Maanantaina kävin Niihaman kentällä tottisvuorolla ekaa kertaa tämän vuoden puolella. Jerikolla oli tottiskuviot hyvin muistissa ja asenne kohdillaan, mutta istumisen heitti taas maahan parikin kertaa. Jotenkin toi kentän tunnelta saa sen mielentilaan, jossa ei kuuntele niin hyvin, kun lenkillä tehdessä ei tule virheitä ollenkaan. No saatiin sitten onnistuminenkin, kun muistutin, että "kuuntele", mutta en ole yhtään vakuuttunut, että kokeessa tekis tuon liikkeen oikein.
Hyppyä harjoiteltiin myös ja aluksi uudessa tilanteessa (vs. kotipiha) oli hankalampaa, mutta lähti sitten sujumaan ihan hyvin ja Jeriko hyppäsi metrisen puhtaasti. Vinoeste meni hienosti. :) Ukkokin pääsi tottistelemaan eikä ahdistunut muista treenaajista. Haukku irtosi ihan kivasti ja seurasi hyvin, tiiviisti ja innokkaasti, mutta häntä kyllä silleen paimenlinja-tyyliin alhaalla. Useinhan Ukko seuraa häntä komeasti korkealla, mutta ehkä se kentän häly yms. kuitenkin sen verran painetta aiheutti, että häntä laski vaikka vire muuten kantoi..?
Tiistaina oli hakutreenit. Hienosti Jeriko kyllä nykyään menee. Ei yhtään meinaa jäljestellä (niin kuin aluksi toki jälkitausta huomioiden) ja varsinkin tuossa tutussa maastossa eteni hienosti suoraan. Otettiin yksi tyhjä ja senkin jälkeen upposi samalle puolelle hyvin suoran. :) Tiistaina oli jo mukavasti lämmintä, mutta ei häirinnyt Jerikoa.
Keskiviikkona treenailtiin paimennusta kotona. Ukon kanssa ajeltiin porukkaa edes takaisin ja ihan kivasti meni. Jerikon kanssa oli tarkoitus häkittää, mutta voi perhana kun oli taas hankalaa. Täytyy myöntää, ettei noi omat ole mitään helppoja häkitettäviä, ja taisi olla vähän niinkin että äkkinäinen kuumuus kasvatti niille jorman otsaan ja ne oli sitä mieltä ettei halua leikkiä tätä leikkiä. Jeriko flänkkäsi taas liian kaukana eikä sillä ollut sieltä käsin otetta lampaisiin ja ne tuli aina ohi häkistä. Taidettiin me saada jossain vaiheessa 3/4 häkkiin kuitenkin..?
Jotenkin Jerikolle on kerääntynyt painetta häkityksessä. Mä hermostun, kun ei onnistu ja Jeriko ei tykkää siitä ja irtoaa lampaista liikaa vaikka yrittääkin kyllä edelleen jatkaa.. Jännä juttu sinänsä koiralta, joka esim. pk-lajeissa ei ole moksiskaan oikein mistään. Voiko koira itse tietää, että jossain se ei ole vahvimmillaan ja olla siinä lajissa vähän herkempi, kun taas esim. maastossa Jeriko selvästi ajattelee osaavansa ihan kaiken? Sellainen olo tuosta tulee, että Jeriko ei itse ajattele olevansa niin mestari paimen kuin pk-puolella, ja sitten on herkempi sille jos mä en ole tyytyväinen ja ei suju.. Jeriko on kyllä aiemmin häkillä osannut hyvin painostaa lampaita sisään, että en oikein tiedä mikä sille nyt on tullut. Onko tää jotain nyt siitä, kun on koko ajan pidempiä etäisyyksiä harjoiteltu ja vaikeampia juttuja, niin ollaan aika sietokyvyn äärirajoilla..? Täytyy nyt tuumailla miten tää solmu aukeaa..
