Pätevät paimenet

Ja kun päivitystauko katkaistaan, niin katkaistaan se sitten kunnolla kahdella eri päivityksellä.. ;)

Tällä viikolla jatkui Ylökkin agilitytreenit meidän osalta. Ukko pääsi tekemään pussia ja otettiin aluksi niin, että Tuija piti pussin suuta hieman auki ja kolmella toistolla laski sen maahan. Sitten muutama palkkaus pussilta ja pussi radalle. Hienosti taas meni, mutta kyllähän se edelleen toistoja vaatii eri ympäristöissä ja eri pusseilla ennen kuin voi kisavarmaksi sanoa.. Muuten treeneissä ei sinänsä mitään erityistä, vettä tuli koko ajan kuin sanonko mistä, mutta ei se sinänsä haitannut. Pojat veti niin kuin ennenkin. Sateenvarjo pääsi sitten vaan unohtumaan jonnekin sinne kentälle...

Perjantaina päästiin Ukon kanssa korvaamaan Hennaa ja Myytä ProCanikselle Marian pitämälle agsatunnille. Ennen treenejä kävin Häijään Urheiluliikkeessä ostamassa Jerikolla NonStopin valjaat, tai tarkkaan ottaen koko valjat setin vöineen ja naruineen. Itse valjas istui Jerikolle kyllä tosi kivasti, vaikka aluksi tuntuikin, että kaula-aukko on tosi pieni husky-valjaaseen verrattuna. Jerikon huskyvaljaat on kuitenkin vedosta ja aivan venyneet ja lässähtäneet, roikkuu Jerikon päällä ja pyörii käännöksissä miten sattuu. Oli siis jo aikakin ostaa istuvammat valjaat. :D Ja noi on kyllä hyvän oloiset! Tuskin maltan odottaa, että pääsee kokeilemaan! :)

Ukon agsatreenit oli kyllä kivat treenit, ei voi muuta sanoa! Ja äärihyödylliset, koska eteen tuli viskileikkaus johon viime viikonloppuna Jerikollakin kaatui yksi rata ja tein sen aivan samalla tavalla väärin kuin Jerikonkin kanssa. Nyt sitten siihen paneuduttiin ja opin tekemään sen oikein, päästämään koiran kunnolla edelle ja leikkaamaan takana ajoissa eli ennen kuin koira ponnistaa. Ehkä jatkossa osaan Jerikonkin kanssa tehdä tämän oikein. Ukko teki kyllä kivaa työtä ja oli kiva saada Marian check up kontakteihin liittyen, kun Marian opeissa on aloitettukin. :) Vaikka Ukon kontaktit ei olekaan vielä viimeisen päälle priimaa ja vauhtia saisi tulla lisää, niin Maria sanoi että olen hänen mielestään tehnyt aivan oikein, kun olen alkanut ottamaan kontakteja radassa, kun Ukko on sen tyyppinen että se vauhti tulee ajallaan ja nimenomaan rataa (ja ehkä juurikin kisarataa) tehdessä, jolloin myös kontakteihin saadaan se viimeinen silaus. Jos taas jäisi niihin liikaa jumittamaan ja tekisi niistä ongelman, niin saisi asian vaan pahemmin solmuun Ukon kanssa. Kiva kuulla siis, että olen tehnyt oikein enkä vaan hätiköinyt turhaan. :)

Ukon treenien jälkeen mentiin vielä Kiviniityn kotieläintilalle Johannan luo paimentamaan, kun niillä hoodeilla oltiin. Tällä hetkellä siellä oli 5 aikuista uuhta ja niillä 6 karitsaa. Lampaat oli metsäaitauksessa, jossa käytiin ensin vähän Jerikon kanssa kokeilemassa miten ne reagoi. Aikuiset uuhia on siis viimeksi paimennettu vuosi sitten ja karitsoita ei koskaan. Mutta on noi vaan jotenkin todella kivan luontoisia lampaita, koska tosi nopeasti rauhoittui ihmisen ympärille ja kävelemään perässä. Lähdettiin sitten siirtämään Jerikon kanssa lampaita isommalle vapaalle laitumelle, jossa olisi tilaa paremmin harjoitella ja tehdä vaikka hakuja. Nyt tulee sellainen selostus, että sen tueksi piirsin paintillä upean kuvan, jossa mittasuhteet on suurin piirtein päin peetä, mutta kai siitä jotain selvää saa.. :D

