Uusia keinoja kokeiluun

Sunnuntaina käytiin Maaritin (Nappiksen) kanssa tekemässä jälkeä. Sen verran myöhään päästiin liikkeelle, että pimeä yllätti, mutta ei sinänsä vaikuttanut suuresti suunnitelmiin. Jerikon kanssa suunnitelmana siis edellisessä päivityksessä mainittu jäljestyksen lopettaminen jos (neljäs) keppi jää. Nappis tallasi Jerikolle 1,5 km jäljen tosi kivaan maastoon, tosin hakkuualuettakin mentiin vähän matkaa. Mutta ei kyllä Jerikon kanssa....

Jälki vanheni n. 1,5 tuntia, kepit oli selkeillä paikoilla eikä mitään kikkailua tai jäyniä joilla yrittäisi hämätä Jerikoa, vaan nyt sillä oli ihan rehelliset mahdollisuudet nostaa kaikki kepit. Nyt tuli myös Nappiksen treeniä katsellessa  mieleen vielä yksi kepeiltä palkkaamisen tyyli, jota en ollut vielä kokeillut (vaikka melkein kaikkea onkin). Nimittäin haukuttaminen. Siitähän Jeriko nousee ja voisin hyvin kuvitella, että kepeillä vireennostot haukuttamalla myös motivoisi sitä ilmaisemaan kepit. Vaan ei nostanut ensimmäistäkään, joten ei päästy kokeilemaan.

Ajoi siis ensimmäisestä jo yli, ihan simppeli paikka, en tajua. Kutsuin takaisin, otin valjaista kiinni ja osoitin keppiä ja sitten kun olin varma, että Jeriko oli sen huomannut, niin vein pois. Olisi kyllä voinut sillä vielä härnätä lisääkin ja vaikka heittää johonkin viereen ja estää Jerikoa sitten kuitenkin saamasta sitä. Maarit yritti tästä vinkata, mutta enhän mä sitä siinä tilanteessa tajunnut. Onneksi Maaritilta kuitenkin heräsi ajatus, että ajaisi Ukon kanssa jäljen ja siinähän oli hyvää lisäkiusaa Jerikolle, kun vein sen autoon ja sitten heti Ukko tilalle. Jeriko oli ihan myrtsi. ;)

No mutta Ukko sitten. Janalähetystä ei tähän nyt saatu vaan näytin Ukolle vaan jäljen paikan siitä missä 1. keppi oli ollut ja siitä lähdettiin. Ukko jäljesti todella hyvin, omaan tyyliinsä melko vauhdikkaasti ja välillä tosi voimakkaasti vetäen, mutta teki kulmat ja jopa piikit joita ei ole ennen taidettu treenatakaan tosi hyvin! Hakkuuaukean tyyppisessä maastossa Ukko ei myöskään ole jäljestänyt ja se tuotti Ukolle enemmän työtä, mutta hyvin työskenteli ja sitten kun tottui niin ei mitään ongelmaa. Hakkuuaukean reunassa heti keppi jonka myöskin ilmaisi hienosti. Jäljen loppua kohden alkoi jo todella pimeä laskemaan, 5. keppi aivan polun laidassa ja siinä varmaan kyllä harhaakin ihan reilusti ja tämä meinas jäädä. Tosi hienosti meni kuitenkin kokonaisuudessaan! Ekaa kertaa kaksi piikkikulmaa, hakkuuaukea ja kokonaisuudessaan n. 1,2 km jälki eikä yhtään päätä kylmännyt Ukolla. :) Haukutin Ukkoa kepeiltäja se näytti tykkäävän siitä myös.

Ukolle tai Jerikolle varajäljeksi olin tallannut n. 800 m jäljen, mutta koska oli niin pimeää, niin ei lähdetty sitä enää Jerikon kanssa kokeilemaan, koska epäonnistuminen olisi ollut melko varma, ei ollut mitään otsalamppua mukana ja keppien paikkoja ei olisi itse pystynyt näkemään.

Eilen oltiin ekaa kertaa Tamskin uudella hallilla. Tarkoitus oli käydä etukäteen lenkillä ja tehdä esineruutu, mutta jäikin pelkäksi lenkiksi, kun aika kului niin nopeasti. Ensin vedin treenit mölliryhmälle ja sitten omat treenit Jerikon kanssa. Jeriko oli niin liekeissä, että puri mua vahingossa käteen, kun lelua yritti ottaa. Mutta meno oli siis oikein mukavaa, melkein niin kuin ei mitään taukoa olisikaan. Tosin Jeriko oli niin vauhdissa, että vähän tavallista enemmän otti vääriäkin esteitä, mutta ei voi valittaa. ;)

Tänään lähdin sitten tekemään jäljet pojille tohon lähimaastoihin. On kyllä hyvää maastoa, ei voi muuta sanoa. :) Ainut häiriötekijä oli läheltä kuuluva jatkuva pamahtelu, ilmeisesti ampumarata siellä. Jerikolle taas pitkä jälki, jäi kyllä nyt 1,3 km mittaiseksi. Vanheni noin 1,5 tuntia. Janalta jälki lähti vasemmalle. Ensimmäisen suoran jälkeen tein piikin ja sitten tallatessa itse mokailin. Leikkasin tai ainakin todella läheltä melkein leikkasin aiemmin kävelemäni linjan (taitoin siis vahingossa piikkikulman jälkeen uudelleen sisään) ja huomasin sen sports tracerista liian myöhään. Mutta eipä sille sitten siinä vaiheessa enää mitään voinut.

