Tänään jaksoin vielä käydä tallaamassa Jerikolle jäljen laiduntalkoiden jälkeen. Ukolle en nyt tehnyt, kun se teki niin hienosti viimeksi ja Ukko kuitenkin herkemmin väsyy tiheällä treenitahdilla kuin Jeriko. Jerikolle nyt sitten toinen 1,4 km jälki. Tällä seuraan nyt kokeneelta kasvattajalta saamaani neuvoa, että miten pitäis treenata koiraa, joka on pohjattoman jälkimotivoitunut, mutta keppejä jää. Eli paljon pitkiä jälkiä. Tein jäljen tohon ihan omilta nurkilta lähtemään, mutta en jotenkin tuonne ollut aiemmin hoksannut tehdä kun maasto ei tielle näytä niin hyvältä. Kuitenkin kun lähtee syvemmälle niin metsä muuttui tosi kivaksi.
Jälkeä tallatessa mokasin taas. Maasto oli nyt siis uusi ja olis pitänyt alunperin uskaltaa ottaa syvyyttä metsään vielä enemmän, sports tracker myös tuntui tosi epätarkalta. (aikamoinen huippuvauhti mulla noin jalkaisin esimerkiksi.. ;)) Niinpä 900 metrin kohdalla tuli vähän pohdintaa, että miten saan loput sadat metrin mahtumaan. Menin sitten tien yli, tien toisella puolella ensin ajattelin lähteä vasemmalle (omia maita kohti), mutta sitten päätinkin mennä linjan ali oikealle. Jäljen tallaamisen jälkeen tajusin, että sittenhän mun piti mennä tietä pitkin kohti kotia eli yli mun juuri tallaamani jäljen. Tälle mun itse tekemälle harhalle ja oikealle jäljelle tuli ajassa eroa varmaan noin 10-15 minuuttia. Hupsis. Mutta olen kyllä kuullut, että esim. NOM:eissa joskus ollut ihan oikeasti jäljellä silmukka, joten olen kyllä miettinyt aiemminkin, että pitäiskö tuollaista treenata.. ;)
Jana melko lyhyt nyt (ykkösluokan tasoa) ja lähti oikealle, vähän mutkitellen itse asiassa heti alkuun, kun jälki oli rinteessä ja väistelin esteitä. Jeriko eteni hienosti ja nappasi jäljen heti oikeaan suuntaan (edellinen jälki lähti vasemmalle ja tää on nyt selkeää parannusta viime kauteen, että molemmat suunnat onnistuu!) ja olin nyt ihan hiljaa etten vahvista sitä, että Jeriko odottaisi multa kuittausta oikeasta suunnasta. Eka keppi oli heti 50 metrin päässä janalta ja tästä Jeriko ajoi yli. Kutsuin iloisesti takaisin ja kun Jeriko itse nosti kepin iloitsin ja palkkasin kuin Jeriko olisi itse sen ilmaissut. Sitten mentiin pieni soinen pätkä ja siitä kulma. Liukastelin aika pahasti yhdessä jäisessä kohdalla jossa oli vielä vettä päällä, kolautin polven ja housut kastui. Jeriko ei tietenkään vilkaissutkaaan taaksepäin ja mä lähdin hammasta purren perään. Toinen keppi oli noin 350 metrissä kaatuneen puunrungon jälkeen (aiemmin Jerikolla tällaiset on saattanut jäädä), mutta ilmaisi hienosti. :)
Lisäksi jäljellä oli usemmassakin kohtaa hirven jälkiä jotka ei Jerikoa haitanneet niin kuin ei ole ennenkään haitannut, vaikka nyt lenkeillä onkin ollut hirven jäljistä kiinnostunut. Mutta se olikin eri, kun nyt oltiin töissä. ;) Tien ylityskohdalla oli toki mun tän päiväisen tuoreen harhan lisäksi 2 päivää vanhaa omaa harhaa, kun mulla on tapana käydä siellä arkiaamuisin lenkillä, ja päivällä siellä ainakin joku ajeli mopolla tmv äänen perusteella, en tiedä miten muuten oli liikuttu. Jeriko ylitti tien ensin suoraan ja aattelin, että eikö noteerannut mun harhaa ollenkaan. Sitten se kääntyikin äkkiä takaisin tajutessaan, että "hei, mitäs tossa oli". Itse seisoin hiljaa liina löysällä ja annoin Jerikon tehdä oman ratkaisunsa. Hastoi syvään ja hartaasti yhden harhan askeleen ja totesi sitten, että "ei se tämä ole" ja palasi oikealle jäljelle. :)
Ensimmäistä keppiä lukuunottamatta kaikki kepit nousi hienosti ja leikittiin ja iloittiin kepeistä, ja Jeriko vaikutti tyytyväiseltä. :) Jäljestys oli tarkkaa ja itsevarmaa, hitsi toi Jerikon asenne on niin rock. :) Mun kunkku. :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti