Taas niitä rimoja

Tänään oli siis Takkujen agilitykisat joihin olin ilmoittanut Ukon ja Jerikon molemmille radoille. Ukon ensimmäiselle radalle en kuitenkaan ehtinyt ja toisellekin niukin naukin suoraan päivystyksestä kotiuduttani. En tiedä mikä Ukkoon nyt oikein sitten iski, mutta meni koko rata aivan plörinäksi. Lähdössä Ukko haisteli niin keskittyneenä maata, että joudun kahteen kertaan kutsumaan sitä ja sitten tulikin ohi ensimmäisen esteen. Siitä sitten päästiin kuitenkin liikkeelle, mutta joku stoppi tuli myös keinulla. Siinä oli olevinaan joku niin ylitsepääsemätön haju, ettei siitä kerta kaikkiaan voinut mennä ja lopulta kolme virhettä ja HYL siitä. Jatkoin sitten radan loppuun, mikä meni Ukon tasolla ihan ok, mutta hitto kun oli hidasta menoa... En siis voi sanoa, että olisi tuohon alkuunkaan tyytyväinen.

Ukon ainokaisen radan jälkeen lähdettiin Peltolammille auttamaan Tiinaa lampaiden siirrossa. Tiinan lampaat on siis olleet kaupungilla vuokralla kaupungin rakentamassa aitauksessa Peltsulla. Aikas hienot oltavat lampailla siellä olikin, tosi iso tarha 9 texel-oxford down -risteytyselle, jossa paljon varjostavia puita, kaksi katosta sekä alueen läpi virtaava puro juomapaikaksi vesiastioiden lisäksi. Puro jakoi laitumen kahteen osaan ja siinä oli kolme eri ylityskohtaa. Ensin lastattiin Tiinalle autoon puolet lampaista ja mä jäin poikien kanssa vähän treenailemaan loppujen kanssa sillä välin, kun Tiina vei ensimmäisen porukan Mahnalaan. Jeriko oli taas tänään aivan älyttömän pätevänä. :) Lähti flänkeille kunnolla sivulle ja piti tosi hyvin etäisyyttä laumaan, ja ongelmitta siirtyi tarhan osasta toiseen ylityskohdista. Otti myös suuntakäskyjä nyt aikas hyvin ja oli selvästi koko ajan kuulolla. Mutta siis flänkit oli kaikkein hienointa. :) Välillä aitauksen ympärille kerääntyi katsojia ja annoin lampaiden lepäillä samalla, kun vastailin heidän kysymyksiin. Jerikosta on kyllä tullut aika intensiivinen (jos se nyt alkuunkaan on oikea sana) siinä mielessä, ettei kyllä irrottanut katsettaan lampaista ja ihmistenkin rapsuteltavaksi tuli vain pyynnöstä ja silti piti saada katsoa lampaita jatkuvasti. Siis halinalle-Jeriko. :D Sanoisin, että Jerikon syttyminen lampaille on edelleen siis syventynyt ja sen keskittyminen on kyllä kieltämättä parempaa kuin Ukolla, joka väliaikana välillä popsii kakkaa tai kierii kakkakasoissa...

Ukkokin pääsi tosiaan treenaamaan ja nyt olikin sitten ihan aimo annos haastetta, kun aitaukseen rajautui oikeastaan useampiakin lokeroita metsäalueiden/kivikoiden myötä. Alkuun Ukko ei meinannut lähteä kaarille ollenkaan ja lampaat vaan juoksi pitkälle karkuun ja me käveltiin perässä. Lopulta vähän alkoi mulla jo leikkaamaan kiinni, ja ärähdin Ukolle kun meinas taas lähteä suoraan. Johan alkoi kaaret aukeamaan ja Ukko teki varmaan laajinta kaarta ikinä, kunnolla oikein fiilisteli lampaita, että mikä on sopiva etäisyys ja haki ehkä kauempaa kuin ikinä. Flänkit myös meni tosi hyvin. Kunnes sitten taas alkoi vähän lipsua niihin suppeisiin kaariin... Täytyy nyt kai sitten vaan oikeasti vaatia Ukolta jo kunnollista työskentelyä eikä antaa sen pelleillä. Toisaalta luulen, että Ukko itsekin tajus ettei ole järkeä mennä suoraan päin, kun sillä menettää vaan lampaiden hallinnan ja myös sen vuoksi laajensi kaarensa niin hyvin. Mutta on toi kaarien aukaisu yllä kieltämättä ongelmallista Ukon kanssa. On se vaan monimutkainen yksilö. Toisaalta on niin intensiivinen sen silmänsä kanssa ettei kaaret oikein aukeis, toisaalta kuitenkin odotteluaikana keksii välillä jotain ihan muutakin vaikka pääosin Ukkokin kyllä piti lampaita koko ajan vahvasti silmällä.

Kun viimeisetkin lampaat oli pakattu autoon käytiin kotona syömässä ja jätin Ukon kotiin. Tiinalta saatiin kiitokseksi avusta laatikollinen tuoretta maissia sekä toisen laatikollisen tuoreita pensasvadelmia!! Kyllä kannatti auttaa! ;) :D

Sitten kisoihin. Jeriko oli aivan sikahyväsä fiiliksessä ja vireessä, intoa riitti ja tatsi oli hyvä. Radat oli tosi kivoja Sari Mikkilän ratoja. Ensimmäiseltä radalta kuitenkin ikävästi rima alas niiston jälkeen, ilmeisesti ei kestänyt, kun lähdin niin voimakkaasti liikkumaan. Muuten todella hyvä rata! :))
Aika -6,49, etenemä 4,12 m/s.

Toisella radalla kolmannen esteen ohjausta en saanut rataantutustumisessa päätettyä. Arvoin koko ajan niisto-persjätön ja perus siivekkeen ympäri pyörityksen välillä vaikka kuinka pitkään. Pyörityksiä ollaan tehty tosi vähän ja epäilytti myös lähteekö Jeriko puomille jos tulen siivekkeen linjan ohi. Niistossa taas pelkäsin rimaa ja monella koirakolla oli koira lähtenyt alastulon jälkeen väärään suuntaan. Päädyin kuitenkin niisto-persjättöön ja niinhän siinä kävi, että Jerikon liike vei liikaa eteen, mun niisto oli liian leväperäinen ja Jeriko siis kiersikin sen kauemman siivekkeen. Sain sen siitä pelasteltua ja rata jatkui hyvällä fiiliksellä, mutta taas aivan turhassa paikassa rima alas! :(
Aika -6,80, etenemä 4,23 m/s. Muuten siis tosi hyvä rata tämäkin. Eiköhän ne nollatkin meille vielä ala tulemaan, nyt on vielä vähän ruostetta koneistossa.. ;)