Hyvähermoinen koira

Mulle on tullut jo jonkin aikaa Canis-lehti, mutta viime aikoina olen ollut aika kyllästynyt siihen, kun tuntuu että jutut toistaa itseään eikä anna mulle enää mitään. Olen purkanut jo tilauksenkin, mutta edelleen ainakin yksi lehti tuli mulle ja tässähän olikin ihan mielenkiintoista juttua. Erityisen mielenkiintoinen oli David Applebyn (käyttäytymisterapeutti Yliopistollisessa eläinsairaalassa) artikkelin Pelokkaista koirista. Viimeinen kappale käsittelee luonnetestiä ja on aika mielenkiintoinen. Siinä kirjoittaja toteaa, että monelta rodulta odotetaan puolustuskäyttäytymistä, mutta koiralla ei kuitenkaan ole oikeasti mitään syytä olettaa keppiä heiluttavan ihmisen olevan uhka. Tosi asiassa koira tässä osoittaa pelkoaan uutta ärsykettä kohtaan ja reagoi välttämisen sijaan puolustavasti. Kirjoittajan mielestä tämä ei ole ainakaan yhteiskunnan kannalta toivottavaa käytöstä ja oikeasti hyvähermoinen koira seisoisi paikallaan ja ihmettelisi ilmiötä, ilman mitään erityistä tunnekuohua.

Aika mielenkiintoista. Ja olen kyllä pitkälti samaa mieltä. Helppohan mun on näin sanoa, kun Jeriko luonnetestissä nimenomaan vaan ihmetteli asiaa, hieman väisti kyllä, mutta ei missään vaiheessa osoittanut suurempaa reaktiota ja otti hyökkääjän hännän heilutuksella vastaan hyökkäyksen jälkeen. Koska eihän kukaan ihminen voisi Jerikolle pahaa oikeasti haluta? ;) Myöskään terävyystestissä seinään sidottuna Jerikosta ei saatu mitään reaktiota esiin, ihmiset ei vaan voi olla pahoja Jerikon mielestä. Ja eihän Jeriko lähtenyt vauhdikkaasti reagoimaan kelkallekaan sen puoleen..

Enkä nyt mitenkään tarkoita, että koirat jotka on omistajiaan puolustaneet luonnetestissä olisi huonompia ja heikkohermoisia, mutta siis ihan mielenkiintoinen uusi ajattelukanta asiaan koiran mahdollisimman suurien reaktioiden ihannoinnin rinnalle. Antaa vähän uutta kantaa sille millainen käytös on ihannoitavaa ja mikä kertoo koiran hyvähermoisuudesta. Ja sitten ihan oma kapiittelinsa on se, että millaista käytöstä pitäisi odottaa bordercollielta? Ei varmaan ihan samanlaista kuin armeijan kouluttamilta saksanpaimenkoirilta? Kuitenkin nykyään ihannoidaan vahvasti korkeita luonnetestipisteitä ja ne saadakseen koiran tulee nimenomaan reagoida vahvasti ärsykkeisiin kuitenkin niistä nopeasti palautuen. Bordercolliet on toisaalta jalostettu herkiksi tiettyä tarkoitusta varten, niiden on pitänyt olla herkkiä ottamaan ohjausta isännältään/emännältään jopa pitkän etäisyyden päästä, niiden on pitänyt olla herkkiä oppimaan virheistä ja ohjaajan antamasta palautteesta.

Lisäksi Appleby kommentoi artikkelissaan, että mitä pitäisi testituloksesta päätellä jos koira ei ole saanut IPO-koulutusta eikä keppiä heiluttava mies ole koskaan lyönyt sitä. Ärsyke on siis koiralle nimenomaan uusi. Jos koira yrittää paeta tilanteesta ja ruumiinkieli ilmentää negatiivista tunnetilaa, ei koira voi saada luonnetestistä hyviä pisteitä. Kirjoittajan mielestä koiraa jonka voisi olettaa käyttäytyvän näin ei pitäisi viedä testattaviksi, ettei koira oppisi tästä kokemuksesta. Itse olen ihan tosissani miettinyt asiaa tältä kannalta enkä ainakaan näillä näkymin halua Ukkoa luonnetestiin viedä. En halua antaa Ukon koskaan ymmärtää, että ihminen voisi tehdä sille pahaa. Ukko on tässä mielessä herkempi kuin Jeriko ja uskon, että Ukon reaktio saattaisi olla jotain edellä kuvailtua. Saattaisi Ukko myös yllättää ja "puolustaa", mutta sekään ei olisi positiivinen asia. Ainut positiivinen/toivottava reaktio (siis mun kannalta) olisi Jerikon reaktion tyylinen, silloin voi olla varma ettei negatiivinen kokemus jää sitä vaivaamaan. Sen sijaan MH-luonnekuvaukseen olen harkinnut Ukon viemistä, sen aika olisi varmaan sitten ensi vuoden puolella joskus.

Käytiin tänään tapaamassa mun hyvää ystävää ja hänen 1,5 viikkoista vauvaansa, miestä tietenkään unohtamatta. ;) Tuli taas esiin Jerikon ihana luonne, kun se on niin herttainen ja hellä lasten kanssa. Ukkokin oli ihan sinut käärön kanssa eikä itkuistakaan välittänyt tuon taivaallista, nukkui vaan lattialla. Tuli kyllä mieleen kuinka varsinkin lasten kanssa on hyötyä, kun koira on kohtuullisen rauhallinen eikä sillä ole terävyyttä eli ei tarvitse pelätä, että koira ylireagoisi tilanteisiin pienen vauvan kanssa. Siis sellainen keskivertopisteiden koira, ei mikään tähtipistekoira. ;)
Toisaalta Jerikosta tuli sellainen olo, että jos meillä olisi vauva, niin Jeriko olisi varmaan sellainen "vaunuvahtikoira". Tosin Jerikon tuntien se vaan jurnuttaisi vaunun vieressä jos joku ei-toivottu koira lähestyy, ihmisistä ei varmasti koskaan välittäisi mitään, eikä Jerikosta koskaan jurnutusta suurempaa reaktiota esiin saisi. Mutta henkisesti halu olla vauvan turvana olisi varmasti läsnä, siihen malliin Jeriko parkkeerasi sohvankin viereen nukkumaan, että tässä on hänen "vartiopaikka".

Voidaanko ottaa tää meille?