Ukko on kyllä niin helppo matkakaveri. Se ei hermostu mistään ja on rento joka paikassa. Laivamatkustaminen ei ole juttu eikä mikään niin kuin ei vieraassa paikassa yöpyminenkään. Otettiin ekinokokki-lääkitykset Ruotsin puolella ja eläinlääkärin odotustilassakin Ukko otti rennosti, mitä nyt välillä nousi lattialta heiluttelemaan häntäänsä ruotsalaisille koirille.
Majapaikkana meillä on Veberödissä sijaitseva Granelunds huoneisto, jonka jaamme Katjan ja Myyn, Päivin ja Pennin, sekä Eijan ja Tuiman ja Simin kanssa. Maisemat on upeita, lenkkimaastot hienot ja kevät täällä paljon pidemmällä kuin Valkeakoskella sieltä lähtiessä. Asunto itsessään on myös tosi viihtyisä. :)
Läheisellä pellolla asustaa arviolta ainakin yli 50 peuran lauma, jossa on myös kaksi valkoista peuraa. Eilen tänne tullessa niihin törmättiin ekaa kertaa ja niitä katsellessa iski kiusaus lähettää Ukko hakukaarelle. Vähän kyllä mietin, että mitäköhän kaikkea kamalaa siitä voi seurata (mielessä ei kyllä käynyt, että Ukko lähtisi niiden perään jahtaamaan, mutta kaikkea muuta), mutta sitten kuitenkin annoin come bye -käskyn ja Ukko lähti heti hienolle laajalle hakukaarelle. Selvästi katsoi peuralaumaa ja joko lauman koosta johtuen tai "paimennettavien" herkkyyden aistien laajensi kaarensa vielä viereiselle pellolla. Etäisyyttä oli noin 300 metriä ja kyllähän peurat sitten lähti lujaa Ukon ollessa noin kello 10 kohdalle eikä Ukolla ollut mahkuja niitä saavuttaa eikä toki tarkoituskaan. Ukkokin tajusi, ettei niitä voi haltuun saada ja päätti käydä itse maahan siinä, missä tasapaino oli ennen kuin peurat otti hatkat. ;)
Tänään oli sitten ensimmäinen varsinainen kurssipäivä. Aloitettiin ihan perusharjoituksilla, joissa koira sai fiilistellä lampaita ja Jonas näki millainen työskentelijä kukin koira on. Ensimmäisenä Jonas sanoi Ukosta, että se on talented dog, mutta että mä kontrolloin (eli käskytän) sitä aivan liikaa. Kun Ukko sai vapauden tehdä, niin sillä on Jonaksen mielestä hyvä tasapaino ja oikein hyvä ajo. Ajossa Jonas kehui erityisesti Ukon voimaa ajossa. En ollut itse koskaan kiinnittänyt huomiotakaan tällaiseen pikku asiaan, mutta Ukko astelee etutassuillaan hyvin päättäväisesti (Jonas oikein imitoi tassujen liikettä); "he walks like he means it and the sheep get it". Erona siis siihen, että jos koira "sipsuttaa" etujaloillaan. "Confident dog"Jonaksen mielestä. :)
Ukon heikkoutena on sitten flänkkien loppuosa, joissa Ukko taittaa sisään ja lampaiden perään jos ne lähtee valumaan eikä peitä niitä kunnolla, vaan antaa sitten vähän lisävauhtia. Jos tämä osa saadaan kuntoon (tai siis kun se saadaan), niin Ukko huomaa itsekin, että sen on helpompi hallita lampaita, jolloin mun ei tarvitse (eikä pidäkään!) käskyttää sitä koko ajan, vaan se saa itsenäisesti työstää laumaa. Availtiin kaaria sitten kovilla maahanmeno-käskyillä jos tuli yhtään tiukkaan ja Ukko alkoikin vastaamaan tähän tosi hienosti ja laajentamaan flänkkien loppuosaa ja olemaan kuulolla.
Yhtenä päivän antina vielä poispäinajo, jossa myöskin koiran pitäisi pystyä työskentelemään itsenäisesti ilman jatkuvaa käskytystä. Tämä vaatisi, että koira osaisi itse pitää suunnan ja tasapainottaa ja puskea sen mukaan lampaita. Vielä Ukko ei tätä ihan osaa, mutta tänään jo nähtiin pari kertaa, kun Ukko oli lähdössä valumaan lampaiden sivulle, mutta korjasikin itse itsensä oikeaan paikkaan ja jatkoi lampaiden kuljetusta oikeaan suuntaan. Eli oivallus on tapahtumassa. :)
Lyhyesti vielä tiivistän Jonaksen ajatusta paimenkoiran koulutuksesta. Ensimmäisenä koira opetetaan kohtaamaan lampaita itsevarmana. Sitten harjoitellaan yhteistyötä ohjaajan kanssa. Sitten opetetaan käskyt, eli flänkkien suunnat, ajokäsky ja suunnan pitäminen jne. Eluksi stopilla on suuri merkitys. Sitten lähdetään harjoittelemaan nimenomaan poispäinajoa eri suuntiin ja pikku hiljaa kasvavin etäisyyksin. Kun ekat vaiheet on tehty kunnolla, on stoppien merkitys hyvin vähäinen, koska koiraa ei tarvitse pysäytellä kontrollin vuoksi, kun se itse hoitaa tehtävää niin hyvin. Hakukaaria ei varsinaisesti tarvitse harjoitellakaan ja ne otetaan mukaan vasta, kun muu koulutus on hyvin pitkällä. Tämä siis hyvin yksinkertaistettu ja lyhyt tiivistelmä siitä miten asiaa ymmärsin.
Erittäin mielenkiintoisia ajatuksia siis koulutuksesta ylipäätään ja erityisesti Ukosta. Musta tuntuu, että mä olen vasta viimeisen vuoden aikana alkanut kunnolla tuntemaan tuota koiraani ja mulle on alkanut valjeta, että sehän on tosi hieno paimenkoira. Seuraavia kahta päivää odotan todella innolla! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti