Tänään tavattiin Kärnän Sarin kanssa tokoilujen tiimoilta. Pyysin jo viime sunnuntaina apua meidän toko-ongelmiin (lue: ohjattuun noutoon) ja nyt sitten käytiin eri asioita käytännössä läpi. Ohjattua olin jo itsekseni hionut eikä se nyt sinänsä niin paha ollutkaan, mutta se merkille hidastelu edelleen nousi esiin. Mutta vähän niin kuin pelkäsinkin, ongelmana on pitkälti mun liian hätäinen käskyttäminen, jota Jeriko tottelee nopeasti. Ehkä vähän liikaakin otin asiakseni käskytellä ajoissa, kun yhdessä kokeessa tuomari huomautti siitä, että käskytän kun koira on jo pysähtymässä. Kuitenkin järkevämpää on odottaa ja antaa Jerikon mennä suoraksi merkin taakse, jos siitä tulee sitten huomatusta ja pistevähennystä, niin sitten tulee ja onpahan paremmat edellytykset sitten itse noudolle että menee oikein kun ei ole vinossa. Eli jatkossa treenataan niin, että annan seis -käskyn vasta kun Jeriko oikeasti on merkin takana ja jos Jeriko tekee merkin hyvin, niin saa noutaa. Jos menee huonosti niin otetaan vaan uusiksi. Ja varmaan jatkossa edelleen treenaan myös vinoista asennoista noutoa, varmuuden vuoksi.
Otettiin myös ruutua, kun siinä tuli viimeksi ennakointia, mutta nyt Jeriko odotti mun kutsua oikein levollisena. Ainut huono puoli liikkeessä oli Jeriko keskittymättömyys liikkeen alussa, mietin jo että löytääkö merkkiä ollenkaan kun katseli minne sattuu. Eli nyt vähän vaihtelua ja jännitystä näihin liikkeiden alkuihinkin, että lähdenkin vaikka yllättäen seurauttaman siitä tmv.
Otettiin sitten vielä paikallaolot niin, että Sari käskytteli maahan muistaaksnei yhteensä 5 kertaa ennen meitä ja liikkui niin kuin liikkuri rivissä eteenpäin ja Jeriko oli koko ajan tarkkaavaisella ja iloisella mielellä, ei mitään painetta eikä ongelmaa. :)
Eli ei mitään suurempia ongelmia nyt kuitenkaan Jerikon kanssa, kyllä me se ykkönen saadaan eikä se ohjattu nouto nyt niin pahasti leväällään ole. Jotenkin vaan tuntui viikko sitten, että haluan nyt jonkun kokeneen vinkkejä treenaamiseen vaikka sitten kuitenkin keksin jo itsekin monenlaista. Nyt kuitenkin Sarilta tarkennuksena, että pitää olla tarkka sen merkin suhteen eikä päästään sormien läpi noita huonompia merkkejä eikä toisaalta omalla käskytyksellään saa "pilata" Jerikon suoritusta.
Siinä sitten kun oltiin jo lopetettu tuli kentällä treenaava "ulkopuolinen" kysymään, että haittaako jos ampuu koirilleen. Vastasin sitten heti, että ei tietenkään. Sitten kun tää tyyppi oli jo kävellyt pois, tajusin, että Ukkohan on autossa. Juteltiin siinä Sarin kanssa vielä ja heittelin Jerikolle palloa ja sittenhän ne ampuikin, ysimillisellä. Kyllä Jeriko sen paukun katsoi, totta kai kun viimeksi kuullut toukokuussa, mutta oli sitten niin kuin ei mitään.
Ukkokin oli ihan ok autossa, en ainakaan nähnyt mitään reaktiota. Hain Ukon sitten vielä vähän treenaamaan ja kun kävelin takaisin Sarin luo heittelin Ukolle kans palloa ja sittenhän ne ampui uudestaan mun selän takaa. Ei Ukkokaan pahasti nyt reagoinut, vähän hämmentyi hetkellisesti, mutta jatkoi sitten leikkiä ihan normaalisti. Mutta kun meinattiin ottaa paikkamakuu selkä edellisen ampumisen suuntaan, niin Ukkoa selvästi häiritsi ja vaihdettiiin suunta. Sitten meni ihan ok eikä niistä paukuista nyt mitään sen kummempaa sitten. Tehtiin alokkaan liikkeet putkeen ja Sari liikkuroi. Virheitä ei tullut, mutta kontakti ei pitänyt ja Ukko oli selvästi paineessa, ei paukuista vaan uudesta paikasta ja häiriöstä, kun siellä toiset treenas samaan aikaan. Ihan ok, mutta palkkaamattomuutta ja kokeenomaista pitäis varsinkin Ukon kanssa ehdottomasti treenailla lisää, ja Ukon pitäisi olla aktiivisempi treenitilanteessa silloinkin, kun mulla ei ole palloa esillä.
Täytyy kyllä vielä sanoa, että on noi pojat niin huippu tyyppejä! :)) Joka aamu on ihana herätä, kun saa pojat rapsutella ja pusutella. Lulukin on itse asiassa alkanut välillä osallistumaan meidän aamurapsuttelu tuokioihin, Lalli enää puuttuu.. :D Ja sitten kun syön aamupalaa ja teen aamutoimiani, pojilla on oma painituokionsa. Ukko on niin huvittava, kun se kutsuu leikkiin ja tekee kaikkia omasta mielestään hauskoja temppuja, että saa Jerikon kiinnostumaan: leikkikumartelee oikein liioitellusti, kiertää sohvan ympäri ja nappailee leluja suuhunsa. Ja ainahan Jeriko leikkikutsuihin heltyy. ;)
Ja sama meno jatkuu ulkona aamulenkillä, päivälenkillä ja iltalenkillä. Tässä vähän pimeetä mötväysvideota aamu tunneilta. :D
Pojat myös syö ruokansa ja jäystää luunsa aivan vierivieressä eikä koskaan ole mitään ongelmaa. Olen kyllä miettinyt, että on ihanaa kun on niin vaivatonta noiden kanssa vaikka Ukkokin on jo sinänsä iso poika. Henkisesti se ei varmaan koskaan kasva ihan aikuiseksi... :D Mutta siis ole koskaan tarvinnut miettiä poikien jättämistä samaan tilaan yksin, ruokien/herkkujen antamista tai mitään silleen muutenkaan. Jeriko välillä näyttää Ukolle tosi rumaa naamaa, kun Ukko vähän liikaa innostuu naaman nuolemisen kanssa. Mutta ei sitten kyllä koskaan ääntä pahempaa tule ja hyvä niin. :)
Ja vielä kun en ole aiemmin muistanut hehkuttaa, niin nyt on hyvä hetki sillekin: Jerikon siskolle Keenalle on tulossa pentue Hyytiäisen Sannan Nooan kanssa! :) Jerikon sisko on tietenkin huippu ;) ja Nooa on myös hieno nuori uros, joka on tehnyt jo vaikka mitä tulosta ja myös Nooan sisaruksissa on hienoja harrastuskoiria! Jos siis kiinnostaa näyttelylinjainen bordercollie harrastuskaverina, niin kannattaa käydä tsekkaamassa. ;)
Huomenna sitten lähdetään taas Somerolla paimentamaan, toivotaan ettei aivan jäädytä! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti