Metsässä vietettyjä tunteja = parasta

Nyt on PK-kausi polkaistu kunnolla käyntiin maastotreenien osalta ja tunteja metsässä on tällä viikolla kulunut taas ihan kiitettävästi. Ihanaa kun valoa riittää vielä töidenkin jälkeen, joka mahdollistaa PK-lajien harrastamisen. IHANAA!

Tiistaina meillä oli hakutreenit. Tehtiin lyhyt rata uuteen maastoon, keskilinja sähkölinjan alla, vasemmalla puolella hyvin selkeää metsää ja oikealla vähän tiheämpään ja alaspäin laskevaa. Maalimiehet valmiina, avut olisi pitänyt ottaa nyt uudessa maastossa, koska pistot vasemmalle helpompaan maastoon kääntyi vähän liian aikaisin. Tuuli ehkä silleen avoimella, että Jeriko sen vuoksi kaarsi. Molemmille puolelle kolme pistoa ja vasemmalle joudun kaksi lähetystä uusimaan, että sain uppoamaan kunnolla suoraan taakse. Hyvin Jeriko kyllä ottaa korjauksen. Ilmaisu ei ollut ihan yhtä hyvää kuin viimeksi kenttätreeneissä, pikkasen taas häiriintyi mun lähestymisestä. Mutta ihan jees treenimäärään nähden. Tulin aina viereen ja annettiin Jerikon jatkaa haukkua jonkin aikaa sen jälkeen. Jerikosta on kyllä tullut ilmaisussa vähän röyhkeämpi, menee kyllä maahan, mutta nyt näyttäisi hakeutuvan aika kiinni maalimiehiin. Ei nyt päälle tai mitään kiellettyä (ainakaan mun tietääkseni), mutta täytyy pitää silmällä. On se sellainen pikku porsas. ;)

Hakutreenin jälkeen tehtiin esineruututreeni. Jerikolle tää suoraan hakuradan jälkeen, mutta hyvin vaihtoi moodia ja nosti nopeasti kolme esinettä. :) Ukko pääsi ihan lopuksi vielä tekemään oman treenin. Odottelu tien varressa vähän venyi, mutta oli kyllä upeaa kun Ukko ei väsähtänyt/latistunut/paineistunut, vaan päinvastoin alkoi komentamaan mua ja nostatti itseään. :) Esineruudussa Ukko teki todella vauhdikkasti ja voimakkaasti, tykkäsin! Välillä Ukko on aiemmin tehnyt vähän verkkaiseen tyyliin esineruutua, joten tää oli ilo huomata. Mulle se tekemisen ilme on niin tärkeä. :)

Keskiviikkona käytiin lenkillä Ilonan kanssa ja tehtiin samalla esineruutu. Nyt myös kolme esinettä, mutta nyt Ukko ei nähnyt esineiden vientiä. Yksi oikeassa takakulmassa, toinen vasemmassa takakulmassa ja kolmas vasemmalla edessä. Olisko nyt johtunut siitä, ettei nähnyt esineiden vientiä, että vire oli sitten vähän matalampi. Eka esine nousi ihan kivasti, toinen pienellä etsinnällä, mutta vasempaan takakulmaan ei meinannut upota millään kunnolla. Kävelin pidemmälle ruutuun, mutta Ukko ei vaan uponnut ja vaikka etsikin sinänsä, niin työskentely ei nyt kyllä ollut ihan sitä mitä haluan. Olin jo melkein ottamassa Ukon kiinni, menossa näyttämään takaesineen ja viemässä pois, mutta sitten Ukko alkoi saamaan hajua ja alkoi kunnolla tarkemtamaan, joten siitä en halunnut "rankaista".

Jeriko sitten tuli, upposi tikkusuoraan oikeaan takakulmaan ja nappasi pienen pallon sieltä ennen kuin ehti kissaa sanoa. Samoin upposi sinne vasempaan takakkulmaan ja toi heti esineen, mutta vasen etuesine oli aika hankala, kesti tovi ennen kuin löytyi.

Illalla oli vielä Ukon agilitytreenit joissa keskityttiin nyt pääasiassa juoksu-A:n muisteluun ilman pumpperia. Ukko koko ajan aktiivisesti muutti suoritustaan jos ei palkannut ja tekeminen parani, joten eiköhän me löydetä vielä se oikea tapa tehdä. :)

Torstaina tehtiin pelkkä lenkki Tean kanssa ja mä nikkaroin karitsakammarin pikkuisille. Tosin vanhemmat pikkuiset tuntuu olevan sitä mieltä, että ne on niin isoja että voi ihan hyvin syödä isojen kanssa samasta. ;)

Mä oon jo iso tyttö

Tänään aloin harjoittelemaan keritsemistä ensimmäistä kertaa, kun olin saanut nyt keritsimen hankittua. On toi kyllä hyvä laite. Ei mennyt itse asiassa ihan kauhean kauaa ja jälkikin oli ihan hyvää, ekan kohdalla vähän huonompaa ja muutama ihan pieni haava tuli, mutta sitten aloin pääsemään jyvälle ja jälkikin oli ihan hyvää. Kolme ehdin tänään keritä, ja kyllä noi selvästi keritsemisestä villiintyi ja virkistyi. :) Mutta on se rankkaa puuhaa, hiki tuli ja reidet meni ihan hapoille lampaiden tukemisesta. 1/3 tehty.

Sitten käytiin vielä tekemässä kauden ekat jäljet Johannan ja Kinnan kanssa. Johanna tallasi 1,4 km jäljen Jerikolle ja itse talloin jäljet Kinnalle ja Ukolle, Ukon jälki 600m. Molemmilla pojilla 6 keppiä. Aikataulutuksen vuoksi Ukon jälki vanheni vain 50 minuuttia, mutta ihan hyvä näin ekaksi vähän helpompi tehdäkin. Sanoin Johannalle etukäteen, että ei se oikein janaa osaa, mutta kylläpä tekikin hienosti ihan 1-luokan tasoisen janan ja hienosti nosti jäljen oikealle (eli oikeaan suuntaan). Sitten Ukko jäljesti vauhdikkaasti, mutta aikaisempaan nähden jopa rauhallisemmin ja hyvin tarkasti kyllä. Kakkoskepin jälkeen nousi vähän vauhti ja pikkasen tuli epätarkkuutta, epäilin jo että olisi yksi keppi jäänyt, mutta eipä ollutkaan. Kaikki kepit nousi ja lyhyen kaahotuksen jälkeen Ukko taas tarkensi hyvin jäljen päälle. :)

Jerikon jälki vanheni 2 tuntia. Jana oli upea! Pitkä jana jonka päässä jälki oli, Jeriko eteni tikkusuoraan vaikka joutui jonkun kiven väistämäänkin, niin korjasi sitten heti taas suoralle linjalle. Nosti hyvin jäljen oikeaan suuntaan (vasempaan). Alkuun jäljestys oli aika vauhdikasta vaikka tarkalta näyttikin, mutta eka keppi jäi. Sitten Jeriko nosti keppejä hyvin ja palkkasin ja haukutin kepeistä, josta Jeriko tuntui tykkäävän. Johannan sanoin Jeriko huokui itsevarmuutta ja röyhkeyttä ja se oli kyllä ihan totta. Henkselitkin paukkui aika kovaa. :D Vitoskepin läheisyydessä Jeriko selvästi merkkasi jotain, mutta jatkoi sitten matkaa enkä nähnyt siinä mitään, mutta jossain siinä tuntumassa keppi oli ollut ja Jeriko ajoi yli. Hyi hyi, possupoika. ;) Viimeisen kepin malttoi taas nostaa. Kahden kepin jääminen oli kyllä aika huono juttu, mutta toisaalta eka jälki ja tuota haukuttamista ei ehditty viime kesänäkään tehdä montaa kertaa ja uskon kyllä, että toi ilmaisu asia saadaan kuntoon. Nyt Jeriko vaan vähän päästeli höyryjä. ;) Oli kyllä jäljen jälkeen niin tyytyväinen koira itseensä ettei mitään tolkkua. :DD Tästä jatketaan treenejä. :)

Ukkoa väsyttää