Jerikosta tuli isä ja kesälajien korkkausta

Niin paljon jännitystä ja myös hieman pettymyksiä mahtunut tähän Jerikon ja Nokin pentuprojektiin, tokihan kaikki oltaisiin toivottu, että pentuja olisi ollut enemmän kuin yksi. Eikä varmaan ole väärin myöntää, että kyllä sitä jännitettiin, että käynnistyykö synnytys normaalisti yhden pennun kanssa tai että mahtuuko yksi pentu syntymään vai onko se liian iso. Siksipä oli suuri helpotus ja ilo, kun eilen Nokin synnytys tapahtui täysin vaivattomasti ja luonnollisesti, ja elinvoimainen pikku Noriko saapui maailmaan. :) Ainokaisena pentuna myös maitoa on riittänyt yllinkyllin, mutta niinpä kävikin niin, että Noriko sai adoptio-sisaruksia orvoiksi jääneistä husky-pennuista. Jotenkin tulee tunne, että kaikella on tarkoituksensa.

Tänään avattiin paimennuskausi, kun päästiin Katjan luokse treenaamaan. Kotona ei vielä olosuhteet ihan anna myöten, mutta näillä "helteillä" varmaan pian jo täälläkin. :) Olipa kyllä pitkästä aikaa paimentaa. Tehtiin ensin Ukon kanssa pienemmässä pyöröaitauksessa tsekkausta, että miten pysyy irti lampaista ja vähän lampaiden painamista aitaa vasten. Ukolla on kyllä ihana asenne lampaiden kanssa, se on niin kohtelias ja tyyni, että saa lampaatkin hyvin rauhallisiksi. Toisaalta tässä on se kääntöpuoli, että lampaat myös päästäisi Ukon lähemmäksi kuin monen muun ja tämän vuoksi Ukko herkästi ajautuisi vähän liian lähelle edelleenkin. Tästä joutui vähän huomauttamaan, mutta huomauttamisen jälkeen Ukko muisti hienosti pitää etäisyyttä. Lampaiden katsoessa vastaan Ukolla pysyy maltti niin täydellisesti, ja se nykyään uskaltaa ottaa katseet vastaan täysin tyynesti yhtään väistämättä ja hiljaa vaan painaa eteenpäin kunnes lampaat väistää. Mahtava asenne! :)

Toiselle vuorolla otettiin lampaat avoimeen tilaan ja tehtiin vähän hakukaaria. Lampailla oli todella kova veto pihaa kohti ja tämä aiheutti vähän ongelmia suuntien ottamisessa, koska Ukko halusi peittää vedon puolta. Kun tehtiin hakua niin, että piha jäi tolpalta katsottuna oikealle ja lähetin Ukkoa vasemmalle kaarelle, tuli aikas suppeaa kaarta ja Ukko myös ajoi tasapainon yli ja nosti vähän viistosti ikään kuin poispäin vedosta. Ei siis ihan ideaalisesti mennyt. Paineella pyrin irrottamaan Ukko lampaista (ensin tulkitsin tilanteen vain Ukon "silmäilyksi") ja vähän paremmin Ukko sitten tekikin, mutta kun vaihdettin suunta päinvastoin, että piha olikin tolpalta katsottuna vasemmalla, niin Ukko teki oikeastaan aika täydellisen hakuaaren, nosti täydellisesti suoraan, jarrutti itse noston jälkeen ja kävi maahan, antoi lampaille hyvin etäisyyttä ja sitten vasta jatkoi ajamista. Eipä tarvinnut käskyttää oikeestaan mitään, vaan sai vaan käyttää ääntään kehumiseen ja ylenpalttisesti kyllä kehuinkin. :D Tähän oli hyvä lopettaa treeni. :)

Jos Ukko nousi naftaliinista niin kuin olisi eilen viimeksi treenannut, niin Jerikolla oli vähän eri meininki. Ensin ei tiennyt yhtään mihin oli menossa ja häntä korkealla juoksenteli. Sitten laski häntä (vähän), mutta kaasu meinasi hirttää silti kiinni. Jouduin siis seisomaan jarrulla aika paljon, sinänsä kyllä kaaret oli ihan hyvät ja pillikäskyt Jeriko muisti ja otti pääasiassa ihan hyvin, mutta jotenkin tässä korostuu, että on Jeriko kyllä Ukkoon verrattuna aika sähikäinen, kun Ukko on niin tyyni työskentelijä tekee se mitä tahansa. :D

Jeriko ei sitten saanut toista paimennusvuoroa, vaan lähdettiin ajamaan kotiin ja kohti hakutreenejä. Päästiin kuokkimaan Kaarina Jaakolan ryhmän ilmaisutreeneihin ja olipa Jeriko kyllä liekeissä. :) Treenattiin kentällä ja otettiin tilan vuoksi vain neljä maalimiestä, mutta aika sopiva treenimäärä se olikin.

Kenttä oli pääosin sula, toisessa päädyssä oli lumivalli jonka taakse pääsi piiloutumaan, ja toisessa päässä varasto jonka taakse yksi piilo ja pieneen lasten telttaan toinen maalimies. Ekana maalimiehenä Ilona, jonka jo tiesin olevan Jerikolla vaikein, koska tuppaa ihmettelemään tuttuja hakutreeneissä. Lisäksi Jeriko ensin oikaisi vasemmalla puolella olevaa tyhjää piiloa tarkastamaan, mutta korjasi sitten sen tarkastettuaan itsensä alueen alkuun ja löysi Ilonan. Sitten piti kurkata lumivallin takaa mua. Ilme oli: "Hei, Ilona on täällä. Pitäiskö mun tehdä asialle jotain?". :D Aloitti kuitenkin sitten ilmaisemaan lyhyen alkuhämmennyksen jälkeen ja hienosti meni. Toinen maalimies varaston takana ja tätä Jeriko alkoi ilmaisemaan välittömästi. Yhden pienen kurkkauksen teki kulman takaa, mutta muuten tauotta ilmaisi. Kaksi viimeistä ilmaisua oli oikeastaan melkein täydellisiä, ilmaisu alkoi välittömästi ja jatkui tauotta vaikka menin viereen seisomaan. :) Aivan loistavaa. Sanoinko jo, että Jeriko oli aivan liekeissä? Mäkin olin! ;)

Ei olisi aurinkoista kaunista kevätpäivää voinut paremmin viettää kuin pääosin ulkona treenaten meidän lempilajeja. :) Eiköhän pian saada pk- ja paimennuskausi ihan kunnolla käyntiin. :)