Maanantaina oli siis Jerikon agilitytreenit ja tehtiin aika pitkää ja kinkkisiäkin kohtia sisältävää rataa. Koska edellisenä päivänä oli ollut juuri kisat, niin rimat oli matalalla jotain ihan 45 cm tmv, mutta rykäistiinpä koko 37 esteen rata kerrasta puhtaana läpi. :D Jeriko teki kyllä todella hienoa työtä, on se vaan niin hieno. :)
Kun rata oli kerran vedetty hienosti läpi, niin otettiin muutamia kohtia vähän erilaisia ohjauksia kokeillen ja rimat nostettiin lyhyille pätkille normikorkeuteen. Tehtiin mm. 22-24 väliä poispäinkäännöksellä ja tuosta vauhdista se oli kyllä tosi haastavaa. Enhän mä tuollaisia ohjauksia juuuri koskaan käytäkään. Lelupalkan kanssa autettiin sitten Jerikoa hoksaamaan, että pitäis tällä oudolla ohjauksellakin kääntyä nätisti ratapiirroksessa oikealla olevan siivekkeen ympäri ja niinhän se tietty teki kun vaan ohjeet oli selkeät. Jeriko kyllä kääntyy vaikka pennin päällä jos tarve vaatii. :)
Lauantaina oli aamulla Ukolla alueellisen valkun treenit jotka meni itse asiassa todella mukavasti! Tein Ukollekin matalilla 45 cm rimoilla, jotta se uskaltaisi kunnolla spurtata ja yhteisfiilis oli nyt tosi hyvä. :) Ukko teki myös puomin kontaktit tosi hienosti, joskin väsymyksen myötä vähän hidastui. Muuten Ukko kuitenkin tuli tosi hienosti ohjaukseen ja oltiin jo ihan flow'ssa kiinni. :))) Itsellä vaan vähän flunssan alku verotti omaa jaksamista ja hengästyin jotenkin tosi nopeasti.
Tilasin tuossa joku aika sitten kaksi uutta kirjaa iltalukemisiksi ja nyt on ollut vaikeus valita kumpaa luen. Olen siis lukenut vähän molempia ja molempia voin suositella tämän hetkisen kokemuksen perusteella. ;)
Pakko kopioida tähän tuosta Susan Salon kirjasta yksi pieni pätkä, joka kuvaa ihan täsmälleen Ukkoa: "We have all seen dogs on any given weekend that are careful clean jumpers, but they are seldom very fast. These dogs have figured out that when their stride is shorter, their balance is greater because their feet are always underneath them and weight shift to come off the ground is relatively easy to perform. These dogs have not learned that they can adjust their stride to gain greater speed and still perform the all-important weight shift to make the necessary angle to elevation This short stride is the dog's "comfort zone" and many are not convinced that giving it up is a good idea."
Onhan tämä Ukosta tiedetty jo jonkin aikaa, mutta Susan tuossa pukee sen sanoiksi juuri niin kuin se varmasti onkin. Nyt vaan sitten pitäis saada Ukko uskomaan, että voi tosiaan spurtatakin, ja sen suhteen tosiaan taas on mielestäni edetty. :)
Pakkaset vihdoinkin hellitti ja tänään päästiin hiihtämään koirien kanssa ensimmäistä kertaa tänä talvena. Jeriko ei ole harrastanut mitään vetohommeleita varmaan vuoteen.. Onneksi on uimalla kuitenkin tehty vähän pohjakuntoa ja juokseehan noi lenkeilläkin toki. Oltiin Lotinajärven jäällä Mikon ja Jukan kanssa (muut porukasta feidas ;)) ja kun mä lähdin tunnollisesti koiriani lämmittelemään, niin äijät lähti jo hiihtämään. No, mä sitten lopulta sinne perään ja yritin hiihtää niitä kiinni, kun sanoi että piti taukoja välissä, mutta enhän mä niitä saavuttanut kuin vasta ihan juuri ennen kuin 4,6 km kierros tuli täyteen. :D Vedettiin siis koko kierros yhteen putkeen, koirat veti aivan upeasti, pysyi hienosti oikealla uralla vaikka vieressä oli myös toinen peruslatu, ohitti hienosti ja Jeriko selvästi ladun kaartaessa kuunteli tosi hyvin mun suuntakäskyt (tai sitten se vaan luki latua niin hyvin, että kääntyi tosi hienosti). Loppuun saatiin sitten näköyhteys ja varmaan hajuyhteyskin edellä menijöihin ja saatiin siitä vielä hieno loppukiri! Jaksoin itsekin ihmeen hyvin, hyvä meidän tiimi!
Jäähdyteltiin ensin normaalisti ja sitten kävin vielä hiihtämässä ilman koiria (!?!) saman lenkin. Kaikenlaiseen sitä tuleekin puhutuksi. ;) Kotona sitten vielä uusi jäähdyttelylenkki hetken päästä Helenan, Mallan ja Mimin kanssa. :)
Ukko myös juhli 4-vuotis synttäreitään toissapäivänä. Voiko olla totta, että meidän pieni pentu, aina lapsellinen Ukko, on jo niin "vanha"?
Sitten niitä muita juttuja. Keskiviikkona jäi Ukon treenit väliin, kun olin kokoustamassa jalostustoimikunnan kelpie-tiimin kanssa. Siinä sivussa sitten treffailtiin myös Nokia, mutta vielä tuolloin oli liian varhaista. Kireä -25 astetta pakkanenkin häiritsi Nokia, mutta ihana narttu se kyllä on. Nätti ja tosi leikkisä ja ystävällinen heti ensi tapaamisellakin vaikkei vielä aika ollut oikea. Torstaina tavattiin myös, mutta edelleen pakkanen paukkui eikä ulkohommista tullut mitään. Jeriko lähti sitten Nokin kotiin, mutta molemminpuolisesti kiinnostuksesta huolimatta astumista ei tullut ja proge-arvon noustessa aika kävi niin vähiin, että päädyttiin keinosiemennykseen. Tämä ei ollut tietenkään se mitä olisi toivottu, mutta olosuhteet oli nyt meitä vastaan. Toivotaan, että pentuja olisi joka tapauksessa tulossa, niin hieno pari nuo kaksi kyllä ovat. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti