Sunnuntaina oli jälkikoe Raisiossa. Koe alkoi maasto-osuudella, ekana jälki. Meille arpoutui Jerikon kanssa jälki nro 4. Janapaikalla oli jo vähän risukkoa/hakkuujätettä, mutta ihan suht ok paikka kun vaan vähän sihtaili että mistä lähettää. Jeriko eteni janalla kivasti, otti jäljen aika läheltä, olisko ehkä puolessa välissä ollut, mutta otti takajäljen. Sen jälkeen kääntö oikeaan suuntaan ja vauhdikkaasti eteenpäin.
Heti janan jälkeen alkoi kuitenkin oikein kunnollinen harvennushakkuurytö. Maassa oli läjäpäin nuoria kuusirankoja sikin sokin ja näiden lisäksi perus mäntyhakkuujätettä, latvaosaa jne. Tästä jälki jatkui hakkuuaukealle, jonka jälkeen taas harvennushakkuualuetta. Tuoreemmalta harvennushakkuulta siirryttiin vielä vanhempaan hakkuualueeseen, joka kasvoi jo hyvin tiheää pusikkoa ja heinikkoa. Ekat 600m tällaista. Jeriko jäljesti tosi hyvän näköisesti, tarkasti eikä sinänsä itse jäljestyksessä isompia ongelmia, mutta etenemisessä kylläkin. Siinä Jerikon perässä kävellessä ajattelin, että itse en kyllä ikinä tekisi kisajälkeä sellaiseen maastoon tai toisaalta jos jostain syystä olisin sellaista tallomassa, ei omatunto antaisi periksi jättää keppiä yhtään mihinkään kun aina se olisi ollut joko risukasassa tai tosi korkeassa heinikossa.
Kun keppejä ei noussut, ei voinut muuta kuin luottaa Jerikoon ja toivoa, että jäljen talloja on jättänyt kepit jäljen loppuosaan. N. 700m kohdalla taisi nousta eka keppi, tässä alkoi maasto olla sitten tolkullisempaa eikä metsä ollut täynnä hakkuujätettä. Ojien, myös leveiden vesiojien, ylityksiä oli sitten kyllä vastapainoksi, mutta ei sellaiset mikään ongelma Jerikolle ole. Kolme keppiä nousi jäljen loppuosasta ja jäljen alkuun jätetyt kolme jäi sitten nousematta. Lisäksi kaaduin hakkuuaukealla hakkuujätteisiin niin, että sain toiseen polveen oikein kunnon mustelman.
Olin jäljen jälkeen aika ristiriitaisissa tunnelmissa. En voinut olla muuta kuin tyytyväinen Jerikon työskentelyyn, kepit olisi noussut jos ne olisi ollut jossain muualla kuin heinikon tai risukasojen uumenissa, siitä olen aivan varma. Kokeen järjestelyihin en voi väittää olevani tyytyväinen, itse en tuollaisiin maastoihin änkisi 10:tä jälkeä. Pienemmän jälkikokeen voisi ehkä saadakin. Toki järjestäjän puolustukseksi sanon itsekin sen, että ilmeisesti hakkuut oli metsissä aloitettu niin ettei niistä ollut mitään tietoa seuralla ja yksi kokeen jäljistä oli jouduttu siirtämään metsässä vielä olevan metsätyökoneen vuoksi.
Päätin sitten jatkaa koetta kuitenkin harjoituksen vuoksi. Esineruutu meni muuten ihan kivasti, mutta itse luin tilannetta vähän huonosti ja kutsuin Jerikon pois kun se olisi ollut menossa esinettä kohti ja siirryin eteenpäin. Kolme esinettä nousi enkä tätä viimeistä sitten enää ehtinyt.
Tottikseen lähdin selvän suunnitelman kanssa. Nyt oli tarkoitus puuttua Jerikon koetottis-ongelmiin, koska ne eivät koskaan tule esiin treeneissä eikä edes kisanomaisissa treeneissä. Kyllä se vaan tietää koska oikeasti on koe. ;)
Oltiin ekana tottiksessa suoritusvuorossa. 10:tä 3-luokan koirasta vain kaksi suoritti tottista ja meillä ei enää mahkuja tulokseen muutenkaan. Yksi tulos kokeesta sitten lopulta tuli. Seuraamiseen lähdössä ja liikkeestä maahanmenoon lähdössä Jerikolta meinasi tulla ääntä. Pysähdyin heti uudelleen ja suullinen korjaus "oijoi". Pieni tauko ja uusi lähtö, molemmilla kerroilla Jeriko hiljeni ja pysyi hiljaa. Keskittyikin vähän paremmin paitsi seuraamisen menosuoraalla, jossa annoin lisäkäskyn, että tiivisti. Liikkeestä seisomaanjäämisessä Jeriko ei enää edes meinannut äännellä, joten jotain meni perille. Ainakin tällä kertaa. Viilasin myös eteenistumisen asentoja ja muita pikku virheitä mitä huomasin. Vasurilla suorittaminen ei kelvannut. Suorituksen jälkeen olin todella tyytyväinen, sain tehtyä sen mitä olin ajatellutkin ja ainakin hetkellisesti Jerikossa näkyi vaikutus! :)
Nyt sitten vähän lomaa Jerikolle ja uusi hieronta ylihuomenna. Kunhan jumit helpottaa niin katsellaan saisiko loppukesään/syksyyn vielä jälkikoepaikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti