Yllättäviä ratkaisuja ja vanhan ongelman paluu

Perjantaina käytiin Nassun ja Milon kanssa lenkillä ja kylläpä oli mukavaa tosi kauniissa säässä ja kun lenkin varrelle mahtui pari pulahduspaikkaakin koirille. Kuuma kyllä oli!

 Katja tuli meille myös paimentamaan ja Hanna tuli Mustin kanssa, joten saatiin kunnolla treenailtua. Mustin kanssa jatkettiin ihan samoilla treeneillä, mutta ehkä me tästä pikku hiljaa edistytään. Päivän suurin anti tuli kuitenkin Jerikon kanssa. Olin Nassun kanssa lenkillä jo pohtinut tuota mitä viimeksi kirjoittelin, että mikä siinä häkityksessä mättää. Nassu puhui kyllä järkeä, kun sanoi että usein koira on itsevarmimmillaan silloin, kun saa tehdä itsenäisesti töitä. Pohdittiin siinä, että onko tuo 3-luokan tolpalta ajon hinkkaaminen mennyt jo vähän liian tokomaiseksi. Sitähän se varmasti itse asiassa olikin, miten mä en itse sitä tullut ajatelleeksi, kun se paineistuminen tuntui alunperinkin vähän epätodennäköiseltä vaihtoehdolta Jerikon kohdalla.

Nyt sitten kävi niin, että kun Ukon kanssa kuljetettiin treenilampaita "alalaitumelle", niin lampaat ei ollut ihan parhaassa yhteistyömoodissa ja Ukolta loppui potku kokonaan. En tiedä vaikuttiko kuumuus vai mikä, mutta Ukko ei toiminut sillä voimakkuudella, mitä siltä olen viime aikoina nähnyt. Ja kun joku "homma" pitäisi tehdä, eli siirtää lampaat, eikä se meinaa sujua, niin mulla on aika lyhyt pinna sellaiselle. Melko nopeasti otin Jerikon tilalle ja annoin sen vapaasti tasapainottaa lampaita ja kuljettaa ne laitumelle. Lisäksi Jeriko oli Myylle takapiruna auttamassa tarpeen tullen ja sai käyttää todella omaa päätään. Jerikohan oli viime vuonnakin aivan huikean hyvä apukoira ja käytti todella hyvin omaa päätään. Nyt kun Jeriko pääsi uudelleen tähän hommaan, niin se alkoi taas parantamaan työskentelyään tosi paljon ja itse asiassa häkitti kerrasta ja tehtiin myös onnistunut jako. :))

On se vaan komea. Ja vielä niin täynnä ominaisuuksia. Tässä tarkkailee lammaslaumaa vapaana laitumella. :)

 Ollaan myös päästetty lampaita uudelle laajennetulle laitumelleen syömään vaikka sitä ei vielä olekaan kokonaan siivottu hakkuujätteistä tai vaikka siinä ei ole vielä sähkölankoja. Onneksi on koirat joiden avulla helppo siirrellä lampaita ja kerätä taas verkkoaitaukseen. :)

Lauantaina oli agilitykisat Valkeakoskella. Nyt kyllä vaikutti kuumuus muhunkin, mutta ei kyllä niinkään Jerikoon. Jerikolla taas kolme rataa ja Ukolla pelkästään hyppäri, joka oli sopivasti ensimmäisenä. Nyt oli kyllä aika kieputusratoja varsinkin kaksi ensimmäistä ja vähän pelkäsin, että hyytyykö Ukko ihan täysin, mutta ei sentään. Yksi rima tippui, mutta muuten ihan kivaa menoa, silti meni yliajalle, oli tosi tiukka ihanneaika.. Radan jälkeen Ukko kyllä jaksoi vielä leikkiä pallolla ja sitten lähti sitä kantamaan mukanaan kohti autoa ja silminnähden etsi ojista vettä, pallo suussa kaivoikin yhtä kuivunutta ojaa. Onneksi löytyi pieni lätäkkö Ukolle. ;)

Paras palkka, pallo ja lätäkkö

Jerikolta myös tippui yksi rima ekalta radalta, sitten mentiin pidempi pätkä tosi hienosti ja sujuvasti, kunnes juuri ihan lopussa Jeriko lipes ohjauksesta ja nappasi ylimääräisen hypyn ja siit hyl. Toiselta agilityradalta taisi tulla myös yksi rima alas (..?) ja sitten tein ihan riskivalinnan ohjauksessa, kun piti hypyltä kääntyä tiukasti A:lle ja takana saman suuntaisesti puomi. Mulle luonnollinen valinta olisi ollut valssata ja olisi mulla sille perusteenakin ollut se, että olisi saanut itsensä A:n ja puomin väliin ja Jerikolle selvästi kerrottua kummalle pitää mennä. Kun ei kuitenkaan ollut erityistä tarvetta keräillä aginollia, niin päätin kokeilla vastakäännöstä hypyllä. Puomillehan Jeriko lipesi. :D

Viimeinen agilityrata oli jo profiililtaan aika paljon sujuvampi ja se menikin sitten kivasti, vaikka lähdössä mulla pää vaan surisi kuumuudessa. Onnistuin kokoamaan jotenkin itseni ja rata nollana maaliin, vaikka omia jalkoja painoi eikä varmaan ihan normaalia asennetta radalle saatukaan. Harmi kun ei ole videota mistä katsoa. Tulos kuitenkin 0 aikaan -4,10, etenemä 3,37 m/s (nyt vasta tajusin, että alle neljän, mutta niin oli kaikilla muillakin! olipas sekin kuitenkin hankala kieputusrata) ja 3. sija.

