Kevät ja haaste

Viime viikonlopulta jäi päivitys tekemättä. Käytiin lauantaina hakuilemassa, Jeriko nyt ekaa kertaa metsässä risteilyä tekemässä ja olisko nyt ollut viides treeni aikuisiällä. Ekat näkölähdöllä ja loput suoraan vauhdista lähettämällä. Jerikolla oli selvästi jo paremmin ajatus siitä mitä ollaan tekemässä, mutta varsinkin toisella puolella kaarsi hetken edettyään tosi paljon eteenpäin ja jouduttiin antamaan apuja, että sai sen irtoamaan suoraan takalinjalle. Haukut otettiin osalla maalimiehistä. Sinänsä ilmaisua ei vielä tarvitsisi opetella, mutta koska haukku nostattaa ja se tulee Jerikolta niin helposti, niin otettiin. Ja helpostihan se tuli heti, Minna oli kyyrystä liikkumatta antanut haukkumiskäskyn ja sieltähän se haukku kajahti. ;)

Tänään oli taas hakutreenit. Nyt kaksi ensimmäistä taas näkölähdöillä, mutta sitten pysäytin keskilinjalle ja annettiin taputus-avut ennen lähetystä, että saatiin vahvistettua suoraa etenemistä. Vauhtia ja intoa Jerikolla oli nyt ihan hulluna. Keskilinjalla tuli aika paljon älömölöä, mutta tästä pohdittiin ettei vielä näin alkuun aleta siihen puuttumaan. :D Kuudesta pistosta viisi ensimmäistä oli tosi vauhdikkaita ja suoria ja hyvin löytyi maalimiehet. Kuudes eli viimeinen oli pienen kumpareen takana ja jotenkin Jerikon vauhti tyssäs siihen kumpareen eteen ja jäi siihen pyörimään ja etsimään. Piti sitten edetä itse kohti maalimiestä, että löytyi.

Jerikon tekemistä ja oppimisprosessia on kyllä niin hieno seurata. Alkuun näytti siltä, että on liian rutinoitunut jäljestäjä, että tuleeko tästä  mitään. Toisaalta itse kyllä tiesin siitä, että heti kun se vaan hoksaa mistä on kyse, niin motivaatio tulee nousemaan tappiin ja sitten alkaa kehityskin tapahtumaan vauhdilla. Jeriko oppii tosi nopeasti ja osaa yleistää asioita ihan itsestään. Niin kuin nyt vaikka toi haukkuminen. Ihan tosta vaan vieraalle haukkuu, vaikka sitä ei ole koskaan tehty. Kyllä Jerikosta vielä hyvä hakukoira(kin) tulee. ;)

Hakuilujen jälkeen otettiin vielä esineruutua ja Ukkokin pääsi pööpöilemään. Kun kriteerit oli löyhät enkä vaatinut mitään suoria pistoja, niin esineet nousi ihan kivasti. ;) Jerikolle olisin suorat pistot suonut, mutta menköön nyt sitten kesän ensimmäisen treenin piikkiin. Viimeinen esine eli neljäs esine nousi suoralla pistolla.

Maastotreenien jälkeen kävin vielä ratsastamassa Flipperillä. Aivan huikee kevätpäivä ja upea kevätsää koko ajan. Ensimmäiset perhosetkin bongattu. Ihana kevät! :)))

Pirskatti on käynyt ulkoilemassa valjaissa ja tutustumassa lampaisiinkin. On siinä kyllä rohkea pieni kissa, kun hausteli lampaiden kanssa ja sitten luikahti vielä aitauksen sisään eikä yhtään hätkähtänyt ympärillä parveilevia lampaita. Itse yritin sitten äkkiä saada itseni fleksin kanssa perään osumatta sähkölankaat, mutta Pirskatti ehti mennä toiselta puolelta jo pihalle ja ilmeisesti häntä niin itsevarmasti pystyssä, että otti sähköiskun toiselta puolelta. :( Hepulithan siitä seurasi, fleksi lensi ja lopulta Pirskatti piiloutui purkutalon alle ja luikerteli irti valjaistaan. Eikä sitten meinannut antaa kiinni vaikka tuli talon alta pois, lopulta sitten sain sen napattua..

