Tänään käytiin paimentelemassa Tiinan "lampaita". Vaikka ihan aitoja isoja pässejä ne kyllä oli. Käsittääkseni texel-oxfor down -risteytyksiä, aika isoja jo, ei mitään pikku poikia enää. Ja käyttäytyikin sen mukaisesti. Onneksi oli nupoutettu ettei ollut sarvia! Oli nimittäin aika paljon takaisin kyyläämistä, jumittamista ja päälle puskemistakin välillä. Kaksi porukassa oli erityisen pahaa, mutta osas ne kolme muutakin omansa. Ihmettelin, kun lähetin Jerikon vaan hakemaan mitään tietämättä ja eihän se niitä saanut yksin sieltä nostettua, ei sitten millään. Piti mennä auttamaan ja sitten vasta tajusin, että mitä meillä on vastassa. Mutta oli kyllä muuten hieno hakukaari ylämäkeen (n. 150 m) mistä Jeriko ei nähnyt lampaita (siis pässejä) mennessään kuin sitten vasta mäen päällä. Mutta joo, nosto jäi puuttumaan. :/
Jerikon kanssa nämä olikin todella haastavia. Selvästi ihmetteli kummallista ruskean väristä koiraa, "pitäiskö tollaista muka totella??". Pässien jumitus ja kyyläys oli myös vaikee paikka Jerikolle, selvästi tiesi että nyt on vaarana tulla yliajetuksi ja olis mielellään kääntänyt päänsä pois tai käynyt nilkalla. Rauhallisella kannustuksella sai Jerikon kuitenkin ymmärtämään, että paras keino on vain odottaa ja tehdä pienen pieniä liikkeitä ja toisella kierroksella Jerikon kanssa meni jo tosi kivasti, kun sekä Jeriko että pässit oli tottuneet toisiinsa paremmin. Poispäinajeltiin niitä sitten ympäri aitausta ja tosi kivasti meni, ehkä Jeriko sai tästä taas hyvän lisäopetuksen, että miten tuollaisten kanssa toimitaan ja toisaalta sai varmasti itseluottamusta, kun sai niitä kuitenkin liikkeelle. Peruskuljetusta tai hakukaariharjoitusta noston kera näillä oli lähes mahdoton tehdä, kun eivät halunneet liikkua sitten yhtään ihmistä kohti enkä halunnut tehdä tilanteesta koirille vielä vaikeampaa.
Ukon silmänkäyttö sopi pässeille paljon paremmin, ne luki ja ymmärsi sitä paremmin kuin Jerikon tyyliä. Lisäksi pässien kääntyessä päin (ja välillä ne todella oli kaikki rivissä kyyläämässä Ukkoa) Ukko vaan kylmän viileästi tuijotti takaisin nenä melkein kiinni nenässä. Ehdin sitten hyvin itse vaihtaa paikkaa ja tulla auttamaan Ukkoa. Tuli aurausviitalla käyttöä, kun välillä sillä nilkoille naputtelemalla pistin pässejä liikkeelle. Aika usein Ukko sai kuitenkin pelkällä tuijotuksellaan ne liikkeelle, mikä oli aika hienoa. Tai toisaalta, en tiedä onko tämä nyt sitten hyvä asia, kun vahvistaa Ukon silmän käyttöä entisestään.. :D No, joka tapauksessa Ukko pärjäs tosi hyvin pässien kanssa eikä Ukkoa alkanut yhtään niiden niskurointi hermostuttaa. Ihan muitta mutkitta oli änkemässä aidan ja pässien väliinkin jos ne aidalla jumitti eikä näyttänyt yhtään jännittävän.
Nyt olin kyllä Ukolle tiukkanakin kaikesta sen omasta säätämisestä ja sen piti tehdä just niin kuin sanoin eikä melkein (erityisesti koska nää pässit oli sen verran haastavampia ettei sooloilun varaa oikein ollut), vaadin todella että Ukko kuuntelee ja tekee niin kuin sanon. Ja sitten aivan lopuksi kun tajusin, että aidalla on noidenkin kanssa hyvä ottaa hakukaaritreeniä, niin Ukko teki aivan sika hyviä, laajoja hakukaaria! Ukon annoin siinä aidalla nostaakin lampaita, kun pääsin itse hyvin sivuun ja aita toimi apuna, että tuli kuitenkin suora nosto. Olis pitänyt Jerikonkin kanssa tajuta tehdä noin!
Mutta kyllä se nyt vaan niin on, että Ukko saa sanoa hyvästit lapsuudelle ja nyt aletaan ihan oikeasti vaatimaan ison pojan työskentelyä, kun se kerta noin hyvin sitten toimiikin! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti