Kuntokoira ja vähän muutakin

Nyt on taas ollut niin montaa menoa, että en tiedä mistä oikein lähtis, mutta aloitetaan tämän päiväisestä Kuntokoira -tapahtumasta. Immi sai mut houkuteltua ilmoittautumaan viimeisenä mahdollisena päivänä ja tokihan houkuttelin sitten Matinkin mukaan. ;) Immillä ja Iljalla kävikin sitten huono tuuri auton kanssa, eikä itse päässeetkään osallistumaan. :( Hieman kyllä mietin, että mitenköhän saan pidettyä sopivaa tahtia itselleni yksin juosten. Luokat ilmoittautuessa oli siis 10 km kilpailuluokka, 6,5 km harraste-/kuntoiluluokka ja 1 km mölliluokka. Tänään oli kuitenkin niin lämmin sää, että myös kilpailuluokka juostiin 6,5 kilsan pituisena. Harmi kun siihen ei sitten ollut tietenkään ilmoittauduttu.. :/

Kuntoiluluokan lähtö jaettiin kolmeen osaan: juoksijat, kuntoilijat ja kävelijät. Itse asetuin kuntoilijoihin ja Matti Ukon kanssa juoksijoihin. Ja hienostihan Ukko ja Matti sitten olikin vetäneet; sijoittuivat nimittäin luokassa toisiksi ajalla, jolla olisi kilpaluokassakin päässyt 3. palkintosijalle! :) Ajanotto ei ikävä kyllä tuolla oikein toiminut, eikä mitään tarkkoja aikoja ole tiedossa, ilmeisesti Matin ja Ukon aika kuitenkin n. 29 minuuttia.

Me Jerikon kanssa juostiin kyllä myös suoritus johon olen erittäin tyytyväinen! Ilman juttuseuraa tai sykemittaria oli vaikea miettiä tahtia, mutta kun oikein keskityin juoksemiseen ja omiin tuntemuksiin, niin oikein sopiva tahti löytyi. Tultiin kuntoilijoiden lähdössä toisiksi, aivan aavistuksen häviten koirakolle joka oli koko matkan tullut meidän imussa ja koiralta löytyi vetoavut sopivasti vasta maalisuoralla. En sitten kuitenkaan viitsinyt alkaa verenmaku suussa taistelemaan voitosta, kun olin jo vetänyt loppumatkaan aika hyvää kiriä. Meidän loppuaika oli n. 34 minuuttia, mikä on mulle aivan älyttömän hyvä aika, en oo kyllä koskaan juossut noin kovaa!! :)) Aika hyvä varsinkin, kun olin juuri eilen verenluovutuksessa... :D
Kiva päivä siis oli ja oltiin tosi tyytyväisiä omiin suorituksiimme, ehkä tämä juoksu-ura saa vielä jatkoakin.. ;)

Palkaksi viiliä. Ukolle ei oikein raparperi maistunut, joten Jeriko sai. :)

Juoksujen jälkeen oli aika luksusta, kun jäähallin takana oli pienet kasat lunta. Jeriko aivan riemastui niistä suorituksen jälkeen, kun jäähdyteltiin ja kieriskeli ja hinkkasi naamaansa lumeen. :D Tietenkin heti, kun kameran otti esiin loppui myös näytös.

Eilen tosiaan kävin päivällä verenluovutuksessa ja totesin vaan hoitajalle, joka kysyi että varmaan tiedän jälkiohjeet (ei hikiliintaa, saunomista tai uimista samana päivänä), kun olen ennenkin luovuttanut, että "Joo, kyllä mä ne tiiän......."... Illalla sitten alueellisen valmennuksen agilitykoulutukseen, jossa Jerikokin oli mukana ja vedin molemmat koirat putkeen.. :D  Hieman kyllä meinas hapottaa, mutta kyllä siitä selvittiin. Yritin siis hakea sitä, että Ukko näkis kun teen Jerikon kanssa, sitä hetsattaisiin ja ehkä Ukko siitä nostattais kierroksia.. No, ei oikeestaan nostattanut, mutta Tero kyllä taas mua rauhoitteli, että ei tosta vauhdista vielä pidä olla ollenkaan huolissaan. Kai sitä jotenkin liikaa fiksoituu agilityssä tohon vauhtiin... Mutta siis en suosittele tätä kellekään verenluovutuksen jälkeen, en myöskään seuraavana päivänä juoksukilpailuja. Omalla vastuullanihan tälleen touhuan, luottaen siihen ettei mitään haittaa kun ei ole koskaan ennenkään tullut mitään vähäisimpiäkään ongelmia.. ;)

Torstaina oltiin myös Mahnalassa pässipoikia paimentelemassa. Nyt onnistui Jerikolta hausta nosto ihan omin avuin eikä mitään ongelmia, pässipojat käyttäytyi jonkin verran kiltimmin ja Jeriko oli selvästi hoksannut miten niiden kanssa kannattaa toimia ja jäi nyt paljon itsevarmemmin seisomaan ja odottamaan pässien liikkumista, kun ne kääntyi vastaan. Hienosti kyllä meni. :)

Ukko oli taas omimmillaan näillä pässeillä, ja hitsi kun se kylmäpäisesti kohtaa niiden tuijotuksen eikä silmääkään räpäytä! :) Vellu sanoi, että Ukko itse asiassa valitsi aina nimenomaan sen kaikkein eniten uhittelevan pässin ja jäi sitä painostamaan. Mietittiin, että onko tämä hyvä vai huono, kun niitä "heikompia" painostamalla  olis voinut saada pässit nopeammin liikkeelle. Kuitenkin siinä olisi varmaan herkästi käynyt niin, että nämä helpommat oli väistäneet ja kovin uhittelija olisi jäänyt sivustaan tai taakse ja sieltä mahdollisesti puskenut.. Ja tavallaan niille "heikommille" riittä selvästi se, että Ukko haastoi sitä johtajaa, niin kyllä ne muutkin kääntyi. On Ukossa vaan aika paljon voimaa, mistä varmasti ainakin osittain voi kiittää alkukoulutusta, kun ei olla hätäilty koulutuksen kanssa ja ollaan annettu Ukon käyttää viettiään ja voimaantua. Ehkä osansa myös geeneillä.. ;)
Lisäksi Ukko harjoitteli flänkkejä, jotka nyt alkaa olemaan tosi pulleitä kun itse seison lampailla. Ei tarvi edes suuremmin lähdöissä avustaa, vaan Ukko itse kääntää rintamasuunnan sivuun. Hakukaaria kokeilin pari kertaa piruuttani n. 60 m matkalta. Molempiin suuntiin ihan ok, ei leikannut ja meni tosi nätisti lauman taakse, mutta saisi toki laajempi kaari olla.. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Ukko ottaa harppausta eteenpäin ja oikein "puhkeaa kukkaan" jos niin voi uros koirasta sanoa.. :D