Olen tässä vähän miettinyt...

Mulle valkeni eilen, että meidän seuraava koehan on jo ensi viikonloppuna, siis 19.2. Jotenkin olin ollut ihan siinä uskossa, että siihen olisi vielä pari viikkoa ja oltiin treenailtu ihan rauhallisesti ilman mitään paineita vaikka paikkamakuussa paljonkin vielä puutteita. Nyt meinas sitten paniikki vähän iskeä, kun tajusi kuinka vähän aikaa siihen on ja kuinka vähän aikaa saada paikkamakuuseen taas varmuutta. Piru vie kun piti yhtäkkiä tulla tollainen ongelma ettei Jeriko malta olla menemättä tutustumaan ja leikittämään vieraita koiria, didn't see that one coming... Nytkään ei voi olla varma, että miten käy kokeen paikkamakuussa kun ei saa kesken kaiken kieltää muiden vilkuilusta yms. Enemmän kuin se oma suoritus, hirvittää jos Jeriko menee taas sabotoimaan jonkun muun koiran paikkamakuun.. Eikä voi enää peruakaan kun on jo ilmoittauduttu ja maksettu, eikä silloin kun ilmoittautui ollut mitään tällaista ongelmaa.. Vähän hirvittää siis, pitäisi edelleen tähän viikkoon saada sitten ainakin muutama paikkamakuu vieraiden koirien kanssa..

Mutta toisaalta olen tosi tyytyväinen meidän viime aikojen treeneihin, ollaan tehty lyhyitä ja kivoja treenejä, Jeriko on ollut motivoitunut ja yhdessä tekeminen on ollut hauskaa. Nyt kun on jo pariin seuraavaankin kokeeseen ilmoittauduttu ei auta muu kuin jatkaa samaan malliin ja toivoa että sujuu hyvin. Jos tulee jotain vastoinkäymisiä niin eihän niille sitten mitään mahda, toivon vaan että ne koskee vain omaa suoritusta, ei tosiaan niin että jonkun muun paikkamakuu menisi siinä..

Mutta en halua ottaa turhia paineita. Ei mulle ole ollut Jerikolle mitään tarkkaa suunnitelmaa että siihen ja siihen mennessä saavutetaan sitä ja tätä. Vielä syksyllä murrosiän myllerryksissä ja niiden jälkeenkin ajattelin, että osallistuttaisiin ensimmäiseen kokeeseen ehkä huhtikuussa. Mutta sitten yhtäkkiä lähtikin sujumaan niin, että pystyi sanomaan että ollaan valmiita paljon aiemmin ja tuli näitä kokeita sitten varattua ja katseltua jo avoimen luokan kokeita keväälle ja BH-koekin kävi mielessä. Mutta kun paikkamakuu on nyt näin epävarma, ei voi hirveästi ajatella avoimeen luokkaan siirtymistä tai BH-koetta ennen kuin tämä ongelma ylitetään. Se on elämää... :)

Ennen kaikkea haluan, että Jerikon ja mun yhteinen harrastaminen on hauskaa, enkä halua asettaa nuorelle koiralle (tai itselleni) paineita, tuloksia tulee sitten kun ollaan siihen valmiita. Ja treenien vastapainoksi pitää mun mielestä koiran elämässä olla muutakin, paljon pitkiä metsälenkkejä ja leikkiä kaverikoirien kanssa yms. :)
Jos mennään siihen pelkkään tulosten tavoitteluun, niin silloin harrastetaan vain ohjaajan ehdoilla ja ohjaajan mieltymysten ja kunnianhimon vuoksi. Ei koira halua mitaleita tai pokaaleja, enkä usko että edes bordercollie tykkää siitä että hiillostetaan liikaa pienestä pitäen kohti suuria tavoitteita. Pennun pitää saada olla pentu, teinikoiran teini, ja koiran ylipäätään koira. Jos asettaa liian tiukkoja suuria tavoitteita koiralle pienestä pitäen, tulee väkisinkin taantumisia ja tulee pettymisiä, mutta ei silloin voi olla pettynyt muuhun kuin omaan itseensä ja liialliseen kilpailuviettiinsä. Harrastamisen pitää kuitenkin tapahtua koiran ehdoilla, sitä mieltä mä olen. Helppo sanoa näin aloittelevana harrastajana, mutta toivon että muistan sen jatkossakin. Harrastamisen täytyy olla ennen kaikkea hauskaa, tavoitteisiin pyrkiminen tulee sitten sen jälkeen. :)