He moves like he means it

Tällä viikolla oli kauden viimeiset agilitytreenit, sekä mun koulutusvuorolla että omat treenit. Mun koulutusryhmäläiset oli hankkineet mulle aivan upean lahjan ja Milli piirtänyt hienot kortit! Olen todella otettu. :) Tosi haikeaa jättää ryhmäläiset kesätauolle (ja osa jää kokonaan pois), mutta toisaalta kiva sitten syksyllä taas jatkaa niiden kanssa jotka edelleen jatkaa. Ja ryhmäläisille tekee varmasti hyvää kuulla välillä neuvoja joltain muulta. Ihmisillä on taipumus sokaistua tietyiltä asioilta ja fiksoitua taas johonkin muuhun. ;) Huipputreenejä siis toivotan kesälle. :)

Jeriko teki oman treenin samalla radalla ja lopuksi vielä jäähdyttelylenkki ryhmäläisten kanssa. Jerikon kanssa taas kaikki vaan sujui. Valitsi sitten minkä tahansa ohjauksen, niin virheettömästi meni. Mun luottokoira. :)

Tänään tein Jerikolle taas jäljen. Tämä oli tämän kauden 7. jälki. 1,2 km tuli pituutta ja kuusi keppiä. Oikeasti olen kyllä miettinyt, että vaihtelu treeneissä varmasti on ihan hyväksi, mutta haluasin tehdä vielä (ainakin) yhden kuuden kepin jäljen, jotta näkisin mihin tällä menetelmällä mennään. Jälki lähti janalta vasemmalle ja oli melko lähellä, ehkä 15-20 metrin kohdalla. Jeriko reagoi jälkeen hyvin, nostikin sen oikeaan suuntaan, mutta lähti sitten kuitenkin tarkastamaan takajälkeä. Näköjään toi takajäljen tarkastaminen nyt ongelma molempiin suuntiin, ei vaan oikealle lähtevissä jäljissä. En tiedä pitäiskö sitä nyt sitten kehua kun nostaa jäljen oikeaan suuntaan ja luottaa kokeessakin vaan omaan silmään siitä koska koira menee jäljellä oikein, vai mitä pitäis tehdä..

Jäljen alku oli aika kinkkinen. Maa oli tosi vetistä ja mentiin siellä veden seassa, eka kulmakin tuli aika äkkiä. Jeriko selvitti nämä kyllä tosi hyvin. :) Eka keppi oli kaatuneen puunrungon jälkeen. Vähän tällä kaivoin vertan nenästä, mutta Jeriko oli tosi tarkkana ja ehkä sai jo hajua kepistä ennen puunrunkoa, koska alkoi siinä selvästi vielä entisestään tarkentamaan. Ennen kakkoskeppiä olevan kulma meinas vähän levitä, mutta sekin keppi nousi ja niinikään kaikki (!!) kepit! :)))) Olin kyllä niin tyytyväinen, ei voi muuta sanoa.

Nyt pohdin, että seuraava jälki voisi olla oikeasti lyhyempi ja vähemmillä kepeillä yllätysmomenttina, mutta varmaan pääosin kuitenkin jatkan kuuden kepin treeneillä ja välillä vaan yllättelen jollain muulla. Mutta nyt olen vaan tosi tyytyväinen. :))

Lisäksi Jerikon kanssa on treenattu PK-hyppyä ja se menee ihan kivasti. Tänään 1m hyppyä yhteen suuntaan. Hieman rimaa hipoen tulee, mutta rima pysyy paikoillaan eikä nyt ponnistanut. Tuossa yksi päivä oli sitä, että meinasi ponnistaa ja halusin sen kuitenkin karsia pois ja kun vielä oli pinna vähän muutenkin kireellä, niin sehän toimi niin kuin kuvitella saattaa... No Jeriko jatkoi kyllä hommia, mutta en kyllä haluamaani puhdasta hyppyä saanut. Nyt sain senkin. :) Edestakaisin hypyissä menee paluussa edelleen vähän jalat solmuun, näitä on tehty vain matalammilla korkeuksilla.

Paimennusta on myös treenailtu. Jatkettu poispäinajolla ja etäällä ajamisella ja se on mennyt ihan hyvin. :) Nyt on ensimmäisiin kisoihinkin ilmoittauduttu ja Jeriko laitettu 3-luokkaan, iik! Treenailtiin pitkästä aikaa häkittämistä ja hitsi se on mulle vaikeaa! Olen jotenkin itse huono siinä ja Jerikon kanssa ei meinaa onnistua mitenkään. Kun Jeriko pysyy kaukana, niin sillä ei ole oikein otetta lampaisiin ja lampaat tuli musta ohi mun parhaista yrityksistä huolimatta. Sitten kun mulla pinna alkoi vähän kiristyä niin Jeriko flänkkäsi vieläkin kauempana ja vieläkin hitaampana eikä kontrollia ollut lampaisiin senkään vertaa. Lopulta piti vaan pistää peli poikki, Jeriko tauolle ja otin Ukon tilalle.

Ja hitsi Ukko on hieno! Sillä taas (varmaan ainakin osin silmänkäytöstä johtuen) kontrolli lampaisiin riittää etäisyydenkin päästä eikä sen tarvi paljoa liikkua, että kertoo lampaille ettei mistään oikein voi tulla ohi. Mun ohi (eli yli) käveleminen loppui siihen ja Ukko painosti lampaat hienosti häkkiin. Siinä on tosiaan varmasti osin se silmänkäyttö jolla Ukko pystyy hallitsemaan lampaita, mutta myös se kropan käyttö ja miten viestii sillä lampaille. Jonaksen kommenttia mukaillen: he moves like he means it. Ja lampaat tottelee. ;)

Ukko on kehittynyt ihan huimasti. Siitä on tullut esiin toi suurta vahvuutta, tyyntä rauhallisuutta, mutta tarpeen tullen se myös tekee selväksi että sitä totellaan. Jos joskus oli aika, kun lampaat herkästi käveli Ukosta yli, niin nyt sellaisesta ei ole tietoakaan. On se kyllä hieno koira. :) Jos vaan yhteistyö saataisiin samalle tasolle kun Ukon työskentely silloin, kun se saa tehdä itsenäisiä ratkaisuja, niin sitten saataisiin varmasti hienoja kisasuorituksiakin. Siinä on vaan se, että vielä aika ajoin yhteys hieman pätkii... ;)