Troija on kasvanut pikku hiljaa kohti aikuisuutta, tosin ensimmäisiäkään juoksuja ei tässä 13kk iässä ole vielä näkynyt. Jeriko kyllä tarkastaa Troijan hajun tarkasti lähes päivittäin, joten epäilisin, että on ne sieltä tulossa, ei vaan ihan vielä käsillä.
Aikuistumiseen on tainnut kuulua pientä murrosikääkin ja tässä välissä oli vaihe, kun Troijan kanssa oli vaikea edetä treeneissä. Nyt kuitenkin siitä on päästy hyvin yli ja Troijan kanssa on kyllä kiva puuhailla ja se on osoittautunut oikein näppäräksi ja nopeasti hoksaavaksi tyttöseksi. Treeni-innon noustessa aloitettiin Maiju Ojamiehen tokoryhmässä ja ehdittiin käydä huimat yhdet treenit ennen kuin koronasulku alkoi.
Koulutusta ollaan kuitenkin edelleen saatu virtuaalisesti ja edetty treeneissä. Noutoa on tehty ja se alkaa olemaan ihan kivassa vaiheessa. Kapulan pito ja ote on tällä hetkellä aikas hyvät ja itse noutoja on nyt ihan muutamia toistoja alla. Troija tuo mielellään kapulan suoraan käteen (alkukoulutusta tehtiin kapulan nostona käteen), mutta myös pudottaa palkkasanalla vauhtinoudossa. Hieman vielä vaatii toistoja, mutta kivalta vaikuttaa.
Seuraamisessa ollaan vasta melko lyhyitä pätkiä tehty, mutta Troijalla on kiva ilme tekemiseen ja koko ajan homma edistyy. Tänään tein ensimmäistä kertaa "yllätyspysähdyksiä" vasemman jalan askeleelle nähdäkseni onko Troija hahmottanut missä sen paikka kuuluu olla, ja hienostihana se menee! :) Troija käyttää myös kroppaansa todella hyvin seuraamisessa, joten tosi näyttävä ja kiva seuraaminen sille vielä tulee.
Luoksetulossa opetan Troijan tulemaan ensin eteen istumaan tottista ajatellen ja sekin alkaa olemaan aika kivalla mallilla Troijan kanssa. Paikka on melko vahvasti Troijalla tiedossa ja nyt on otettu jo muutamia lyhyitä luoksetuloja suoraan eteen.
Kaukkareiden istu-maahan vaihtoja on tehty ihan lähietäisyydellä, ja pikku hiljaa aloitellaan seisomaannousemisen harjoittelua. Ruutua on tehty muutamat kerrat ihan vaan lelulle.
Agilityä varten on tehty kotipihassa keinua, jota Troija tekee nyt kivasti silleen, että painotettu pää on nostettu agilitypöydälle ja Troija tekee siitä lähtötilanteessa vaakatasossa olevaa keinua. Nyt haetaan vaan vielä vauhtia lisää. Juoksupuomia varten tehdään mattotreeniä ja se on edistynyt kivasti. Päästään siinä varmaan tosi hyvään vaiheeseen ennen kuin viitsii puomin tuoda kentälle, ja voidaan siitä sitten edetä puomitreeniin. :)
Ehkä kaikkein kivointa on kuitenkin jäljestäminen ja se kuinka Troija on siinä kehittynyt. Siinä on kyllä tosi paljon Jerikoa tässä asiassa! Namit ei ole sille jäljellä koskaan oikein maistuneet, mutta isänsä kaltaisesti se on silti alkanut jäljestämään tosi motivoituneesti ja tarkkuuteen pyrkien, sen tahti ja tarkkuus on jo tässä vaiheessa hyvin lähellä mun ihannesuoritusta, toki hieman vielä kokemusta tarvitsee lisää. Troija jäljestää jo ongelmitta 1-luokan tasoisia jälkiä, jopa hieman pidempiä ja maastoltaan/muodoiltaan haastavampaakin. Jana on aluillaan, mutta nyt sitä pitäisi alkaa viilaamaan ihan valmiiksi. Keppimotivaatio (isänsä kaltaisesti) on ollut hieman hakusessa jäljestysmotivaation alla, mutta nyt on alkanut näyttämään jo aika hyvältä. Tosi hyvällä mallilla siis ollaan.
Esineruutua on tehty ihan muutamia kertoja, ehkä noin viisi kertaa, alle kymmenen joka tapauksessa. Tämänkin Troija on hoksannut tosi nopeasti ja tietää selvästi etsivänsä esineitä ruudusta. Vielä toistoja tarvitaan, että päästään ilman apuja tapahtuvaan esineruutuiluun, mutta tänään osoitti selvää ymmärrystä asiasta kun olin käynyt näyttämässä sille takarajalla olevat kaksi esinettä ja lähetin ruutuun, niin Troija reagoi erittäin terävästi ja nostikin nopeasti ruudun etuosasta multa vahingossa tippuneen lompakon! Eikä tämä edes sattunut vain kerran, vaan peräti kaksi kertaa. Pirun lompakko ei vaan suostunut pysymään treenitaskussa. :D
Yksi peltojälkikin ollaan Troijan kanssa tehty. Olosuhteet oli aika haastavat kylmän ilman ja tuulen kanssa, joka pellolla johti siihen, että Troija välillä nosti pään ja "huili" vähän ja jatkoi sitten taas tarkasti. Olen miettinyt, että kyllä sille varmaan kannattaisi tehdä myös erikoisjälkeä, kun sillä näyttää taipumuksia tarkkaan jäljestämiseen olevan. Ilmaisutapa on vielä vähän epävarma, kun metsässä olen ehtinyt aloittaa noutona keppien ilmaisua, mutta aloitin kotitreeninä myös esineilmaisua maahanmenolla ja se lähti kyllä sujumaan aika kivasti. Voisi olla luonteva tapa ilmaista myös keppejä..
Jerikon kanssa on totta kai myös tehty jo peltojälkeä kun lunta ei ole ollut. Olosuhteet tosin aika mielenkiintoisia, kun pelloilla on ollut välillä osittain ihan puhtaasti jäisiä kohtia ja ei niitä, niin sulan pinnan alla maa on kuitenkin jäässä eikä tietenkään kasvustoa edellisvuoden kuollutta nurmea lukuunottamatta. Haastavaa, mutta hyvää treeniä kyllä. Tekipä Jeriko sitten senkin, että ensimmäistä kertaa koskaan viime viikonlopun treenijäljellä lähti peuran jäljelle! Homma kuitenkin korjattu ja samaisella peurapellolla tänään meni hienosti, vaikka harhaa oli selvästi tänäänkin. Pääasia, että itsehillintä piti. ;)
Jupiterin kanssa on muutamia paimennustreenejä tehty pienessä aitauksessa. Häkitystä ja jakoa lähinnä. Jako on hyvin haastavaa tuolla liimautuvalla treeniporukalla, mutta ihan hyvää harjoitusta on saatu. Suuremmilla osalla uuhista on nyt karitsat alla ja paaleja sisään tuodessa pääasiassa Ukko on toiminut luottokoirana uuhien ja karitsojen siirtelyssä, koska se on vaan niin todella hyvä siinä, mutta viimeisimmällä kerralla Jupiter ihan todella halusi tulla mukaan (usein se välttelee haastavia tilanteita ja suorastaan lähtee lipettiin), niin päätin ottaa sen mukaan Ukon rinnalle. Kehitystä on tapahtunut, koska uuhet ei ärsyyntyneet Jupiterin läsnäolosta niin kuin aiemmin ja Jupiter oli ihan hyvä sidekick Ukolle siinä. Pikku hiljaa sekin siinä kehittyy. :)
Jerikon suhteen päädyin nyt siihen ratkaisuun, että laitoin siitä uudelleen ilmoituksen SBCAK:n jalostusuroslistalle. Poistin ilmoituksen reilu vuosi sitten, kun Troijan pentue oli tulossa. Tosin silloin jo mietin sitäkin vaihtoehtoa, että olisiko pitänyt ottaa Jerikosta siemennestettä pakkaseen, mutta silloin ajattelin, että ehkä se yksi normaalikokoinen pentue riittää. Nyt olen kuitenkin alkanut haaveilemaan, että voisin Jerikosta vielä saada toisenkin jälkeläisen sopivan nartun kanssa, ja sijoittaa sitten pennun mahdollista jatkoa ajatellen. Mutta katsotaan nyt poikiiko tämä mitään.
http://sbcak.fi/component/content/article/8-yhdistys/598-briskness-jack-daniels
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti