Taas on menty. Tänä kesänä ajattelin kerätä muistiin sitä kuinka monta jälkeä on tehty ja teen sen nyt tylsästi otsikoissa. Lauantaina meillä kävi sukulaiskoiria ja in-law -sukulaisia paimentamassa. Porukka oli siis Muttaburran jengiä pääasiassa, mutta mukana oli myös Elina Ukon serkun Nokin kanssa sekä serkun pojan Hiilen kanssa. Siinä on muuten komea bordercollie, täytyy sanoa. ;) Paimennustreenien vetämisen jälkeen Johanna ja Jaana lähti tekemään vielä jälkeä mun kanssa; Jaana tallasi jäljen Ukolle (n. 700m muistaakseni?) ja Johanna Jerikolle (n. 1km?). Ukon jälki vanheni tunnin ja Jerikon kaksi.
Ukko nosti janalla takajäljen, mutta muuten janalla eteneminen meni hyvin. Ekan kepin jälkeen tuli vähän ylimääräisiä pyörähdyksiä ja silmukkakin, kun Ukko ilmeisesti eksyi tuoreelle peuran jäljelle hetkeksi. Nopeasti kyllä löysi sitten takaisin oikealle jäljelle, mutta kakkoskeppi jäi siinä hötäkässä. Loput kepit nousi kivasti. :)
Jeriko taisi nostaa myös takajäljen jos en ihan väärin muista. Jäljesti kyllä kivasti ja nosti keppejä nyt ihan mielellään, mutta yksi keppi jäi, kun Jeriko kiersi risukasan sen sijaan että olisi mennyt läpi. Harmittaa kyllä kun tuollaisiin pikku hairahduksiin/laiskotteluun jää keppejä..
Maanantaina oli Jerikon agilitytreenit. Valmis rata oli aikamoista kiemuraa, mutta onneksi ei aina ole pakko tehdä suunnitellun radan mukaan vaan voi myös muokata rataa koiralleen reilummaksi. ;) Alkua siis vähän muokkasin, mutta muuten mentiin kyllä ihan suunnitelman mukaan ja kivasti meni. Tänään Ukon kanssa tehtiin samaa rataa ja Ukkohan paahtoi menemään ihan hurjaa vauhtia!! :)
Tiistaina käytiin jälkimetsässä Liisa-Idan kanssa. LI tallasi jäljen Jerikolle ja minä Kidelle, Ukolle ei nyt tehty jälkeä. Kun LI:llä ei toiminut kännykässä verkko eikä näin ollen sports tracker, venyi Jerikon jälki 2 km pituiseksi. Jälki ei ollut myöskään helpoimmasta päästä siinä mielessä, että yhdessä kohtaa mentiin tosi ryteikköisen kaadetun nuoren koivikon läpi ja sitten toisessa kohtaa käytännössä vedessä kelluvan kuusikon hakkuujätteen läpi. Näiden lisäksi maastossa kulki hirven jälkiä ristiin rastiin, ja jälkeä tallatessa LI oli nähnyt kaksi metsoa ja kaksi hirveä.. Ihan hyvin häiriötä. ;) Jerikoa ei nämä näyttänyt ollenkaan häiritsevän ja omaan tuttuun tyyliinsä jäljesti itsevarmasti ja tarkastikin, ja nosti keppejä iloisesti. Kuitenkin kävi taas yksi kämmi, kun ylitettiin ties kuinka monetta vesiojaa ja Jeriko otti ylityksen vähän jäljen sivusta ja palasti jäljelle viistosti, jolloin ojan jälkeen rinteessa oleva keppi jäi. Voi harmin harmi. :( Mutta hienosti Jeriko kyllä jäljesti koko pitkän matkan, joten kyllä tuohon treeniin on pakko olla tyytyväinen.
Paimennusta ollaan myös treenailtu, lähinnä sitä poispäinajoa etäisyyden kasvun kanssa. Tossa kun on erotellut treenilampaita aina karitsallisista uuhista treeniä varten, on Ukko ollut oiva apu. Siitä on tullut todella itsevarma, mutta kuitenkin tosi kohtelias lampaita kohtaan, se ei hermostuta niitä turhaan, mutta ei tekee pyydetyt asiat vahvasti. Olen niin ylpeä. :)
Treenit siis jatkuu. Kunnon kevättä odotellessa. Nyt on taas ollut niin kylmää ja räntääkin tullut, että kaipaisi jo niitä kunnon lämpimiä kevätpäiviä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti