Koe, korjaussarja ja viisas koira

Miiku kävi torstaina hieromassa Jerikon ja Ukon. Ukko oli itse asiassa nyt aika hyvässä kunnossa, parhaassa pitkään aikaan. Mutta eihän se olekaan tehnyt mitään pariin kuukauteen. Pientä jumia oli silti erityisesti vasemmalla takana, että ristikkäisellä puolelle oikealla edessä. Ukko on nyt saanut kaksi piikkiä Cartrophenia ja aloitin Nutrolinin Nivel-kuurin molemmille. Jeriko sitten taas oli ihan jumissa. Olin jo edeltävästi katsellut, että se liikkuu jäykästi kuin vanha koira ja olin kyllä hoksannut syynkin. Nesteytyksen puute. :( Jeriko ei itse juo riittävästi ja varsinkin näin kesällä mun täytyisi pitää sen nesteytyksestä huomattavasti parempi huoli! Hieronnan jälkeen olen nyt nesteytellyt Jerikoa ihan reippaasti ja ai että kun on taas normaalin ja vetreen näköistä menoa. :)

Eilen pistettiin taas uutta matoa koukkuun, kun päästiin Hämeenlinnaan jälkikokeeseen Jerikon kanssa. Koe oli samalla noutajien mestaruuskoe, mutta kahdestatoista 3-luokan jälkikoepaikasta kuusi meni muun rotuisille. Tällaisia tilaisuuksia saisi olla enemmänkin! :) Täytyy sanoa, että Rengossa on aika hulppeat puitteet, suosittelen. :)

Aloitettiin jäljellä, meille arpoutui jälki nro 4. Maasto oli ihan perus jees, ei mitään kangasmetsää, mutta ei mitään pahaa ryteikköäkään. Janalla Jeriko tarkasti takajälkeä koko liinan mitan, mutta kääntyi itsenäisesti juuri kun olin astumassa janalta sen perään. Janalta pisteitä 39/40. Jeriko jäljesti todella iloisesti, innokkaasti ja tarkasti ja hitsi vie kaikki kepitkin nousi hienosti! Keppien lisäksi jäljetä löytyi perusteellisesti kaluttu peuran raato, mutta Jeriko se ei kiinnostanut yhtään, jatkoi vaan matkaansa. :)

Kuudennen kepin luona olin ihan rajattoman tyytyväinen! Erityisen paljon tykkäsin Jerikon ilmeestä tehdä ja ilmaista kepit. Vaikutti siltä, että se oli todella sisäistänyt, että kepit on hieno juttu.

Seuraavana vuorossa esineruutu, jota ennen ehdin käydä Jerikon uittamassa kennelkerhon majalla. Luksusta.

Esineruutuun siis seuraavaksi. Ruutu oli aika selkeässä maastossa, joskin jonkin verran kuusikkoa jonka vuoksi ihan joka paikkaan ei nähnyt, ja kivikkoa. Oliko sitten lämmin ja seisova ilma vai mikä, mutta Jeriko ei ehtinyt löytää kuin kaksi esinettä, mutta niin ei löytänyt kukaan muukaan! Jeriko tuntui olevan oikeastaan koko ajan jollain aavistuksenomaisella hajulla, mutta tarkennus ei vaan onnistunut ja jostain syystä Jeriko jumittui vasemmassa reunassa olevalle kuopalle ihan varmana siitä, että siellä on jotain. Esineruudusta pisteitä 22/30p.

Näin ollen tottikseen mennessä tiesin, että 79p pitäisi saada 1-tulokseen. Ihan tehtävissä, mutta kun hyppy ei ole kumpaankaan suuntaan onnistunut aikoihin. Meille arpoutui tosiaan numero 4, joten alunperin oltais TAAS oltu ekana paikkamakuussa. Kun numero 2 kuitenkin keskeytti, piti meidän päästä toiseen pariin ensimmäiseen suoritusvuoroon. Piti. Mutta kun numero 3:lla kesti tuomarin mielestä liian kauan tulla kentälle esineruudusta, jouduttiinkin me sitten numeron 1 pariksi. Hittolainen. En saanut Jerikoa oikeastaan valmistella niin kuin olisin halunnut, ja taas oltiin paikkamakuussa ensin.

Kentälle tulossa Jeriko oli vielä hyvässä mielentilassa ja paikkamakuu meni hyvin. Seuruukaavion ensimmäiset askeleet meni hyvin, mutta sitten joku kytkin kääntyi Jerikon päässä ja koko tottis meni ihan keskittymättömäksi haahuiluksi. Ihan alkoi pinna kiristyä ja sanoin sille temponvaihdoksiin "seuraa" -käskyn niin, että kuului, josta Jeriko ihan hetkeksi kokosi itsensä, mutta sitten taas haahusi. Huoh. Liikevirheitä ei hypyn lisäksi tullut, mutta tuomari sanoi seuraamisten lisäksi ottaneensa pisteitä myös liikkeiden väleissä tapahtuneesta haahuilusta ja lisäkäskyttämisestä, että Jeriko pysyi siirtymät mukana, joten pisteet jäi 73:een. :( Suututti kyllä kovasti!

Siitä huolimatta oltiin kokeen toiseksi paras koirakko ja seurakaverit Miko ja Pelle saivat ensimmäisen 1-tuloksensa ja olivat paras koirakko! Jes!

Jerikolla oli sitten vielä illalla kotona tärkeä tehtävä, kun kaksi työkaveria lapsineen tuli käymään meillä lampaita katsomassa. Lauran tytär Venla oli kokenut ikävän kokemuksen koiran kanssa ja pelkäsi kovasti koiria. Laitoinkin Ukon ja Jupiterin sisälle, ettei olisi liikaa tytölle kestettävää, mutta että voisi luotettavan ja rauhallisen Jerikon avulla ehkä rohkaistua. Aluksi Jerikokin jännitti kovasti, mutta pikku hiljaa Venla huomasi, että sanomalla "pois" (kuten neuvottiin), Jeriko totteli eikä tullutkaan luokse. Lisäksi Jerikon "urotyöt" lampaiden kanssa teki suuren vaikutuksen Venlaan, ja kun Jeriko ajoi jännittävät isot pässit Venlasta kauemmaksi, oli luottamus voitettu. ;) Vielä isolla pellolla tyttöjen toiveesti pari lampaiden hakua ja pois ajamista, niin lopulta Venla meni kaverinsa kanssa ensin varovaisesti silittämään Jerikon häntää ja lopulta ihan Jerikon selkää ja niskaakin.

Niin tärkeää työtä Jeriko teki tässä koirapelon helpottajana, että on ylpeyden aihe omistaa noin 100% lapsivarma ja viisaasti lasten seurassa käyttäytyvä koira kuin Jeriko. :)) Se on nimenomaan viisas ja lukee tilanteita aivan käsittämättömän hyvin.

Tänään olikin sitten tottiksen korjaussarjan vuoro Juha Korrin valvovan silmän alla. Ensimmäisellä vuorolla otin puheeksi tämän vireongelman kokeissa. Ongelmahan on alkanut siten, että Jeriko on ollut keskittymätön ensimmäisen suoran ajan, mutta sitten parantanut ainakin jonkin verran, joskin uusissa liikkeiden aloituksissa on tullut ylivireestä haukahduksia eikä ole välttämättä kuunnellut varsinkaan istumisen käskyä. Eilen homma levisi tosiaan pahemmin kuin koskaan. Juha piti tätä aika normaalina ja vääjäämättömänä ongelmana jos sitä ei ota huomioon koulutuksessa jo etukäteen. Ennen pitkään jos kisaa koiran kanssa, se tulee oppimaan, että kisoissa ei tulekaan palkkaa ja homma leviää.

Tähän korjauksena runsaat palkattomat treenit, siis ihan kokonaan palkattomat alusta loppuun. Tällainen treeni vähintään joka 3.-5. kerta, ei sen harvemmin ja nyt ehkä alkuun oikein rautaisannos palkkaamattomia treenejä, jolloin vire treeneissäkin saataisiin levähtämään samalla tavalla kuin kokeissa. Virheistä huomautetaan koiraa ja siltä edellytetään keskittymistä ja suorittamista. (Tämä koskee siis nyt vain tällaista koiraa joka jo osaa, mutta on vaan oppinut ikävän tavan kokeisiin) Näin koira oppii, että vaikka palkka ei olisi läsnä, niin ohjaajan kyky puuttua virheisiin silti on. Välillä voidaan tehdä treenejä, jotka aloitetaan palkattomana samaan tapaan kokeenomaisesti, mutta sitten tuleekin yllätyksenä virettä nostava palkka. Tämä on ikään kuin toinen treeni jota Juha Jerikolle suositteli, ja sitten viimeisenä ns. tekniikkatreenit joissa palkataan normaalisti ja vahvistetaan jotain heikkoa osa-aluetta.

Aloitettiin kokeenomaisella suorituksella, jossa Susanna ja Mali oli meille parina. Hieman tuli huolimattomuutta esille, mutta ei yhtä pahasti kuin eilen. Tosin puutuinkin heti kontaktin tippumiseen yksilöliikkeiden aloituspaikalle siirtymisessa, jonka jälkeen Jeriko keskittyi todella hyvin koko menosuoran. Seuraava virhe tuli temponvaihdossa, ja korjauksesta Jeriko nosti virettä ja keskittyi oikein hienosti. Jäävissä liikkeissä tuli muutama virhe, joista korjasin ja palkka vasta seisomisesta luoksetulon jälkeen. Oikein hyvä ja opettavainen treeni Jerikolle. :)

Toiselle vuorolle mietin oikein kovasti, että mitä treenaisin. Teki mieli tehdä hyppyä, kun olin kuullut miten edellisen päivän treeneissä oli koiria hypylle hetsattu, ja halusin Jerikon kanssa kokeilla. Toisaalta jännitti kovasti ottaa hyppyä. Olen sitä vältellyt oikeastaan koko kevään. Epäonnistumisen lisäksi pelkäsin, että Jeriko loukkaisi itseään hypyllä tai olisi edelleen liian jumissa ettei pystyisi suorittamaan tai menisi uudelleen jumiin. Kuitenkin näin koko ajan, että Jeriko liikkui täysin normaalisti ja hieronnan ja nesteytyksen myötä oli tosi vetreän oloinen. Niinpä sitten uskalsin ottaa hyppyä.

Aloitettiin 80 cm hypystä, heitin purutyynyn hypyn yli Juhalle, joka sitten hetsasi Jeriko kun mä pidin pannasta kiinni. Jeriko nousi hienosti ja hyppy oli tosi hyvä. Tehtiin myös paluuhyppy ja sekin hyvä. 90 cm myöskin hyvin ja ilman arpomisia ponnistuspaikan kanssa. :) Metrin hypyn ekan toiston Jeriko kielsi, mutta nousi sitten hetsauksessa ja hyppäsi yli kunnon ponnistuksen kera. Sovitusti yleisö alkoi hihkumaan ja kehumaan Jerikoa ja Jeriko sai purutyynyn kanssa vapaasti kiertää hakemassa kehuja ja buustia yleisöstä. Ai että kun se olikin tyytyväinen. :)

Nyt sitten vaan treenit jatkuu. Eli kolmen tyyppistä tottistreeniä. Todellista palkatonta treeniä, jossa kuitenkin virheistä huomautetaan. Sitten palkatonta treeniä joka kuitenkin päättyy yllätyksenä isoon palkkaan. Ja kolmantena osa-aluetreeniä, jossa hieotaan jotain tiettyä osa-aluetta kuten hyppyä. Eiköhän se siitä sitten ala kokeissakin homma pelittämään. :) Ja tiedänpähän mitä virhettä en tee Jupiterin kanssa ja alan treenaamaan palkattomuutta huomattavasti aikaisemmin ja säännöllisemmin.