Keppitreenissä Jupiter ei keskittynyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta annoin sen tulla vapaana ruutuun, mikä ei johtanut ollenkaan parhaaseen aloitusmielentilaan. Kepit kuitenkin löytyi ja palkkasin niistä nyt lelulla.
Jerikolle tehtiin esineruututreeni hajuilmaisuna. Kerrankin tuuli kivasta ja valitsin ruudun suunnan tuulen mukaan. Yksi esine vasemmalle taakse, yksi keskivaiheille ja yksi oikealle noin 30 metriin. Ekalta esineeltä haettiin hajua aivan esineen vierestä asti, tällainen hajuhaku on Jerikolle aivan vieras juttu. Jeriko myös ampui ensimmäisestä esineestä ohi, eli ei ollut aivan hereillä tai nenä auki. Luulenkin, että viime aikoina tehnyt runsaat nostatustreenit on nyt johtanut siihen, että nenä on mennyt vähän enempi kiinni ja esineruutujen taso tämän vuoksi laskenut. Vaikka tarkoitus oli tietty hyvä, että tehdään vaihtelevaa treeniä eikä vaan sitä kokeenomaista... Toiselta esineeltä Jeriko otti hajun jo kauempaa ja lähetyksestä meni suoraan esineelle. Kolmannelle lähetin suoraan etulinjalta. Hyvä tuuli tuli takaa ja tämänkin Jeriko haki suoraan. Hienoa! :)
Jerikon jälki lähti janalta oikealle ja Jeriko otti oikean suunnan suoraan ilman tarkastusta takajäljellä. Maasto oli sellaista, että korkeaa mustikkavarvikkoa yms. oli aika paljon ja jäljestys Jerikolle vähän liiankin helppoa eli vauhtia riitti. Silti ensimmäinen keppi n. 50m kohdalta nousi hienosti ja tämän jälkeen tulevan terävän kulman Jeriko teki myös hienosti. Sitten mentiin n. 400m kohdalle, jossa korkeampi varvikko loppui ja hieman tämän jälkeen olin jättänyt toisen kepin. Tässä Jeriko meni korkeintaan metrin jäljeltä sivussa, mutta ajoi ohi. Kutsuin takaisin, juhlittiin keppiä ja jatkettiin. Kaksi seuraavaa keppiä nousi hyvin, myös viimeinen jonka olin pudottanut tarkoituksella varvikkoon. Yhteensä siis neljä keppiä ja matkaa n. 1km.
Ukolle pellolla ihan perus laatikkomallinen jälki, jolla ruokaa alkuun tiheästi ja sitten vähän vaihtelevasti niin. Jälki vanheni n.1,5 tuntia. Ukko ajoi jälkeä todella hyvin, söi ruuat rauhassa askelilta ja pyrki olemaan koko ajan jäljen päällä. Välillä tuuli painoi vähän hajua sivuun, jolloin Ukkokin ajautui hieman sivuun, mutta pyrki aina hakeutumaan jäljelle takaisin. Esineitä jäljellä oli kolme ja nämä oli ensimmäistä kertaa ihan uudet, jollaisia Ukko ei ole aiemmin harjoitellutkaan. Mutta hitsi kun se ilmaisikin kaikki kolme niin hienosti. Todella määrätietoiset maahanmenot eikä mitään epäselvyyttä mitä esineillä pitäisi tehdä tai onko se motivoivaa. Lelupalkka tehnyt selvästi tehtävänsä, koska viimeisimmät jäljethän oli ollut Ukolla vähän kaahotusta, esineitä helposti jäänyt eikä ilmaisukaan ollut ihan selvä. Ukko on selvästi haudutelllut tätä asiaa. ;) Kyllä siitä vielä FH-jälkikoira tehdään.
Jupiterin kanssa sain myös mökillä aikaiseksi harjoitella taas vähän perusasentoa ja yhden askeleen siirtymää. Kivasti alkaa sujumaan, vaikka ihan joka kert aei napsahda asento juuri oikein. Mua myös vähän hämää se, että Jupiter tuppaa tökkimään mun vasenta kättä perusasentoon tullessaan, vaikka nami-imuutusta ei ole käytetty ja Jupiter osaa kädestä myös luopua ja ottaa katsekontaktia. Mutta perusasentoon tullessa on ottanut kuitenkin tavakseen tökkäistä kättä... Ehkä se jää sieltä pois, kun vielä alleviivaan sitä, että kättä ei saa huomioida.
Keskiviikkona olikin sitten urakkapäivä kotona, kun tyhjennettiin ja pestiin lampola. Tämän päälle vielä lampaiden muuta huoltoa jotenkin kyllä siinä päivä meni äkkiä.
Torstaina lähdettiin Ukon kanssa yliopistolliseen eläinsairaalaan. Ukko kutsuttiin uusintakuulotestaukseen, koska epäilin sen kuulon edelleen heikentyneen. Sillä on ollut kesän aikana muutama eksyminen/katoaminen lenkillä ja varsinkin taustahälyssä sen on selvästi vaikea kuulla tai erottaa mistä suunnasta ääni tulee ja esim. kuka puhuttelee. Hyvin selvästi tämä tuli esiin mm. Levekin kentällä jossa moottoritien taustahäly selvästi sekoittaa.
Ukolla on myös tullut aivan yllättäen ja tyhjästä jännä pelko lammasaitauksen sähkölankaa kohtaan, ja pohdin liittyykö tämäkin kuulon heikentymiseen. Ukko siis alkoi yhtäkkiä pelkäämän sähkölankaa niin, ettei se suostunut tulemaan pihasta laidunta kohti. Jos otin hihnassa niin langan lähellä veti voimakkaasti poispäin selvästi peloissaan. Pohdin, että liittyykö tämä siihen, että Ukko ei kuule langan napsuntaa eikä voi luottaa lankaan? Sähköiskuja Ukko ei ollut saanut ennen pelon syntymistä. Nyt pelko on vähän jo helpottamaan päin, joten vaikea sanoa mistä on ollut kyse.
Lisäksi ihan huvittavakin tapaus, kun Ukko sitten suostui tulemaan laitumelle minun kanssa, niin pääsi mun huomaamatta lähtemään ajamaan lammaslaumaa poispäin. Kun huomasin tilanteen oli Ukko jo n. 50metrin päässä eikä enää reagoinut kutsuihin. Ajoi vaan laumaa rauhallisella tahdilla poispäin. Lopulta metsän laidassa lammaslauma alkoi vähän kaarrattamaan, jolloin Ukko flänkkäsi tasapainoon ja toi laumaa taas takaisinpäin tasaisella tahdilla. :D Positiivista on se, että vaikka Ukko ei olisi mitenkään ohjattavissa tietyn pisteen jälkeen ja tekee vaan omaa juttuaan, niin se ei lampaille mitään vahinkoa aiheuta.
Palataan kuulotestiin. Tulos oli siis odotettavissa, mutta silti se oli jollain tapaa kylmä rätti naamalle: oikean korvan kuulo oli heikentynyt voimakkaasti ja siinä kuulokynnys oli jo 70 dB. Hahmottamista ehkä helpottaa, että voimakkain kuulontestaukseen käytetty äänenvoimakkuus on 80dB. Oikea korva on siis jo lähes kuuro. Vasemmassa korvassa kuulo oli pysynyt ennallaan eli keskivaikeasti heikentyneenä, kuulokynnys 45 dB. Ei ihme, että on vaikea kuulla tai erottaa äänen suuntaa.
Tulos sai aikaan mulla todella apean mielen, olin ja olen toki edelleen todella pahoillani Ukon puolesta. Olisin todella toivonut Ukolle parempaa onnea. Jotenkin se konkretisoitui, että Ukko todennäköisesti kuuroutuu kokonaan lähitulevaisuudessa, koska yleensä tämän tyyppinen kuulonheikentyminen kuitenkin johtaa kuuroutumiseen. Eihän koira kuulon menetystään itse osaa surra, mutta kyllä elämä olisi helpompaa kuulevana.
Arjessa tätä asiaa täytyy ottaa edelleen enemmän huomioon ja alkaa varautumaan siihen, että kuulo menee kokonaan. Harrastuslajeissa täytyy alkaa myös valmistautumaan kuulon heikkenemiseen ja harkita erityisluvan hakemista käsimerkkien käyttöön.
Erityisen surulliseksi mut Ukon puolesta saa kokonaisuus. Kuulo menee, joka tarkoittaa, että paimennusta ei voida entiseen tapaan harrastaa eikä siinä kilpailla. Paimennus on kuitenkin Ukon tärkeimpiä lajeja ollut. Vielä olen ottanut sitä tekemään jotain ihan perussiirtoja niin, että olen itse hyvin lähellä ja Ukko saa vaan tehdä vaiston mukaan tai on niin lähellä, että voi kuulla. Mutta jos kuulo menee kokonaan, on hyvin vähän paimennukseen liittyviä asioita mitä Ukko voi tehdä.
Kuulon heikentymisen vuoksi ei myöskään voitu koskaan aloittaa vepeilyä, koska varsinkaan vedessä uidessaan Ukko ei selvästikään enää oikein erota huutoja perään eikä se olisi ohjattavissa.
Lisäksi Ukolla alkoi viime talvena jonkinlaiset ontumisongelmat, joiden vuoksi rakkaat vetolajit ovat olleet tauolla. Kesällä tehtiin yksi canicross-lenkki, jonka jälkeen ei ontumista ollut, joten kunhan ehditään niin kokeillaan toki vielä. Ja kraniaaliterapia tuntui tehoavan Ukolla hyvin, joten pieni toivon pilkahdus vetolajeissa jatkamisesta vielä tuli ja odotetaan uusintakäyntiä kraniaaliterapiassa. Mutta vaakalaudalla ollaan silti vetolajienkin suhteen. Olen tosi pahoillani Ukon vuoksi tästä. :(
Näillä mennään mitä on. Arki jatkuu ja sitä muokataan Ukon mukaan. Ukko on kuitenkin edelleen sama Ukko jolla on hyvin tärkeä rooli ja paikka meidän perheessä. Onneksi Ukko ei myöskään vähäisestä treenaamisesta ole millänsäkään, mutta harrastuksia jatketaan Ukon ehdoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti