sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Uutta ajateltavaa

Tänään oli sitten Koirakoutsin järjestämä ja Pekka Korrin pitämä koulutuspäivä "Kisavarma koira". Jeriko pääsi kuin pääsikin peruutuspaikalle demokoiraksi ja onneksi pääsikin, olisi moni hyvä juttu jäänyt kuulematta muuten! Kaiken kaikkiaan todella hyödyllinen päivä, paljon uusia ajatuksia ja tapoja treenata meidän ongelmakohtia.

Ensin oli pari tuntia luentoa jossa jo heräsi uusia ajatuksia. Pekka aloitti koko päivän ajatuksella, että ihanne olisi se, että olisi olemassa vain tottelevaisuutta, ei kilpailuja ja treenejä erikseen. Koira ei parhaimmillaan näkisi eroa treenin ja koetilanteen välillä, ja tähän kasvattaisi runsaiden kisanomaisten treenien lisäksi se, että koira olisi kisaympäristössä kuin kotonaan. Pekka puhui myös suhteesta koiraan ja kuinka sen pitäisi olla kunnossa kun kentälle mennään, siellä ei lähdete ratkomaan mitään johtajuusongelmia tms. Koiraa kohtaan pitää olla reilu eikä vaatia sellaista mitä koira ei vielä osaa, niin tämä kasvattaa luottamusta niin ohjaajaan kuin koiraan itseensä. Luottamus ohjaajaan ja itsevarmuus taas vähentäisi vinkumista joka usein johtuu epävarmuudesta. Siksi myös treenien tavoitteet pitäisi olla ennalta pohdittuna, treenien pitäisi olla monipuolisia ja mielenkiintoisia ja varsinkin korkeammissa luokissa kisaaville koirille on hyvä tehdä temppurataa mielenkiinnon yllä pitämiseksi.

Pekka korosti paljon ohjelmatreenin tärkeyttä, ennen varsinaista koetta olisi hänen mielestään hyvä käydä läpi vaikka pari kymmentä ohjelmatreeniä mahdollisimman kisanomaisesti. Ihanne olisi, että koira reagoisi palkkaamattomuuteen lisäämällä yrittämistä. Jos virheitä tulee treeneissä, ei saisi auttaa (turhaan), voisi kiusoitella leikkisästi virheestä ja antaa uusi yritys. Toisaalta koiraa pitää raaskia olla palkkaamatta jos niin on suunnitellut, vaikka liike menisi todella nappiin. Kuumuvalle koiralle Pekka neuvoi, että treenien pitäisi olla yllätyksettömiä ja luoda turvallisuuden tunnetta ja lopussa runsas palkka, koiran halun leikkiä pitäisi tulla tyydytetyksi. Tämäkin tietenkin tapauskohtaista, mutta uskon että Jerikon kanssa voisi toimia hyvinkin.

Vinkumisesta puhuttiin melko paljonkin, mikä meidän kannalta olikin hyvä juttu kun se on tuottanut ongelmaa. Pekan mukaan pitäisi miettiä mistä vinkuminen kertoo ja vastaus siihen on yleensä epävarmuus siitä mitä ollaan tekemässä. Koiraa ei pitäisi kieltää siitä, koska se vaan pahentaa asiaa. Pekka vertasi tilannetta ylikuumuvan koiran kanssa kiehuvaan kattilaan, jos laittaa kannen päälle niin se kiehuu vain pahemmin yli. Epävarmuuttaankin ääntelevän koiran ääntely vain pahenee kielloista, koska koira tulee entistäkin epävarmemmaksi siitä mitä pitäisi tehdä.

Puhuttiin myös virheistä ja kuinka niiden kohtaamiseen pitäisi totutella myös ohjelmatreeneissä. Virhe ei saa vaikuttaa omaan tai koiran fiilikseen jatkaa, virheen jälkeen pitää pystyä nollata tilanne ja jatkaa suoritusta. Tätä mietinkin jo joskus aikaisemmin, luulen että viime kokeessa meni vielä enemmän pieleen ja ääntelyksi sen vuoksi, että itse koin sen jotenkin pahempana kuin edellisessä kokeessa ja kun Jeriko ei aloittanut niin hyvin kuin osaisi niin itsekin menin siitä jotenkin lukkoon ja alkoi hermostuttamaan. Ehkä Jeriko huomasi, että olin hermostunut mikä aiheutti vielä enemmän ääntelyä ja toisaalta haahuilua. Jerikohan sitten liikkeen välissä pyrki ihan syliin, ehkä osansa teki se että olin niin pettynyt. Ja vaikka yritin tässä rauhoitella Jerikoa, niin silti olisi voinut ehkä paremmin kerätä itsensä taas jatkamaan..

Puhuttiin myös siitä, kuinka koira olisi hyvä totuttaa "kisaihmiseen", ohjaajaan joka seisoo ja kävelee jäykästi niin kuin sotilas, ja tehdä siitä superkiva juttu koiralle. Tähän pitäisi jatkossa myös panostaa, vaikka olen kyllä siinä jotenkin tiedostamattani onnistunutkin kun lenkeillä jos seisahdun eleettömästi paikalleni niin Jeriko juoksee luokse tuhatta ja sataa luokse katsomaan, että mitä tehtäis. Mutta tätä voisi edelleen vahvistaa, sotilaallinen ryhti voisi kertoa koiralle, että nyt menee hyvin ja saisi koiran vaan keräämään itseään lisää, kun taas jos menee mönkään niin sitten tämä fiilis haihtuu ja tilalle leikkisä toruminen ja uusi yritys.

Itse en ole käyttänyt Jerikon kanssa mitään virittysanoja tai vihjeitä siitä mikä liike ollaan tekemässä seuraavaksi, mutta Pekka korosti näiden merkitystä koiralle siinä, että tietää mitä on tulossa. Tätä tarvitsee vielä sulatella, mutta ehkä tässäkin voisi olla pieni apu ääntelyyn, jos Jeriko aina tietäisi mikä liike ollaan tekemässä niin ei sitten ainakaan tulisi ääntelyä sen vuoksi, että odottaa esim. sitä että seurataanko nyt muuten vaan vai tehdäänkö jääviä. Liikkeethän Jeriko nyt osaa muutenkin, mutta ennakkotiedosta voisi olla apua ääntelyn kanssa.. Pekka suosittelikin näitä virittelysanoja tai rutiineja erityisesti kuumuvalle koiralle.
Toisaalta en taas tiedä kuinka paljon siitä oikeasti on apua, joutuuhan niitä rutiineja tekemään ihan sika kauan, että koira oppii yhdistämään ne tiettyyn liikkeeseen jos oppii ollenkaan. Paikkamakuun suhteen uskoisin kuitenkin tästä voivan olla hyötyä koska siinä olisi niin erilainen vire hyväksi kuin muissa liikkeissä, virittelysanalla voisi saada koiraa jo rauhoittumaan... Siihen ajattelin ottaa jonkun rutiinin tai lausahduksen kertomaan mitä tehdään. Muuten olenkin käyttänyt ihan kotona "tehdään harjoitus" lausahdusta ennen treeniä, tämän voisi ottaa treeneihin ja kokeisiinkin muutenkin käyttöön koska Jeriko siitä selvästi virittyy työskentelyyn. "Meidän vuoro" lausahdusta olen käyttänyt agilityssä, mutta se on ehkä parempi jättääkin sinne ettei tule liian innokas koira tokokentälle. :D

Pitäisi myös muistaa treenata kokeen aivan kaikkia osia, siirtymisiä paikasta toiseen, tuomarin sepustuksen kuuntelua, kättelyä, mitä tehdään ennen omaa vuoroa, ihan kaikkea. Kokeessa ei myöskään pitäisi Pekan mielestä olla sellaisia asioita joita ei treeneissäkään, jos ei treeneissä virittele ennen suoritusta, niin ei kokeessakaan. Ennen suoritusta virittelyä Pekka piti muutenkin vähän huonona, mutta itse en tätä olekaan Jerikon kanssa tehnyt, lähinnä yrittänyt rauhoitella. Mutta kun kysyin, että mitäs kun joudun rauhoittelemaan mitä en treeneissä tietenkään joudu, niin Pekka sanoi että tämä kertoo vain siitä ettei treenit ole tarpeeksi kisanomaisia. Pitäisi siis todella pyrkiä vielä enemmän kisanomaisiin treeneihin, tuoda koe treeneihin ja treenit kokeeseen. Tätä saa kyllä vielä miettiä, että miten sen treenien mielentilan saisi tosiaan kokeeseen mukaan, ja että siellä olisi kaikki mahdollisimman paljon treenien tyyppisesti ettei Jeriko siitä kiihtyisi.

Tässä oli jo kohtuullisen paljon uutta mietittävää, mutta sitten oli vielä käytännön harjoitukset.

Tartuttiin meidän vuorolla Jerikon paikkamakuuongelmaan. Jeriko itse asiassa vain laitettiin paikkamakuuseen yksin (kentän laidalla oli kyllä muita koiria odottamassa) ja oli siinä hyvin pitkän tovin, ehkä jopa 10 minuuttia, samalla kun keskusteltiin asioista ja Pekka selitti miten kannattaa treenata. Tämä ainakin tuli esiin, että meidän kannattaisi nimenomaan harjoitella enemmän pitkiä ja tylsiä paikkamakuita, ei edes mitään superpalkkoja lopuksi, eikä mitään hirveitä häiriöitä. Häiriöt Jerikohan kestääkin hyvin tyttökoiria lukuunottamatta, ja Pekka oli sitä mieltä, että häiriön aiheuttaminen aiheuttaa vain turhaa stressiä, eikä tee suorituksesta rauhallisen varmaa. Nyt ollessaan paikallaan Jeriko välillä kiinnostui muutaman metrin päässä olevasta bernitytöstä, mutta ei kyllä sitten kuitenkaan edes meinannut lähteä, häntäkään ei alkanut heilua siihen malliin, katseli välillä kuitenkin aikas kiinnostuneena. Kieltämistä Pekka ei muutenkaan suosisi jos koira tekee samalla sekä oikein että väärin (makaa mutta katselee muita), tämä tuo hänen mielestään vaan epävarmuutta ja taas voi tulla ääntelyä. Tällä siis jatketaan, koska uusien häiriöiden keksiminen on muutenkin tuntunut vähän loputtomalta tieltä kun ei se silti auta siihen että tyttöjen kanssa jaksaisi pysyä paikoillaan. Ja nyt pysyi ihan hyvin.

Hassu juttu paikkamakuussa oli se, että kun itse olen pitänyt tosi huonona sitä että Jeriko laskee päänsä maahan, niin Pekka kysyi että olenko opettanut sen Jerikolle ja sanoi että se on juttu mitä monet todella korkealla kisaavat yrittää saada koirilleen. Että onkin hyvä juttu, että Jeriko näyttää "lahnalta", se onkin juuri sopivan rauhallinen ja sitä kannattaa kannustaa eikä yrittää opettaa pois! :D

Muidenkin koirakoiden tilanteista sai toki ajateltavaa, mm. Tuijan ja Ronjan harjoitukset oli sellaisia mitä voisi hyvin tehdä Jerikonkin kanssa. Varsinkin kapulan kanssa voisi todellakin palkata enemmän lelulla ja niin, että lelu heti esiin kun Jeriko ottaa kapulan niin tulee nopeammin ja paremmin kapulaa pitäen luokse. Pekan ajatus tässä oli, että kapulan pitää olla koiralle toisarvoinen leluun nähden, jos koira on liikaa saalisvietillä ja innoissaan kapulasta, niin täytyy harjoitella paljon kapulan vaihtamista leluun niin että kapula menettää arvonsa. Ja sitten kun vetää lelun esiin kun koira tuo kapulaa niin saa ensinnäkin vauhtia kapulan palauttamiseen ja toisekseen koira keskittyy leluun ja kapula vähän niin kuin "unohtuu" suuhun, jolloin jää pureskelu, suussa pyörittely, heittely yms. Ja kun Tuija teki Ronjan kanssa niin huomasi, että kyllä toimi. Meillä ei ole sinänsä mitään ongelmaa ollut saalisvietin kanssa, mutta ei varmasti tee pahaa meille tuokaan harjoitus!

Oli siis opettavainen ja ajatuksia herättävä päivä, näillä jatketaan. :)

2 kommenttia:

Sabina kirjoitti...

Perun sanani kapulan suhteen. :D
Kapula on Jerikolle jo aivan riittävän toisarvoinen leluun nähden, nyt tippui heti suusta kun näki lelun, ehkä parempi ottaa lelu eteen vasta kun kapula on luovutettu kunnialla.. ;)

Sabina kirjoitti...

Nyt heräsi taas uusi ajatus. Tajusin, että meillä ainakin treenitilanteen ja koetilanteen suurin ero on siinä, että kokeessa pidän Jerikoa koko ajan vieressäni "rauhoittumassa" kun odotellaan, kun taas treeneissä harvoin ylipäätään odotellaan ja jos odotellaankin omaa vuoroa niin Jeriko on jossain yksin kiinni. Oliskohan tässä yksi syy miksi Jeriko kerää niin kovasti kierroksia koepaikalla..?

Pelottava ajatus, mutta pitäisköhän uskaltaa kokeilla ottaakin Jeriko suoraan autosta kehään. Ilmoittautumisten ja pienen tutustumiskierroksen jälkeen autoon ja sieltä pihalle vasta kun on oma vuoro... :O