Vuoden viimeisen päivän kunniaksi päätin pyhittää eilisen päivän treenaillulle. Ensin oli yritys treenailla paimennusta, mutta se oli aika fiasko. Lunta on noin 20cm ja se oli osittain jäässä, eikä lampaat halunneet liikkua siinä ollenkaan. Liian haastavaa nuorelle koiralle, mutta kyllä me niitä jonkinmoinen pieni lenkki saatiin kuitenkin vietyä.
Siirryttiin sitten tottistelemaan omaan pihaan ja se treeni olikin sitten taas menestys! :) Jupiter oppi odottamaan vuoroaan sivussa, tuomaan kapulan vauhtinoudosta suoraan käteen, seuraaminen edistyi huimasti ja päästiin matkaa pidentämään noin seitsemään askeleeseen, sekä lisäksi maahanmeno alkoi hahmottumaan.
Jeriko pääsi myös treenaamaan pitkästä aikaa. Vire ja ilme oli ihan täysi kymppi, ja Jeriko oppi jättämään Jupiterin huomiotta vaikka se aluksi pari kertaa karkasikin paikaltaan. Ei pahoittanut mieltään vaan keskittyi vaan yhdessä tekemiseen ja leikkimiseen. Tehtiin vähän seuraamista ja jääviä liikkeitä.
Ukon kanssa tehtiin rallitokotteluita ja Ukkokin oli kyllä innoissaan. :)
Jupiterin reaktiot ilotulitteisiin oli aika erikoisia. Jupiter vaikutti jännittävän niitä melko paljonkin ja otti muhun tosi paljon kontaktia, kun käytiin noin yhden aikaan yöllä pissatuksella kun Ukolla meinas jo rakko haljeta. Asutaan siis aika maalla ja tänne kuului paukkuja ehkä noin 1km päästä hiljaa ja siinä vaiheessa pikkaisen tussahti silloin tällöin. Olin jo heittämässä kirveen kaivoon, mutta päätin sitten että otan Jupiterin ulos leikkimään, ihan kokeilumielessä. Sehän leikki sitten täysin normaalisti, innokkaasti ja rennosti. Ensin sama kotipihassa, ja sitten vein Jupiterin vielä kohti laukausten ääntä tuohon metsätielle ja siinäkin yhtä lailla leikki täysin normaalisti, juoksi hakemaan palloa paukun jälkeen siitä suunnasta niin kuin ei mitään.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Jupiteria ilmeisestikin jännitti paukut ja se kaipasi multa kannanottoa siitä onko syytä huoleen. Kun itse olin hyvin passiivinen Jupiterin ottaessa kontaktia (kun en halunnut tehdä numeroa), niin Jupiter päätteli itse, että on syytä huoleen. Kun sitten aloin taas leikkimään normaalisti ja iloisesti, niin Jupiterkin rentoutui.
Jerikon jälkeen mikä tahansa reaktio on mulle uutta ja vähän ihmeellistä. Nythän Jupiter on vielä nuori ja ehkä erityisenkin herkässä iässä, joten tulevaisuus vasta näyttää millaiseksi tilanne kehittyy. Kuitenkin nyt vaikuttaisi siltä, että vaikka Jupiteria selvästi paukut jännittää, niin se ensinnäkin ottaa kontaktia muhun mikä on hyvä asia, ja toisekseen sillä näyttäisi toimintakyky kantavan hyvinkin yli jännittävästä asiasta. Mulla on vaan oppimiskaari varmaan vielä vähän kesken siitä, että mikä on bordercollielle normaalia, kun ensimmäinen nyt sattuu olemaan tuollainen joka ei reagoi mihinkään ääneen yhtään mitenkään...
Tänään treenailtiin taas. Jerikolle ja Jupiterille yritin alkaa rakentamaan kestoa nenäkosketukseen käden kanssa, jotta sitä voisi hyödynttää erinäisissä tilanteissa. Jerikolle aukesi hyvin, Jupiterille ei ihan niin hyvin. Lisäksi Jeriko teki jääviä sekä muistuteltiin taas vähän seuraamisen paikkaa jonka olen kyllä törkeän eteen opettanut/päästänyt luisumaan. Vasemman jalan seuraamista muistuttelin ja pienenpieniä askelia niin ettei saa lähteä edistämään. Jeriko keskittyi nyt hienosti jääviin ja teki todella näpäkästi. Tehtiin törpön kierronkin kautta ja hienosti toimi.
Jupiterin seuraaminen harppasi taas eteenpäin ja tosi kivalla ilmeellä häntä korkealla seurasi ja paikkakin pysyi hyvin korrektina jo hieman pidempiäkin pätkiä. Täyskäännös vasemmalle hitaasssa vauhdissa on hieno, peräpää toimii hienosti! :) Lisäksi törppäjen kiertoja ikään kuin agilityohjausharjoituksena.
Ukolle sitten rallitokohömppäilyä. Illemmalla käytiin Ilonan kanssa hiihtämässä ilman koiria, Ukolla nyt vielä vapaaviikko. Ukko kyllä vähän "reimastui" siitä, että lähdin hiihtovaatteissa ilman sitä. :D Ensi viikolla jatkuu sitten taas vetotreenit ja katsomaan miten jaksan tottistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti