liikkeinä pyörähdystä sivulla sekä perusasentoa oikealla puolella. Pyörähtämisen Jeriko sinänsä osaakin, mutta seuraamisen yhteydessä sitä ei ole aiemmin tehty. Perusasennosta seisomaannousu onnistuu aika helposti, kun Jerikolla kuitenkin on vahva seisomaannousu taustalla kaukkareiden pohjalta.

Perusasennon treenaaminen oikealla puolella oli itselle sopiva pieni ajatuspähkinä, kun en oikein meinannut jostain syystä ensin tajuta miten se olisi järkevää opettaa. Sitten kuitenkin muistin laatikkotreenin ja kun Jeriko osaa korokkeen kanssa pyöriä jo ennestään, niin siitähän oli helppo saa aloitettua kääntyminen oikealle perusasentoon takapäätä käyttäen. Tarkoitus olisi opettaa oikealla puolella seuraaminen ainakin lähes yhtä hyväksi kuin vasemmalla puolella.

Jeriko kyllä tykkää näiden uusien asioiden harjoittelusta. Ja viime kokeen mielentilasta sain paljon rohkaisua siihen, että tämä voi oikeasti olla todella hyvä juttu ajatellen myös tottismielentilaa. Jos tuosta tulisi tapa ja tuollaisen mielentilan saisi tottiskokeeseen, niin se olisi kyllä hienoa.

Ukon kanssa voisi vielä yrittää vahvistaa rallitokoliikkeitä niin paljon, että ehkä kokeilisi vielä koetta sen verran, että ahdistuuko silti vaikka liikkeet olisi sille vahvempia. Tosin seuraaminenhan on vanhaa juttua ja viimeksi sekin tuntui huonolta ja kontakti tippuili, joten ihan siitä tuttuudesta tai osaamisestakaan ei ole kyse. Mutta katsotaan. Ajatukset on Ukon kanssa nyt kuitenkin ehkä enemmän jälkikaudessa ja kuivan kauden vetokisoissa.

Tällä viikolla käytiin hiihtotreeneissä Peltolammille. Itse hiihdin Ukon kanssa yhden kierroksen ja Ilona Jupiterin kanssa kaksi kierrosta. Tosi hienosti meni kyllä. :) 

Tällä viikolla päästiin aloittamaan agilityn jatkokurssi Tanja Kurikan ryhmässä, kun viime viikon treenit jäi väliin karitsointikaaoksen vuoksi (toisin sanoen unohdin treenit ja muistin keskellä lampolaa just kun treenit oli jo alkanut). Nyt olisi tosiaan aika jo alkaa ihan kunnolla treenaamaan agilityä, että Jupiter pääsisi kunnolla kehittymään. Omatoimitreenejäkin siis tarvittaisiin.

Jupiterin kanssa ollaan paimenneltu, mutta jaloittelutarhassa on kyllä todella pieni tila missä lumi on tallautunut riittävästi ja aitauksen laidoilla on aivan liikaa lunta eikä lampaat sinne mielellään menisi. Keskellä tallautuneella alueella pyöriminen menee nimenomaan pyörimiseksi ja vaikka siinä onkin niitä suuntakäskyjä harjoiteltu, olen välillä pyrkinyt varioimaan treeniä ajattamalla välillä lampaita kohti aitauksen laitoja jonne lumen sekaan ne ei mielellään menisi.

Jupiter kasaa tosi hienosti lampaita ja kun ne syvemmän lumen äärellä yrittää sinkoilla sivusuuntaan mieluummin kuin jatkaa eteenpäin, niin Jupiter kasaa ne hienosti itse uudelleen porukkaan. Tämän tyylisessä vaikeassa paikassa eteenpäin puskeminen on kyllä haastavaa ja varsinkin alkuun Jupiter tuppasi ottamaan flänkeillä lisää etäisyyttä, mutta lopulta tämäkin onnistui. Ehkä vähän liiankin haastavaa nuorelle pojalle ja täytyy sanoa, että tuon treenitilan seinät alkaa jo kaatua päälle, kun pystyy tekemään niin vähän variaatioita siinä.

Saisi lumet jo pikku hiljaa sulaa... Tai jos ei sula, niin täytyy kyllä käydä vielä hiihtämässä...