Tänään oli sitten Takkujen agilitykisat Hervannassa. Että vaikka treenitauko alkoi, niin silti on nyt muutamia kisoja tiedossa missä aion käydä nyt toukokuussa ja sitten kesäkuussa agilityn SM-kisat. Jerikon olin ilmoittanut kaikille radoille ja Ukon pelkästään hyppärille.
Kaikki radat oli tosi mukavia, Kari Jalonen tuomaroi. Sää oli mitä mainioin, mutta kyllä aika kuuma, kun reilu 20 astetta. Ja hiekka pöllysi, mutta ei se menoa haitannut. Aina välillä naurattaakin, kun tuuheaturkkisia bortsuja aina tilaisuuden tullen mollataan mm. sillä perusteella, että ne läkähtyy kuumalla/turkki ei ole käytännöllinen kun rajoittaa koiran jaksamista. Taitaa olla koiran muusta yksilöllisestä fysiologiasta tai ihan korvien välistä kiinni kuinka paljon koira reagoi erilaisiin olosuhteisiin. ;) Jeriko ei ole suuremmin reagoinut minkäänlaisiin sääolosuhteisiin eikä tosiaan nytkään menoa haitannut. Toki olin nesteyttänyt molemmat koirat hyvin aamulla ja vettä oli reilusti mukana.
Ekana agilityradat. Ekalta radalta heti hieno nolla. Kontakteilla oli kyllä vähän varastamisen makua, mutta en niistä nyt kyllä nillitä, fiilis on tärkein. ;) Vähän paremminkin olisin voinut ohjata keppejä edeltävän putken ja sieltä kepeille tulon, mulla olis ollut hyvin aikaa juosta putken rinnalla ja siitä lähettää kepeille ja olisi ehkä saanut siitä vielä vähän lisää vauhtia.. Tulos kuitenkin siis 0 aikaan -7,55, etenemä 4,35m/s ja sijoitus 5./37. Ja huonoille ei hävitty, joten tyytyväinen saa taas olla. Hyvältä tuntui ja hyvältä näyttää videollakin vaikka itse sanonkin. :)
Myös toiselta radalta Jerikolle nolla. Videota tältä radalta ei ole. Tämä oli ikään kuin edellinen rata toisin päin. Tosi kivasti meni, harmi tosiaan kun ei saatu videolle. Tulos siis 0 aikaan -7,28, etenemä 4,15 m/s ja sijoitus 5./43.
Viimeisenä hyppis. Tosi kiva rata taas. Tuntui tosi kivalta ja hyvin sujui. Keppien jälkeisen hypyn meinasin unohtaa ohjata, mutta onneksi Jeriko on kiltti ja lähtii tuollaisiin sivuttaislähetyksiinkin. ;) Harmillisesti yksi rima tuli alas, kun peruskäännöksellä käänsin ja jarrutin niin voimakkaasti. Tuloksena siis 5vp, aika -4,06, etenemä 4,25 m/s.
Ukkokin oli sitten tällä radalla. Päätin ilmoittaa sen vain hyppyradalle, koska en oikein tiedä mitä sen A:n kanssa teen eikä ainakaan olla päästy juoksaria harjoittelemaan ollenkaan. Ukkoon kuumuus ehkä vähän vaikuttikin, se on ollut vähän lämpöherkempi ennenkin. Kivaa menoa kyllä oli radalla, että ei nyt siis silleen pahasti Ukko väsähtänyt, vaikka lähdössä vähän jännitti, että millä fiiliksellä se tulee mukaan. Ukko pääsee aina yllättämään.. ;) Putken jälkeisen hypyn riman Ukko alitti ensimmäisellä kerralla. Se oli taas tuollainen käännös, kun pitäisi vasemmalla takajalalla ponnistaa, Ukko näköjään edelleen vaistomaisesti välttelis tollasia, vaikka sitten kuitenkin pystyy sen tekemään. Ukolle 5 vp, aika -0,23 eikä siis etenemä kuin 3,80 m/s tuon hypyn uudelleen ottamisen vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti