Tänään käytiin uudelleen Kaiperlalla. Edellinen käynti oli siis marraskuun lopulla ja käynnillä nytkin mukana koirien lisäksi Lulu-kissa. Ehkä olen vähän pöhkö.. ;)
Ensin Jerikon käsittely. Jeriko oli ilahduttavan hyvässä kunnossa. En saanut edes nuhteita edellisen päivän vetohiihtotreenistä vaikka Jeriko ei ole vetänyt mitään ainakaan vuoteen, saati sitten että noin pitkää matkaa putkeen täysillä. Maitohappoja lihaksistossa toki tuntui, mutta ne nyt olis sieltä lähtenyt aikanaan ilmankin käsittelyä ja nyt käsittely tuli vaan sinänsä kivasti, että auttoi myös tuosta yllättävästä rasituksesta palautumista. Selässä oli vain aivan pientä kireyttä ja Kaiperla sanoi, että takaosan "moottori" oli nyt taas käynnistynyt ja kroppa tasapainoinen. Ja hyvinhän se on tuntunutkin kulkevan mm. agilitytreeneissä. :) Selvästikin edellisen käynnin jumit varmaan ihan siitä toukokuun pk-hypyllä niskoilleen kaatumisesta ja jo yhdellä käsittelyllä tuli näin hyvään kuntoon. Olen tosi tyytyväinen! :) Jeriko käytännössä nyt vaan nautiskeli käsittelystä ja hymyili leveästi jälkikäteen. :)
Ukolla sitten oli taas vähän enemmän jumia. Ei nyt erityisen pahasti silläkään, mutta kun Ukolla ei aiemmin ole yleensä ollut juuri mitään, niin on tämä vähän outoa. Ukko ei myöskään selvästi oikein tykännyt vasemman takajalan käsittelystä, jännitti siis jalkaa vaikka pitikin pään maassa ja silmät kiinni. Lantiossa olikin taas vasen puoli kiertynyt eteenpäin, mutta Kaiperla sanoi kyllä saaneensa tämän hyvin auki. Parin kuukauden päästä seuraava käsittely, joten odotetaan nyt mielenkiinnolla mitä Ukosta sitten sanotaan. Normaalisti saadaan harrastaa kummankin kanssa ja Kaiperla suorastaan suositteli vetotreenejä kunnon kohottamiseksi.
Sitten Lulu, tämä mielenkiintoinen kokeiluprojekti/rahanhaaskaus? :D Vein siis Lulun ensimmäisen kerran Kaiperlalle, koska se oli jotenkin viimeisen vuoden ajan ollut mun silmään jotenkin surkean oloinen, en osannut oikein määritellä miten, mutta äkäisempi ja huumorintajuttomampi eikä esim. leikkinyt entiseen tapaan. Siksihän tavallaan otettiin nuori kissakin, kun jotenkin tulkitsin väärin, että Lulu ei vaan tykkää Lallin kanssa enää leikkiä kun se on tollanen mörssäri, mutta sitten Lulu ei tykännyt senkään vertaa Pikkelssistä ja sen rajuista leikeistä. Marraskuussa eka käsittely Lululle oli tosi lyhyt ja nyt väliaikana tosi vaikea sanoa näkyikö siinä jotain eroa ja jos näin jotain, niin onko se todellista vai pelkkää lumevaikutusta muhun. Jollain määrittämättömällä tavalla Lulu on kuitenkin tuntunut mun mielestä parempivointiselta ja ainakin sillä on lakannut vasen silmä rähmimästä joka on rähminyt oikeastaan koko ajan toukokuun kulmahampaan poistosta lähtien.
Nyt Lulu antoi jo paremmin käsitellä ja käsittely oli pidempikestoinen ja Kaiperla tuntui pääsevän "syvemmälle". Kuitenkin Lululta tuli selvä reaktio, kun käsi meni mahan alle, eli sieltä se ei tykkää että kosketaan ja siellä varmaan onkin kaiken ydin (kun Lululla on sitä pissavaivaakin ollut koko elämän ajan vaihtelevasti). Lopulta Lulu maukaisi selvästi, että nyt riitti ja käsittely lopetettiin sitten siihen. Mä olen todella hullu ja rahaakin on varmaan liikaa, kun päätin nyt viedä Lulunkin ainakin vielä kolmannelle käynnille. Jospa Kaiperla pääsisi sitten siihen syvimpään ongelma-alueeseen kunnolla käsiksi ja sitten on kyllä mielenkiintoista nähdä millaista vaikutusta on kissaan.
Toisaalta puolustan kyllä itseäni ja hulluuttani sillä, että samalla tavalla kissoilla voi elimistössä tulla epätasapainoa, jumia jne kuin koirilla tai ihmisilläkin vaikka äärimmäisen harvoin kissoihin sellaista huomiota kiinnitetään. Lulu on kuitenkin silleen selvästi poikkeava noihin muihin meidän kissoihin verrattuna, joten haluan nyt sitten kokeilla jospa sen hyvinvointia voisi parantaa samoilla menetelmillä kuin millä koiria käsitellään ja mistä olen koirissa selvän hyödyn nähnyt. Katsotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti