Niksinurkka

Käytiin tosiaan kesän aikana pari kertaa Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa yksärinä ja sen pohjalta aloin väkertämään harjoitusestettä pk-hyppyä ajatellen. Pientä tuotekehittelyä vielä kaipaa, mutta periaatteessa este on nyt valmis ja olisi varmasti täysin toimiva tällaisenaan sisätreenissä. Ulkokäyttöön kaipaa tuulen vuoksi vielä hieman muokkaamista.

Bauhaussista ostin pyöreää listaa, joka on halkaisijaltaa 21 mm, jota 2,1 metriä maksoi 4,85 euroa. Tästä pätkäisin riman. Kankaan ostin ihan kangaskaupasta, kun ei omasta takaa yksiväristä löytynyt. Sinänsä mikä tahansa kangas käy, mutta itse halusin yksi väristä ja sellaista kevyttä/vettä hylkivää, että kuivaa nopeasti jos kastuu. Kankaaseen ompelin kujan rimaa varten yläpäähän ja kankaan alareunaan taskut, joihin pistin muutamia kiviä painoksi. Kangasta sinänsä on niin rielu pala, että riittäisi noin 1,20 metriseenkiin esteeseen. Painot helmassa kuitenkin auttaa, kun voi kääriä painot aina kankaan päälle sen mukaan, minkä korkuista harjoittelee. :)

Tolpiksi ostin Bauhaussista vesijohtoputkea tai mitä tuo nyt lienee, jonka halkaisija oli 25 mm. Yksi putki oli tasan 2 m pitkä, eli se puoliksi niin tulee metriset tolpat. Tosin jatkoa ajatellen mietin, että voisi ostaa uudetkin, että vois leikata vähän reilun metrin pätkät. Yksi putki maksoi n. 1,45 euroa muistaakseni ettei niihin talous kaadu! :D Samaiseen putkeen oli myös kiinnikkeet, joista kaavailin riman pidikkeet. Pidikkeet maksoi jotain 2-3 euroa. Mittailin putkeen 10 cm välit ja merkkasin ne jääkiekkoteipillä, joka samalla antaa pidikkeille tukea. Yllättävän tiukasti noi kiinnittyy kyllä pelkälleenkin. 5 cm välit unohtui nyt laittaa, mutta ne voisi merkata väleihin vaikka ohuemmilla tai eri värisillä teipeillä. :)

Meillä sattui olemaan vaneria jäänyt yli, kun tehtiin autoon veräjään väliseinä ja siitä sain jalat tolpille. Samasta pitkästä pyöreästä rimasta sahasin pätkät myös tolppien pidikkeitä varten. Itse tein 25 cm palat, aattelin että olis riittävän pitkät ja toisaalta sopivan lyhyet, että on kätevät kuljettaa.

Koko komeus menee näin kätevästi pienelle rullalle eikä paina juuri mitään. :)

Tänään siis sain esteen valmiiksi ja kokeiltiin sitä ulkona. Tuuli aiheutti ongelmia, kun riman pidikkeet on noin pienet ja tuuli puhalsi riman helposti alas. Aattelin kuitenkin hioa riman reunaan tasaiseksi ja laittaa siihen ja pidikkeeseen jääkiekkoteippiä, niin ei ole niin liukas ja pysyy varmaan paremmin.. Tarvittaessa vois toki jotain kourumaista rimanpidikettäkin väsäillä, mutta katsotaan mihin näillä päästään. Lisäksi ulkona voisi hyvä olla tolpille jotkut tuet, mietin joko jonkinlaista maahan iskettävää keppiä, joka menis putken sisään, tai sitten reiät noihin puulevyihin ja rei'istä esim. teltan pidikkeen, niin pysyy pystyssä kovemmassakin tuulessa. ;) Tosin joka tapauksessa kangaseste ei ole tuulisella säällä ihanteellinen, oli se millainen tahansa..

Mutta siis katotaan miten lähtee pienillä parannuksilla toimimaan. Ideana tosiaan, että harjoitteluun on umpieste, jossa kuitenkin herkästi tippuva rima. Tästä toivon ainakin kahta hyötyä: 1) helpottaisi Jerikon kammio umpiestettä kohtaan, että ei ole niin vaarallista jos vähän hipaisee, mitään pahaa ei tapahdu. 2) estää ponnistamisen esteen päältä ja toivon mukaan sekin jää harjoitusten myötä pois ja saadaan Jerikolle ihan kunnollinen rento hyppytekniikka pk-esteelle. :)

Eilen kävin pitkästä aikaa tallaamassa jäljet pellolle pojille ja samalla Ronjalle. Viime kerran jälkeä on siis tehty yleisleirillä heinäkuussa. Noloa.. :D Mutta on ollut tässä vähän kaikkea muuta. Nyt sitten kuitenkin siitä huolimatta, että tavoiteltu viimeinen 1-tulos evl:stä jäi saamatta, päätin aloitella jäljen tekoa vielä loppukauteen. Tallasin siis jäljet lähipelloille, periaatteessa peltoja oli kolme, kaksi pienempää ja yksi isompi, mutta paikalle tullessani toisella pienellä pellolla kykki joku täti keskellä peltoa sen näköisenä, että oli ehkä asioillaan siellä..?? Ei mitään hajua siis mitä oikeasti teki, eikä myöskään missä oli siinä liikkunut, joten päätin jättää suosiolla sen pellon käyttämättä. Tein Ronjalle ja Ukolle jäljet isolle pellolle, koska toiselle pienelle ei oikein päässyt kahta tekemään ja oli siinä kieltämättä tilanpuutetta Jerikollekin, kun yritin saada mahdollisimman pitkän jälken. Ei mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, kun kapeaan alkuun tuli kolme terävää kulmaa ja toisessa laidassa kulmien kärjet ehkä 5 metriä mun paluujäljestä.. :/ Olis pitänyt vaan tallata alkuun jälki suoraan ja tyytyvä tekemään kulman tilavampaan osaan ja tyytyä siihen, että kokonaisuudessaan jälki jää aika lyhkäseksi.. Ukolle ja Ronjalle sai kivat laatikon malliset jäljet isommalle pellolle, kun tie kulki vieressä ja pääsi tietä pitkin siirtymään näppärästi.

Käytiin välissä lenkillä ja lenkin lomassa tehtiin esineruutukin pojille. Tallailtiin vähän epämääräisen muotoinen esineruutu ja jätin kolme esinettä. Ukko ensin hakemaan yhtä esinettä ja lähti kyllä hyvin, mutta sitten vähän hidasti vauhtiaan. Saattoi kyllä saada jo hajuakin ja sen vuoksi alkoi jo hakea tarkennusta, aika nopeasti nousi nännikumi. Aattelin, että Jeriko nosta helposti kaksi sille jäänyttä esinettä, lompakon etureunasta ja namipussin takaa, mutta mitä vielä! Jeriko oli jotenkin aivan ulalla ja juoksenteli vaan nenä kiinni missä sattuu.. Hohhoijaa.. Lähetin varman kolme kertaa uudelleen ja sitten vasta nousi etuesine, ja takaesine piti käydä näyttämässä (!) ennen kuin nousi. Olipa aikamoista, en muista että Jeriko olisi koskaan työskennellyt noin huonosti esineruudussa.. Ei edes koko talven taukojen jälkeen! Saattoihan olla jotain yli-innostus aivopieruakin, mene ja tiedä. Ei kun lisää treeniä...

Sitten jälkiä ajamaan. Ukko ajoi ensin omansa. Nameja oli n. 5-10 askeleen välein, välillä pari peräkkäin, mutta enimmäkseen aika harvakseltaan ja loppuun tuli pitkä tyhjä väli kun namit loppui. :D Ukko tarkisteli aika paljon jäljellä alkuun, mutta se on vaan sitä kokemuksen puutetta ja muuten työskenteli tosi kivasti. Ensimmäisessä kulmassa myös tarkisteli ja juuri kesken tarkistelujen tien toisella puolella syttyi joku koiratappelu ja mies karjaisi tosi lujaa. Ukko tästä vähän häiriintyi ja katseli sinne suuntaan, mutta totesin vaan rohkaisevasti, että "ei haittaa" ja kannusti jatkamaan ja hyvinhän sitten mentiinkin. Toinen kulma tosi hienosti ja samoin loppumatka. Jäljen loppuun olin laittanut Ukolle ensimmäistä kertaa kepin. Toivasen Hanna neuvoi yleisleirillä miten hän alustaa keppi-ilmaisua eli tekee kepeistä leikin: viljelee niitä pihaan ympäriinsä ja päästää koirat sitten etsimään. Löydöistä tietenkin aina palkkaus ja leikkimistä, ja näin niiden ilmaisusta tulee osa leikkiä. Tavallaan kun Jeriko ja Ukko osaa etsiä esineitä ja osaa etsiä mun hajustamia käpyjä metsästä, niin tää oli helppo soveltaa. Jos ei olisi mitään pohjia niin sitten tietty aloitettaisiin yhdestä kepistä joka vietäisiin lähelle koiran nähden jne. Tällaista harjoitusta ehdittiin tehdä kerran (!) Emmin mökillä, ei sen enempää. On kyllä aika tehokas tapa opettaa keppi-ilmaisu, nimittäin heti kepille tullessa Ukko nakkas kepin suuhun ja suorastaan syöksyi tuomaan sen mulle!! :D Aika upee siis. :) Täytyy jatkossa alkaa laittamaan Ukolle myös välikeppejä. Ja oon kyllä sitä mieltä, että koiralle kannattaa ottaa kepit treeniin mukaan mahdollisimman aikaisin, Jeriko sai liian pitkään tehdä pelkkää jälkeä ja siitä tuli liian palkitsevaa Jerikolle ja keppien arvoa on ollut vaikea nostaa.

Ronja ajoi hienosti oman jälkensä välissä ja sitten oli Jerikon vuoro. Ilta oli jo varkain päässyt aika pitkälle ja pellolla oli usvaa (= märkää). Alku oli haastava. Jeriko lähti niin kuin olisi janalle menossa vaikka yritin selvästi näyttää, että tästä lähtee. Olisi pitänyt varmaan pidätellä niin kauan, että varmasti on ymmärtänyt asian. Nyt meni vähän aloituksesta yli ja sitten nosti jäljen sivultaan. Kulmissa tuli jotain oikasua ja kerran yksyi mun paluujäljelle. Seisoin vaan paikallani ja kutsuin Jerikon sieltä pois ja pyysin etsimään jäljen uudelleen, ja niinhän matkai jatkuikin hyvin nopeasti. Alusta jäi kuitenkin yksi keppi nostamatta. Mutta ei voi koiraa syyttää, nyt meni liian hankalaksi kun teräviä kulmia liikaa noin ahtaassa tilassa. Kapeimmillaan pelto oli siitä siis ehkä 20 metriä leveä.. Loppumatka oli aikas hyvää Jerikoa, tosin ei ehkä parasta. Suora kulma keskellä peltoa oli aivan täydellinen, ei mennyt milliäkään yli vaikka vauhtia oli ja jatkoi heti eteenpäin. Kaksi muuta keppiä nousi ongelmitta eikä voi olla muuta kuin tyytyväinen. :)

Nyt olis taas jälki-intoa, mutta tunnit päivässä ja päivät viikossa ei meinaa riittää tähän kaikkeen, kun vielä pitäis tokoakin kuitenkin treenata. Itse asiassa Ukkokin on nyt ilmoitettu tokokokeeseen eli molempien osalta treenaillaan vielä tavoitteellisesti tokoakin. ;)

Tilasin muuten tällaisen treenikassin Ilo-Willasta. Siihen mahtuu melkein kaikki mun tokokamppeet ja onhan toi aika hienokin. ;)