Milli haastoi meidät ja tässä vielä perään sitten vastaukset siihen. :)

1. Mikä on tarina koirasi nimen/koiriesi nimien takana? Tarkoittaako se jotain?

 Jeriko -nimi tuli pikku hiljaa mietinnän tuloksena. Pohdimme Matin kanssa J-alkuisia nimiä, koska Jeriko syntyi J-pentueeseen. Halusimme nimen jota ei ole joka toisella vastaan tulevalla koiralla. Matti sitten keksi Jeriko -nimen, jonka taustalla Jerikon kaupunki, Bruce Dickinsonin biisi Trumpet of Jericho sekä vapaapainoja Chris Jericho. :D

Ukko oli jo Ukon kennelnimessä ja niin oiva nimi ja sopi kuin nenä päähän Ukolle, joten miksi sitä muuttamaan. Ukko nimi tulee Kalevalan Ukko Ylijumalalta. ;)

2. Millä nimellä lepertelet koiraasi?

Nappinaamari, Kekoli, Kepluuttaja, Nallu Nallukka, Karvakeisari, Kepu, Keko... mitä näitä nyt on. Joka toinen päivä tulee joku uusi.

Ypy, Ukkis, Ypyn pyppy, (P)yppänä, Pyppis, Ypyttäjä...

 Millä nimellä kiroat koiraasi?


En kiroa. :) Höpsön töpsö. Höppänä. Ypy..? Ja siis jos ihan pinna palaa, niin sitten vaan kiroan. :D

3. Jos koirasi oppisi yhtäkkiä puhumaan, mikä olisi sen ensimmäinen sana?

 Sen kun itsekin pääsis kuulemaan! :D Ukko varmaan julistaisi rakastavansa kaikkia ja Jeriko kysyisi koska päästään tekemään jotain ("joko..?")..

4. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian suomeksi niin että se ymmärtäisi sen, mikä se olisi?

Olet rakas ja tärkeä riippumatta siitä mitä muut sinusta ajattelevat tai miten suoriudut harrastuksissa.

5. Jos koirasi voisi kertoa sinulle yhden asian suomeksi, minkä luulet sen olevan?

Tämän vastauksen jos tietäisin, niin olisin varmaan aika paljon etevämpi koiran ohjaaja.. :D Luulen, että noilla saattais olla sananen sanottavana mulle...

6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen hän olisi?

Jeriko olisi korkeakoulutettu, mutta kiinnostunut myös urheilusta ja ulkoilusta, ei mikään pelkkä lukutoukka. Ehkä ammatiltaan opettaja tai poliisi. Todella luotettava ja aina valmis auttamaan ystäviään. Harrastaisi ehkä partiota. ;)

Ukko olisi taiteilija, sellainen taivaanrannan maalari. Herkästi uppoutuisi taideluomustensa pariin. Ei aina ihan 100% valmis hyväksymään auktoriteetteja tai tekemään asioita käskyn mukaan vain koska kuuluisi, jos itseltä toiselta tuntuu. Kuitenkin erittäin hyväntahtoinen ja ystävällinen.

7. Jos koirasi osallistuisi kykyjenetsintä-kilpailuun, mikä olisi hänen esityksensä? 
Ukon kyky olisi pestä toisen naama läpimäräksi alle viidessä sekunnissa (varmaa maailmanennätys -materiaalia :D ).
Jerikon kyky olisi napata vesi puutarhaletkusta ennen kuin se osuu maahan tai suihkupullosta ennen kun se osuu nenään.

8. Kaikki koirat ovat yksilöitä. Millä tavalla koirasi on perinteinen rotunsa edustaja ja millä lailla se poikkeaa massasta? 


Jeriko on perinteinen siinä, että se on aina valmis hommiin ja halu miellyttää mua on suunnaton. Poikkeaa massasta värinsä ja olemuksensa vuoksi sekä ehkä jossain määrin rauhallisen temperamenttinsa vuoksi. Sillä ei ole tippaakaan terävyyttä ja se ehtii miettiä reaktionsa asioihin melkoisen tarkkaan ennen kuin reagoi. Toisaalta se kuitenkin reagoi bortsumaisen nopeasti esim. lampaiden liikkeisiin ja perinteisen Jerikosta tekee myös sen omaava paimennusvietti.

Ukko on perinteinen jo taustansa vuoksi, paimenlinjaiset vaan ovat jotenkin lähempänä sitä alkuperäistä eli perinteistä käyttötarkoitusta. Ukko on myös perinteinen siinä, että se käyttää paljon silmää ja saattaa jumittaa siihen. Ukko poikkeaa massasta siinä, että sen temperamentti on pääosin hyvinkin rauhallinen vaikka tiettyihin asioihin se syttyykin ja tekee sitten ihan täysillä.

9. Mitä koirasi tekisi koko päivän jos se saisi valita ihan vapaasti? 

Paimentaisi lampaita. Tämä olisi varmasti molempien ykkösvalinta. Ukko ehkä tahtoisi välillä nuolla jonkun naamaa. ;)

10. Miten päädyit valitsemaan juuri sinun koirasi? Miten valitsit rodun, kasvattajan ja sopivan pennun?

Rotuvalinta syntyi, kun olin noin 9-vuotias. Sain joululahjaksi Babe Urhea Possu elokuvan, ja kulutin sen suurin piirtein loppuun. Olin hyvin vaikuttunut siinä esiintyvistä bordercollieista ja niistä muutamista paimennuspätkistä joita siinä näkyi. Rotu oli sopivan kokoinen ja näköinen makuuni ja päätin jo silloin josus ottavani bordercollien.

Ensimmäistä koiraa aloin etsiä keväällä 2009. Aluksi en ollut edes tietoinen linjaeroista. Katselin rotuyhdistyksen pentuvälityksessä olevia pentueita ja kriteereinä oli terveys ja jonkin verran osasin katsoa myös luonnetestituloksia (yksi ystävä neuvoi) sekä käyttötuloksia. Minulle suositeltiin Jerikon pentuetta ja emän tavattuani olin aivan myyty ja jäätiin vaan odottamaan. Jeriko syntyi soopelina yllätyspentuna mustavalkoisista vanhemmista ja toi niin kovin mieleen perheessämme olleen collie-suomen pystykorvasekoituksen, että jotenkin musta vaan tuntui, että tämä mun pitää saada. Luonteiltaan pentue oli (ainakin pentulaatikossa kasvattajan kertoman mukaan) hyvin tasainen, eikä niitä tavatessakaan kahteen kertaan ennen luovutusta oikein eroja huomannut. Niinpä tämä "ulkonäkökriteeri" jäi päälimmäiseksi valinnan perusteeksi ja Jeriko tuli meille.

Jerikon kanssa paimennuksen aloitettuani ja itse sille sytyttyäni olin alkanut suunnitella paimenlinjaisen koiran ottamista. Ukon isään Sweduun olin ihastunut Somerolla, mutta vielä v. 2012 ei ollut suunnitelmissa ottaa pentua. Toisin kävi, Ukko vei sydämen ja tuli meille parin päivän harkinnan jälkeen. Jos ei olisi tullut, niin olisi todennäköisesti jäänyt Swedun pentu saamatta.

11. Mikä on koirasi motto?

Ukko: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".
Jeriko: "Uskollisuus, rohkeus, rehellisyys"