Kyllä taas tuli hyvä mieli agilitytreeneissä tänään. Musta tuntuu, että mä olen ymmärtänyt jotain todella tärkeää ja arvokasta, löytänyt uusia ulottuvuuksia itsestäni sekä yhteistyöstä koiran kanssa. Tämä ei siis tietenkään ole tapahtunut juuri tänään tai eilen, vaan tässä pikku hiljaa.
Tänään oltiin Jerikon kanssa Santtu Stenbergin koulutuksessa, viimeksi ollaan Santun koulutuksessa oltu muistaakseni vuosi sitten. Tämä olikin mielenkiintoista, koska Santulla oli vertailupohjaa meidän menosta. Santun tekemä rata oli tosi kiva, sellainen aika normaalia 3-luokan tasoa (tosin 26 estettä), ei mitään väkisinväännettyä kikkailua kikkailun perään. Tuollaisen radan harjoittelusta mielestäni paljon enemmän hyötyä onkin, kuin jonkun väkisin mahdottoman vaikeaksi väännetyn radan tekeminen.
Rataan tutustuessa jotenkin ensin ajattelin yhtä kohtaa tehdä ihan peruskäännöllä, mutta jotenkin sitten (ehkä muiden ohjausajatuksia katsellessa) päädyin tekemään itselleni epätyypillisesti vastakäännöksen. Ja sitten samaan rahaan päätin tehdä vastakäännökset kahteen muuhunkin kohtaan. Santtu sitten palautti mut yksinkertaisuuden tielle ja samat kohdat onnistui peruskäännöllä/lähetyksellä ja itse vaan rytmittämällä ja suuntaa ajoissa vaihtamalla paljon paremmin, Jeriko tiesi ajoissa kääntyä ja pääsi heti kiihdyttämään uudelleen oikeaan suuntaan. :)
Nämä kohdat poislukien huomasin, että osasin suunnitella oman rytmittämiseni todella hyvin ja rata eteni meillä todella sujuvasti. Ilman ratapiirrosta on vähän turha tarkemmin selitellä tiettyjä kohtia, mutta sen verran on pakko sanoa, että hitsi meillä tosiaan yhteistyö pelaa. :) Ollaan hyvin yhteisessä rytmissä ja molemmat tekee oman osansa. Jerikokin on niin taitava ja luotettava. Yhdellä suoralla irtosi aivan loistavasti musta ohi oikealle hypylle, josta vielä kääntyi hienosti takaviistoon putkelle, vaikka ehdin niistosta liikkeelle ennen sitä. Spurttasi siis oikein kunnolla musta ohi ja ohjautui hienosti takaa ohjaamalla. Ja ohjaukseksi riitti ihan perus lähetys/käskytys hypylle ja juuri ennen ponnua, putki-käsky ja mun kääntyminen takana. :)
Kyllä lämmitti mieltä kuulla Santulta kehuja, että on tosi hyvän näköistä menoa, ollaan edistytty aivan hurjasti ja että kun vaan itse pidän saman asenteen ohjauksessa niin tuloksia alkaa näkyä. :)
Täytyy sanoa, että iso kiitos tästä kehittymisestä kuuluu meidän alueellisen valkun kouluttajalle Tero Strömbergille. Tero on opettanut, että yksinkertainen on kaunista, ja että yhteyden säilyttäminen koiraan ja rytmittäminen on tärkeämpää kuin hienot kikkailut.
Sain myös hyviä treeniaiheita Santulta, täytyy muitaa enemmän palkkailla tiukoista käännöksistä spurttaamista. Ei vaan tiputtaa lelua maahan, vaan juosta karkuun ja antaa Jerikon sitten saavuttaa. Liian paljon tulee tosiaan vaan pudotettua lelua maahan tai heitettyä jonnekin sivuun, kun pienellä palkkauksen muuttamisella voisi vahvistaa Jerikolle ahneempaa lähtöä käännöksistä. Tiukastihan se kääntyy jo nyt. Musta tuntuu, että me ollaan Jerikon kanssa aivan lähellä meidän huippukuntoa, mutta vielä voi vähän parantaa. Yhdessä tekeminen on kuitenkin joka kerta aivan upeeta. Tämän parempaa tunnetta ei varmaan olekaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti