Päivänpaistetta risukasaan

Tosin päivän paisteesta ei tänään voinut paljoa puhua, kun vettä tuli. Ei sentään niin kuin saavista kaatamalla niin kuin oli luvattu, mutta vähän kuitenkin ja pilvistä enemmänkin oli. Kävin tallaamassa kuitenkin jäljet molemmille koirille. Tajusin vasta sitten toisen jäljen tallattuani, että mä tallasin ne väärässä järjestyksessä, eli ensin Ukon jäljen ja sitten vasta Jerikon. :D Mitat oli aika samanlaiset ja maastohaasteidensa puolesta Jerikon jälki olisi voinut olla hyvä Ukollekin, mutta olin katsonut Jerikolle tietyn ylämäkijanan ja halusin sen tehdä Jerikolle, joten ei lähdetty vaihtamaan.

Sen sijaan venytettiin Ukonkin jäljen vanheneminen 1h40min. Jana oli melko lyhyt ja tarkoituksella viisto. Ukko nosti ensin jäljen hyvin, mutta aavistuksen liikaa oli vauhtia ja hukkasi vähän jälkeä heti siinä alussa ja kiersi takaisin. Sitten alkoi hyvä ja voimakas jäljestys. Ukko teki parasta mahdollista työskentelyään, keskittyi hyvin mutta veti kyllä voimalla jäljellä. Kyllä sitä jarruttaa saa, mutta ei se anna mun perässä roikkumisen häiritä itseään. ;) Kaikki kepit nousi hienosti, jopa viimeinen vaikka Ukko siinä alamäessä vähän kaasutti ja annoin testimielessä liinan mennä löysänä maassa ja Ukko oli pahimmillaan 10 m jäljeltä sivussa. korjasi sitten jälkeä kohti ja selvästi sai jo kauempaa kepistä hajun ja nosti kepin. :D Parempi kuitenkin jatkossa pitää liinasta kiinni ja jarruttaa jos meinaa mopo lähteä käsistä. ;)

Jerikon jälki vanheni suurin piirtein saman verran. Jana lähti ylämäkeen, jälki leikkasi jossain noin 30 metrissä arviolta. Mäki oli sen verran jyrkkä, että osoitinkin Jerikolle pään vierestä selvästi ylöspäin ja hitsi kun se ottikin suunnan hyvin ja eteni aivan tikkusuoraan ja nappasi sitten jäljen. :) Taas meinasi ottaa askeleen oikeaan suuntaan ja sitten näki, että pieni epäilys heräsi, mutta annoin siinä pienen kehun ja jatkoi oikeaan suuntaan. Ehkä paras ratkaisu janalla on käyttää vaan tuota, että luen koiraa ja vahvistan tarvittaessa oikeasta. Käsittääkseni ei ole mitenkään kiellettyä kehua koiraa janalla, varsinkaan jos se on yksi hiljainen "hyvä", kun koira on nostanut jäljen.

Jerikon jälki oli aluksi aikamoisen ryteikön keskellä. Sitten vielä koukkasin tarkoituksella hakkuuaukean kautta ja jätin sinne vielä kepinkin. Hakkuualueelta pois tullessa edelleen kamalaa rytöä, mutta sitten aukesi kiva mäntykangas. :) Jeriko nosteli keppejä paikasta riippumatta hienosti. :) Eka keppi noin 70m, toka keppi hakkuuaukealla tai olla noin 200m. Kolmas keppi kiven päällä mäntymetsässä, noin 450m. Ensin ohitti vaikka taisi mennä ihan kiven yli, mutta palasi heti nostamaan kepin. :) Teki aivan sairaan upeasti piikin, ei yhtään tarkastusaskelta. :) Neljäs keppi suoran kulman jälkeen n. 10m kulmasta nousi myös hienosti. Loppumatka oli aika kosteaa sammalikkoa ja sieltä nousi hienosti myös viides ja kuudes keppi. :) Kyllä olin tyytyväinen! Ja niin taisi olla Jerikokin. :)

Maailman suloisin ja paras jälkikoira :))