Eilen käytiin Johannan ja Liisa-Idan kanssa tekemässä jälkeä taas vähän uusiin maastoihin, jotka kyllä on lenkkimaastojen varrella ja siellä niitä olenkin katsellut. Kivasti mahtui neljän koiran jäljet, kaksi pitkää jälkeä, yksi reilu 400 metriä ja yhdelle koiralle janatreeni. :) Johanna tallasi Ukolle jäljen. Tarkoitus tehdä pitkähkö jälki ja haastaa Ukkoa, koska viimeksi oli sellaista kaahotusta. Jana oli ihan päätöntä juoksentelua Ukolle ja joudun sitä siinä jo vähän keräilemään hallintaan. Jarrutin myös Ukkoa jäljellä melko voimakkaasti kun jäljelle lopulta päästiin, kun tiesin että eka keppi on melko nopeasti. Eka ja toka keppi nousikin, mutta vaikka jäljestyksessä ajoittain näytti olevan jo joku tolkkukin, niin silti kaikki kolme muuta keppiä jäi. Myös se viimeinen. Ei löytynyt vaikka aikaa oli etsiä, joten lähdettiin sitten pois ilman. Kepit oli kyllä aikas pieniä, että se toki teki omaa haastettaan, mutta on toi Ukon meno aika kaahotusta nyt. Kai sillekin pitäisi alkaa tekemään tosi pitkiä jälkiä, että vähän rauhoittuisi...

Pitkistä jäljistä puheen ollen, oli virhe tehdä Jerikolle se yksi lyhyt kahden kepin jälki. Nyt oli 1,3 km pitkä jälki ja eka ja toka keppi olisi jäänyt. Eka keppi pieneen virheeseen, kun meni kiven (vai mikä siinä olikaan) väärältä puolelta, mutta toinen oli kallioaukealla ja Jeriko siinä alkoi tarkastamaan ja liihottamaan ihan turhan kaukana jäljestä. Ärähdin siitä, että "nyt tarkkana" ja Jeriko sitten tarkensikin ja löysi sen kakkoskepin. Olisi todennäköisesti jäänyt löytymättä ilman ärähdystä. Kolme seuraavaa keppiä nousi hienosti ja Jeriko selvästi keskittyi jäljestämään tarkasti. Viimeinen keppi oli tien lähellä ja jo vähän kauempaa kuultiin, kun koirat haukkui autoissa, mutta hiljeni sitten kun tultiin lähemmäksi. Joku siellä oli kuitenkin mennyt puron rantoja autojen lähellä, koska siinä kohtaa juuri ennen viimeistä keppiä Jeriko sai jonkun hajun josta ei selvästikään tykännyt vaan murisi purolle päin. Jatkoi sitten pienen murinan jälkeen jäljestystä, hetken päästä murisi taas ja kutoskeppi olisi tässä sitten taas jäänyt. Pakko oli käydä kepistä palkkaamisen jälkeen tarkastamassa, että mitä siellä puron kivikossa oli, mutta ei enää mitään. Mikä lie sitten mennyt...

Jerikon jälki

Vaikuttaisi nyt siltä, että lyhyt "motivaatiojälki" välissä, sotki taas pakan. Eli Jerikolle pitäisi näköjään tehdä pelkästään pitkää jälkeä, että pysyy riittävän tarkkana ja valppaana keppien suhteen. Ai niin, jana oli kyllä aivan loistava! Pitkä jana, ihan jees maasto mutta paljon kiviä, ettei mikään helpoin edetä. Jeriko otti linjan muutama metri janalta oikealle, eteni sillä suoraan ja vauhdilla, nappasi jäljen ja määrätietoisesti lähti oikeaan suuntaan. Hieno oli! :) Nyt olis sitten vaan ehdittävä tehdä tällä viikolla vielä jälkeä vaikka tarkoitus oli yrittää vähän rauhoittaa treenaamista..

Tänään käytiin tottistelemassa Tavesin kentällä. Tehtiin ilmoittautuminen ja ihan vähän seuruuta, istuminen (onnistui kerrasta!), luoksetulo ja sitten esteitä. Metrin hyppy ilman kapulaa onnistuu hyvin, mutta kapulan kanssa otin vain 95 cm ja siinäkin vähän ponnistaa. Mutta olin kyllä silti tyytyväinen treeniin. :) Ukkokin teki pienen treenin ja vire kesti ihan hyvin vaikka oli paljon porukkaa kentällä. Ei paineistunut edes kovaa huudetuista "MAAHAN!"-käskyistä. Seuraamisessa kyllä edisti aika pahasti ja saisi olla tarkkaavaisempi käännöksissä.

Käytiin ensin lämmittelemässä Alasjärven rannalla Johannan ja Kinnan kanssa, ja sitten vielä jäähdyttelemässä Johannan ja Liisa-Idan sekä koirien kanssa, ja koirat pääsi kunnolla uimaan. Ukko nautti kun pääsi sukeltelemaan. ;)