Lähdettiin siis tuolta ylhäältä lammasaitauksesta kulkemaan ohi Highlander-aitauksen, joiden laumanjohtajalehmä ei tykkää yhtään koirista ja juoksi koko toimituksen ajan aitaa edes takaisin ja mylvi. Tultiin kyllä siihen tulokseen, että se oli Tiuhdilta ehkä kuitenkin enemmän teatteria ja nautti vaan siitä, kun maailmassa tapahtui jotain mielenkiintoista, kun ei se kuitenkaan yrittänyt aidoista läpi tulla tai mitään. Alueella kulkevat tiet ja toisaalta aitaukset ja metsäalueet aiheutti omat ongelmansa, tietä pitkin lampaiden oli helppo pinkoa halutessaan, mutta toisaalta koiran vaikea liikkua ympäristössä nopeasti niiden edelle. Johanna oli Ukon kanssa blokkaamassa vääriä teitä ja loppujen lopuksi saatiin lampaat aikas nätisti siirrettyä laitumelle vaikka yksi karitsa kokemattomuuttaan pinkaisikin risteyksessä väärään suuntaan ja kadotti lauman, mutta Jerikon pienellä avustuksella otti suunnan takaisin kohti omaa tarhaa ja juoksi sinne, missä sitten rauhoittuikin ihan hyvin ja uskalsi jättää yksin. Kyllä Jeriko osoitti taas aika rautausia hermoja, kun highlander-lehmä juoksee ja mylvii muutaman metrin päässä ja juoksee aidalle suoraan kohti, eikä Jeriko hetkeksikään antanut häiritä itseään. :) Tiuhtikin itse asiassa rauhoittui, kun koira oli niin välinpitämätön sen teatteria kohtaan.

Laitumella Ukon kanssa tehtiin vaan ihan perustreeniä, kuljetusta ja vähän hakuja. Lauma rauhoittui kyllä todella hyvin kulkemaan mun taakse ja Ukko luki hyvin laumaa. Ukko teki myös pari jo aikas hienoa hakukaarta vasemmalle, mutta hakukaaret taas tiivistyi kun lampaatkin rauhoittui niin paljon ettei piitanneet vaikka Ukko tuli tiiviimminkin. Joka tapauksessa oli hyvää treeniä Ukolle olla taas vähän erilaisilla lampailla. Lopuksi siirsin Ukon kanssa lampaat ojan yli menevän tien/suppilon yli aukeavalle "takalaitumelle" (ei näy mun hienossa kuvassa) ja tein Jerikolla taas vähän vaikeemman haun peltoalueelta toiselle. Vähän mietin, että miten lähetän, että Jerikolle helpoin, kun välissä oli sitten puita peittämässä näkyvyyttä, mutta lähetin sitten vasemmalta ja siirryin suoraan Jerikon näkölinjalle, kun oli lampailla. Ekalla toistolla leikkas suppilon jälkeen oikealle, kun ei tajunnut kääntyä aitaa myöten, mutta sain sitten pysäytettyä ja käännettyä vasemmalle. Toisella yrittämällä tuli aivan nappisuoritus. :))

Aivan lopuksi lammasporukka oli jäänyt ison aitauksen vasempaan alanurkkaan ojan tuntumaan lähelle sonniaitausta ja pistin Jerikoa hakemaan. Mietin kumpaa puolta pistän: jos oikealta missä oli tilaa enemmän Jeriko kuitenkin tekisi huonon kaaren, päätyisi lampaat äkkiä kivikkoiseen ojaan ja voisi käydä huonosti. Vasemmalta tullessa Jerikolla olisi taas huonosti tilaa ja herkästi puskisi lampaat vahingossa sonniaitaukseen kiinni ja ties mitä siitä syntyisi. :D Lähetin siis oikealta ja huoli oli turha, Jeriko teki aivan täydellisen kaaren: korkealta heinältä ei aina nähnyt lampaita, mutta piti laajuuden sopivana ja laajensi kaaren vielä oikein syvälle lampaiden taakse mennen ihan sonniaitauksen viertä ja niin nätisti tasapainoon ettei lampaat ehtineet nähdä ennen kuin Jeriko oli oikeissa asetelmissa. Hieno nosto ja itsenäinen tasapainottelu kuljetuksessa, kun porukka kuitenkin sen verran villiä, ettei aivan klimpissä liiku. Juuri ennen aitauksen portteja lampaille tuli stoppi, perus maisemanvaihdoskammo varmaankin. Ja tämä olikin mielenkiintoinen tilanne, lampaat jumitti arkuuttaan muutama metri portista, mutta ei osoittaneet mitään uhittelua Jerikolle. Jeriko hoiti hommansa todella hienosti, siististi ja herrasmiesmäisesti, flänkkäili lauman takana ja omalla liikkeellään nätisti ja rauhassa sai lauman liikkeelle ja ulos aitauksesta. Täytyy kyllä sanoa, että olin aivan älyttömän ylpee ja olen edelleenkin! :) Todella upeeta työälyä mun mielestä Jerikolta, kun osas tuossa tilanteessa hakea sen tavan millä saa lampaat liikkeelle ilman, että säikäyttää puolivillejä lampaita ja menettää niiden luottamusta. Loppumatka omaan tarhaan mentiin suorastaan rauhallisessa parijonossa. ;)