Kuulumisia ja treenailua

Ukon kastraatiosta on nyt 1,5 kk ja ainoastaan positiviisia muutoksia on näkynyt. Ukko ei enää lipittele pissoja ja tosi nopeasti (ihan jo pari viikkoa leikkauksesta) väheni myös ylipäätään kiinnostus narttuja kohtaan. Agilitytreeneissä ei enää olla haikailtu Tommin koirien perään ollenkaan, vaan jos ollaan omalle vuorolle oltu menossa, niin pyyhälletty vaan ohi kohti treenikassia/kenttää. Muutenkin agilityssä on lähtenyt kulkemaan huomattavasti paremmin, vaikea toki sanoa kuinka iso osa johtuu keskittymiskyvyn parantumisesta kastraation myötä ja kuinka paljon mun palkkaustavan muokkaamisesta.

Arjessa Ukko on muuttunut siten, ettei enää ole yrittänyt nylkyttää yhtään vierasta eikä myöskään sänkyyn viereen tullessa Mattia. Ukko ei ole kuitenkaan missään nimessä pehmennyt tai nössööntynyt totaalisesti, päin vastoin. Ainahan Ukko on ollut itsevarma ja hyvin tullut juttuun kaikkien kanssa, mutta nyt kyllä itseasiassa aikaisempaa selkeämmin pitänyt huolen siitä, ettei häntä pompotella. Kertaalleen joutunut vähän nylkyttely-/liehittely-yritysten kohteeksi (koiran osalta joka yritti sitä jo ennen kastraatiota) ja tässä tapauksessa Ukko tiukasti mutta asiallisesti kertoi, että tuollainen sovi ollenkaan. Ukko on siis muuttunut, mutta toisaalta se on ihan sama Ukko kuin aina ennenkin, ehkä vähän paranneltu versio itsestään. :)

Torstaina Ukko pääsi taas Jennan kanssa canicrossaamaan ja hitsi millaista aikaa ne oli pinkonut: 3 km aikaan 9:19! Siis ihan älytön aika, mun hiihtoajathan oli tota luokkaa. :D Ukko on nyt selvästi löytänyt veroisensa juoksijan ja taitaa kyllä nauttia vauhdin hurmasta täysin rinnoin. Kisoissa tätä kaksikkoa tullaan näkemään loppukuusta, nyt alkaa melkein jo etukäteen jännittämään. :D

Jeriko pääsi agilitytreeneihin sietämään mun sekoilua, kun unohdin radan ihan jatkuvasti. Eka kierros oli siis täysin mun sekoilua, Jeriko kyllä teki kaiken juuri niin kuin pyysin. Toiselle vuorolle oikein keräsin itseni, niin muistinpahan koko radan ja vedettiin nollana läpi.

Perjantaina pojat pääsi Katriinan käsittelyyn. Jerikolla oli aivan pientä syvien lihasten jäykkyyttä edeltäviin liukkaisiin keleihin liittyen, mutta ei mitään isompia jumeja. Ukosta ei löytynyt yhden yhtäkään jäykempää kohtaa. Katriina tykkäs, että on kyllä upea lihastyyppi ja nahkaansa myöten niin rento kuin vaan voi olla, ettei Ukko treenaamalla ja rasittamalla kyllä jumiin saa. Ukkohan oli ollut edellisenä päivänä just tykittämässä Jennan kanssa eikä mitään merkkiäkään lihaksistossa. Ukko ei taida tuntea termiä "maitohapot". :D

Tänään kävin päivällä tallaamassa Jerikolle jäljen tohon osittain naapurin maille, osittain omille. Vuoden eka jälki, vanheni reilun kaksi tuntia, maassa osittain lumisia laikkuja ja muutoin pääosin mätien lehtiä sammalen päällä. Tällaiset olosuhteet on tosi haastavat: kylmä maa (ja kylmät kepit!) luovuttaa hajua lämmintä huonommin ja mädän lehden haju herkästi peittää tai häiritsee jotenkin jäljen seuraamista. Mutta oli kyllä aivan erinomainen aloitus jälkikaudelle. Jeriko eteni janalla aivan tikkusuoraan hyvällä vauhdilla, heti jäljen kohdalla nosti oikean suunnan ja alkoi jäljestämään tarkasti eteenpäin.

Pituutta jäljellä kokonaisuudessaan 750 metriä ja kaikki kuusi keppiä nousi hienosti vaikka selvästi haju ei ollut voimakas, kun vasta ihan päällä haistoi. Lumisilla kohdilla Jeriko vaan tarkensi työskentelyään, ei yhtään yrittänyt silmällä seurata askelia. Lumessa itsessään hajua taas tosi vähän. Erityisen iloiseksi teki Jerikon työskentelyä neljännellä ja viidennellä kepillä. Neljäs keppi oli pienen kiven päällä ja Jeriko selvästi sai siitä hajun, mutta joutui todella työskentelemään, että sai tarkennettua kepin sijainnin. Hienosti Jeriko kuitenkin näki vaivaa kepin eteen, kun keppimotivaatio vs. jälkimotivaatio on ollut aina aika vahvasti jälkimmäisen eduksi. ;) Viidennellä kepillä Jeriko löysi ja nappasi kepin heti ja kääntyi ihan tuomaan sitä mulle! Tää oli oikeesti tosi iso juttu koiralle, jonka motivaatio edetä jäljellä on aina herkästi ajanut ohi keppimotivaatiosta. Nyt Jeriko omasta tahdostaan tavallaan luopui hetkeksi jäljestä ja lähti mua vastaan tuomaan keppiä!

Kyllä tuli hyvä mieli, aivan upeaa työtä Jerikolta ja niin kuin aina, sen työskentelyä jäljellä on aivan upea seurata, kun se on niin rehellinen ja motivoitunut. :)))