Uusi vuosi uudet kujeet

Uudenvuoden juhlat aloitettiin heti uudella kokeilulla: koirien sisäuinnilla. Voiko sisä uimahalliksi sanoa sitten..? Etukäteen mietin, että mitäköhän pojat tai erityisesti Ukko tuumii. Ukkohan saattaa välillä uusiin asioihin suhtautua vähän epäilyksellä. Toisaalta esim. laivamatkat sujui sen kanssa heti alusta lähtien niin kuin se olis risteillyt aina. Uittaja kun kysyi, että onko kovia uimareita, niin vastasinkin, että on joo järvessä, mutta en osaa sanoa miten Ukko suhtautuu altaaseen. Uittaja sanoikin, että aika usein bordercollieissa joista omistaja sanoo että on kovia uimareita, ilmeneekin epävarmuutta mennä altaaseen.

Täytyy nyt sanoa, että meillä ei kyllä sellaista ongelmaa esiintynyt. :) Pojat kun kuuli veden loiskeen, niin oli heti innoissaan menossa altaalle päin, Ukko etunenässä ja suoraan liuskalle puoliksi veteen ja vilkaisu taakse, että "joko saa mennä". Ja siitä sitten loikalla vaan molskis veteen. :D Nyt ekalla kerran keskityttiin lähinnä hauskanpitoon ja siihen, että koirat oppi tulemaan oikeasta kohdasta ylös (tosi nopeasti kyllä hoksasi). Ukon kanssa otettiin pari kierrosta allasta ympäri, mutta Jeriko ei sellaiseen suostunut, kun liian älykkäänä taas oli sitä mieltä, että leluhan pitää palauttaa luiskan kautta eikä sitä saanut houkuteltua seuraamaan allasta ympäri. :D

Ukon mielestä uiminen oli kyllä varmasti parasta mitä voi tehdä sisätiloissa, voi pojat kun oli hauskaa! Pojat hyppeli vuorotellen veteen ja hauskaa oli. :) Parasta oli kyllä huomata, että ainakin vedessä Ukko käytti vasenta takajalkaa ihan normaalisti, joten tämä on varmasti hyvä liikuntamuoto sen vahvistamiseen. :) Maanantaina tiedetään sitten enemmän Ukon luustosta varmaan ainakin.

 Paimennusta on treenailtu myös. Yksi treeni tehtiin poispäinajoa ja puiden ja kivien kiertelyä niin, että jäin itse kuvion ulkopuolelle. Lampailla on kova veto pois tuolta alalaitumelta, kun eivät ole siellä nyt kesän jälkeen olleet ja loput porukasta jää talvitarhaan, mikä sitten antaa omaa haastettaan tehtävään. Jerkon kanssa onnistui vähän haastavammatkin pujottelut, mutta Ukonkin kanssa pienen neuvottelun jälkeen myös ihan hyvin. :)

Tänään tehtiin treeninä jakoa ja tarkoitus oli sitten ajella toista puolikasta pidemmänkin aikaa ihan vetoharjoituksena. Ukon kanssa saatiinkin kivasti jako ja ajettiin toinen porukka kauemmaksi ja hienosti Ukko tasapainotti sitä. Tehtiin sitten vaihto, mutta Jerikon kanssa ei meinannut jako onnistua mitenkään. Jotenkin noi lampaat antaa Ukon kanssa enemmän välejä, mutta Jerikon kanssa niputtuu paljon tiiviimmin yhteen eikä siihen meinannut saada väliä mihin tulla. Saatiinpa sitten kuitenkin lopulta onnistumaankin.

Jatkettiin treeniä myös tossa lähiaitauksessa, kun odotin naapuria tuomaan heinäpaalia, ja siinä jako onnistui todella paljon helpommin myös Jerikolta. Lampaat on tuossa kai rennompia, kun kaverit on ihan lähellä ja tuli helpommin välejä mihin ottaa koira. Jerikokin sai sitten pitää pidempäänkin porukkoja erillään ja painaa niitä vähän aitaa vasten ja tasapainottaa, hyvä treeni. :)

Mua on taas täällä hellitty sellaisella suloisuudella, että olen ihan pakahtua ylpeydestä ja onnesta. Ensinnäkin Jeriko ja Ukko on niin kultaisia pieniä lapsellisia poikia, jotka aina vaan jaksaa leikkiä ja painia keskenään. Tätä ne touhuaa aina, mutta aina välillä muistuu se mieleen, että ei se nyt ihan itsestäänselvyys ole, että kaksi poikaa tulee noin hyvin juttuun, joten siitä olen todella kiitollinen. Ukon kastraatio ei ole muuttanut poikien keskenäistä suhdetta millään tavalla, ne on aina pitänyt tuota mötväystä ja pitää edelleen ihan samaan tapaan. Jeriko ei ole missään vaiheessa kiinnittänyt mitään erityishuomiota Ukon uuteen hajuun, se on sama vanha Ypy Jerikolle kuin aina ennenkin. :)

Ja sitten tää Ukon hellyyttävyys. Meidän pieni pentu. Ukko ensin nukkui nojatuolissa, mutta sitten päättikin vaihtaa paikkaa, venytteli lattialla makoisasti ja kävi Lallin viereen nukkumaan. Ypy Ystävällinen.