Jälkien vanhetessa käytiin lenkillä ja tehtiin esineruutu. Ruutu nousi ylämäkeen enklä nähnyt takaosaa ollenkaan. Tallasin vaan reunat (laiskotti), mutta koirat juoksi siinä vähän kaikkialla. Jätin samalla esineet niin, että näytin Ukolle pudotukset. Yksi esine edessä vasemmalla (tiskiharjan vaihtopää), toinen takana keskellä (mikä lie pehmopallo) ja kolmas oikeassa takakulmassa (hankaussieni). Lähetin ensin oikeaan takakulmaan ja Ukko lähti nyt todella vauhdilla (yleensähän on aika verkkainen) ja nosti takakulman esineen ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sitten nostatin vielä tiskiharjan pään ja sekin nousi hetkessä. Hyvä! :)

Jeriko sitten ruutuun ja sehän oli kerännyt kierroksia ja lähti kuin tykin suusta oikeaan takakulmaan. Näin vaan kun häntä pyöri ja luulin, että nosti jo esineen ja kehuin, mutta ei ollutkaan vielä mutta nosti sitten nopeasti kyllä. :) Keskeltä takaa esine myös hienosti yhdellä pistolla. Etuesine oli hienoin, lähti vauhdilla, mutta vaikkei tuullutkaan mitenkään silminnähden, sai hajun jo ennen kuin tuli kohdalle, hidasti ja tarkensin nopeasti ja nosti tiskiharjan. :)

Autolta lähtiessä Jerikolla ei ollut mitenkään erityisesti raivo päällä, niin kuin usein epäonnistuneen treenin jälkeen, lähti autolta päättäväisenä, mutta rauhallisena. Janalla Jeriko taas vähän sekoili. Meinas lähteä takajäljelle ja pyöri muutenkin janalla, mutta en puuttunut sanallisesti tai liinalla tai muutenkaan ja oikea suunta löytyi. Sitten Jeriko alkoi jäljestämään omaan tyyliinsä, tiiviisti ja tarkasti, päättäväisesti ja keskittyneesti. Mun sekoilu piikkukulman jälkeen aiheutti sen, että Jeriko tulkitsi terävän kulman olemaan siinä kohdassa ja kääntyi siitä mun paluujäljelle ja ensimmäinen keppi jäi. Tässä kohtaa ei voi syyllistä etsiä mistään muualta kuin peilistä.

Tämän jälkeen kuitenkin kakkonen nousi ja haukutin normaalin leikkimisen ja ruuan lisäksi. Jeriko oli aluksi vähän hämillään. Sitten jatkettiin ja kolmonen nousi. Haukutin taas ja Jeriko alkoi selvästi innostumaan tästä lisää. Neljäs keppi nousi ja sitten viides (Jerikolle nyt neljäs!) ja Jeriko selvästi innostui kepeillä leikkimisestä haukuttamisen kera. Viimeinenkin keppi nousi  hienosti, joten olen todella todella tyytyväinen! :)

Jerikon jälkimaasto

Ukon jälki oli n. 800 metriä ja vanheni myös 1,5 tuntia. Janalta jälki lähti vasemmalle ja Ukko nosti hienosti jäljen oikeaan suuntaan. Sitten lähdettiin vauhdilla ja liiankin vauhdilla, koska noin 90 metrissä ollut eka keppi jäi. Toinen ja kolmas nousi ja haukutin näistä. Vähän jo luulin, että joku olisi jäänyt välistä, mutta nelonen nousi myös. Mutta sitten vitosen kohdalla Ukko alkoi vaan kaahata ihan todella ja meni ohi. Komensin takaisin. En vaan millään voinut katsoa läpi tollaista kaahailua. Sitten jatkettiin mutta meinas vielä kutosestakin vaan kaahailla ohi. Tosin tämä ohitus ehkä osittain paineesta johtuvaa. Ukko ei kestä palautetta silleen kuin Jeriko ja se pitäis aina muistaa. Ukonkin jäljestyksen ajan paukkui ihan koko ajan, mutta laukauksien äänistä Ukko ei mun mielestä ottanut ollenkaan painetta. :) Vähän nyt jälkikäteen mietin myös sitä, että Ukon kanssa ei varmaan ollut hyvä idea haukuttaa sitä kepeillä, kun se muutenkin menee niin vauhdikkaasti. Haukuttamisesta Ukko ehkä nousee sitten vielä liikaa ja menee sen vuoksi kaahailuksi. Se mikä sopii toiselle koiralle, ei sovikaan sitten toiselle.

Ukon jälkimaasto

Eli Jerikon kanssa jatketaan haukuttamista kepeillä, mutta Ukon kanssa ei. Taidan nyt myös ainakin tässä muutamien treenien ajan vielä merkkailla keppien paikat, että näen paremmin jos tulee keppien ylityksiä. Ukon kanssa niihin ei voi oikein kyllä puuttua, mutta Jerikon otan kyllä jatkossakin pois jäljeltä jos se ajaa suoraan kepin yli.. Tästä opittiin, että jos homma sujuu hyvin, niin älä ihmeessä muuta mitään! :D