Voima-Ypy

Tämä viikonloppu on mennyt paimennustreenien merkeissä. Perjantaina käytiin Päivin luona treenaamassa ja Päivillähän oli siellä oikein mukavan kokoinen treenipelto, jolla sai hyvin 1-luokan hakua otettua. Maaston nousujen ja kumpareiden vuoksi lampaat pystyi laittamaan myös piiloon, josta sai sitten haastetta myös Jerikon treeniin. Lampaat oli oikein kivoja oxford-sl risteytyksiä. Liikkuvaisia, mutta saattoi kyllä käydä välillä raskaaksikin.

Ukon kanssa olen ottanut nyt sen linjan, että omaksi ilokseen säätämistä (eli mun käskyjen ignooraamista) ei sallita enää ollenkaan. Jos ei käsky mene läpi viimeistään toisella kerralla, niin sitten peli vihelletään raa'asti poikki. Eka lähetys vasemmalta. Normaalisti annoin painetta lähtöön ja Ukko käänsi itsensä oikein kunnolla vasemmalle ja lähtikin ihan hyvin, mutta alkoi sitten imeytyä silmään ja sisään hakukaaressa noin klo 9 kohdalla. Ei edes hidastanut lie downista ja alkoi vaan tasapainottamaan ja kuljettaman lampaita mulle. Sääti siis itsekseen. Kun menin lähemmäksi ottamaan Ukkoa pois, se väisteli ensin aikansa painetta ja yritti vaan pyöriä flänkillä lampaiden ympärillä. Lopulla sain sen kuitenkin pysähtymään ja sittenhän lähdettiin pois lampailta yhdessä. Vasta noin 50 metrin päässä Ukko alkoi oikeasti henkisesti irrottaa lampaista.

Tämän irrotuksen jälkeen Ukko tuli kuitenkin takaisin iloisesti jatkamaan hommia ja nyt oikeassa mielentilassa: hakukaari oli laaja loppuun saakka, otti lie downin heti ensimmäisesti ja teki rauhallisen noston ja kuljettikin rauhassa. Kaikki kohdillaan. Oikealle hakukaari oli vielä parempi ja laajempi. Muutaman toiston kun teki, niin sitten alkoi helposti vähän taas unohtamaan ja uppoamaan takaisin omaan kuplaansa, mutta tiukalla "hei" -huudolla irrotti lampaista henkisesti ja uudella kaarikäskyllä ja laajensi hienosti. Pari kertaa lampaat vähän jumitti ja saatiin sitten treenattua niiden puskemistakin (siis henkistä puskemista) ja se meni kivasti. Kahdessa osassa treenattiin ja kaiken kaikkiaan tosi kivasti meni. :)

Jerikon kanssa ekalla vuorolla tehtiin hakuja notkelmasta. Ekalla kerralla Jerikon oli toki vaikea löytää, mutta laajensi kuitenkin lisäkäskyllä ja löysi lampaat. Jeriko oli pysäytyksissä aika hyvin kuulolla ja otti flänkkikäskytkin pääasiassa oikein. Ajon/kuljetuksen rauhallisuudessa on vielä treenattavaa, mutta ihan jees.

Toisella vuorolla tehtiin nyppylän päältä "tolpalta ajoa" ja se meni oikein kivasti. Sain Jerikolle oikein kivan tahdin ja lampaat meni kävelytahtia. :) Hieman on Jerikolla vielä epävarmuutta tässä, kun ei olla paljoa tehty. Tekee siis kyllä hyvin, mutta siinä ei näy sen normaalia itsevarmuutta. Harjoitusten myötä tämä varmasti korjaantuu. :)

Tänään oltiin sitten Leena Jussilan koulutuksessa Hattulassa. Tilalla oli oxford downeja sekä oxford-sl risteytyksiä. Ukko ainoastaan oli koulutuksessa mukana. Aloitettiin pienemmässä aitauksessa ja heti siihen tullessa Ukko sai työntää raskaan tuntuisia oxfordeja tieltään pois portilta. Ehkä tästä johtuen se meni vielä enemmän jumiin heti alkuun ja flänkit/kaaret oli melko hitaita ja suppeita, eikä stopit toiminut kunnolla. Lähdettiin kokeilemaan ensin saako Ukkoa jotenkin innostettua nopeuttamaan kaarella, mutta mulle jäi ainakin se olo, että en onnistunut.. Pysäyttämiset tai rauhallisen ajon löytäminen ei ainakaan onnistunut mua tyydyttävällä tavalla enkä pitänyt siitä kuinka paljon äänen korottamista käskyjen läpi saaminen vaati.

Toisella vuorolla kokeiltiin kuitenkin uudelleen Ukon irrottamista lampailta ja tadaa!: hakukaaret aukesi siinä paikassa upean pulleiksi, Ukko piti hyvin etäisyyttä lampaisiin pitäen kuitenkin koko ajan yhteyttä niihin vilkuilemalla välillä. Myös kaaren loput oli pulleita ja Ukko kuunteli lie downin heti. Noston jälkeinen elämä meni taas vähän lampaiden imussa, mutta tähän puututtiin ja sekin alkoi sitten sujumaan ja Ukko nosti lampaat todella kauniilla rauhallisella hiipimisellä ja piti rauhallista tahtiaan. Ero oli melkein kuin yöllä ja päivällä. On se vaan kettu tuo Ukko. Niin kuin Leena sanoi, se on niin suloisen ja kiltin näköinen, ettei uskoisi kuinka hyvin se kestää tuon paineen ja suorastaan tarvitsee sitä tai muuten tekee vaan itselleen.

Ukko joutui myös pari kertaa tilanteeseen, että oxfordit jumitti ihan totaalisesti, laidunsi vaan eikä meinannut väistää. Yksi vaan katsoi Ukkoa päin eikä aikonut siirtyä. Olen kyllä alkanut arvostamaan aina vaan lisää Ukon malttia. Tässä oikeassa mielentilassaan se pystyy yhtään paineistumatta tai jännittymättä kohtaamaan lampaan/lampaiden katseen ja nytkin se vaan hiipi hyvin hitaasti ja rauhallisesti suoraan päin, hidasti kohdalla ja oli lähimmillään noin 20 cm päässä tän yhden naamasta. Ja siitä se vaan painosti tyynesti lampaita ja ne ja tämä viimeinenkin tuli siihen tulokseen, että Ukko on ihan tosissaan ja lähti liikkeelle. Lampaiden liikkeellelähtö ei aiheuttanut mitään paineen purkautumista (koska painetta ei kertynytkään missään vaiheessa) eikä mitään ryntäyksiä, mitä usein vastaavissa tilanteissa näkee, vaan Ukko hölläsi paineen ja antoi lampaille etäisyyttä ja homma jatkui aivan normaalisti. Aivan huikeaa. Kyllä Ukossa on luonnostaan niin hienoja palikoita ja nyt ne vasta on nousemassa kunnolla esiin. Tuollaista työskentelyä katsoisin sivustakin ihaillen ja se onkin mun oma Ypy. (miljoona sydäntä tähän)

Saatiin myös hyvä vinkki jatkotreeneihin Leenalta, mutta ei ehditty sitä tuolla kokeilla. Eli jatkossa tehdään lähietäisyydellä nopeita ja nostattavia flänkkejä niin, että voin kuitenkin koko ajan vahtia, että stopit (tässä mielellään seisomaan) ja flänkit on puhtaat. Nostattavia siis niin, että itse innostan Ukkoa ja harjoituksen tempo on koko ajan nopea. Yritetään tehdä flänkkäämisestä Ukolle mukavaa jolloin saadaan ehkä paremmin flänkit käyttöön nopeissa tilanteissa ja flänkit auki sekä stopit täsmällisiksi. Kokeillaan. :)