Tänään taas vähän treenailtiin, kun lauantain ja sunnuntain välin olen töissä ja sunnuntain kohtalo selvinnee vasta sunnuntaina. Tarkoitan, että jaksaako/pystyykö tekemän mitään. Tänään siis jälkeä tallaamaan ja tottistelemaan. Otin startterinkin mukaan ja siinä tarjoutui pihassa tilaisuus ampua Ukolle pari laukausta, kun se oli juossut lammasaidalle toiveikkaana jos mentäisiin sinne. Ukko ehti huomata etten tullutkaan ja lähti juoksemaan jo kohti, kun latasin asetta ja laukaukset tuli Ukon juostessa kohti noin 10-15 metrin päässä. Laukan tahti ei häiriintynyt yhtään ja tarkkaan ottaen Ukon ilmekään ei värähtänyt! :)
Tallasin siis pojille jäljet Korkiakankaan maastoihin, jotka on siis suosittua lenkkeilymaastoa. Jälkien vanhetessa mentiin VALKK:n kentälle tekemään tottistreeniä. Jeriko ensin vuorossa ja meni oikein kivasti. Palkkasin täyskäännöksestä pitkän suoran päässä ja hyvin koko koko ajan kuulolla ja hyvässä vireessä, ei keulinut ja oli keskittynyt. :) Liikkeestä istuminen oli myös oikein hyvä, samoin maahanmeno napakka . Luoksetulot oli nopeita ja suoria, palkkasin lelulla ylhäältä päin pudottaen. Jätin eteenmeno palkan luoksetulon jälkeen kentän päähän. Seisomaan pysähdys oli ehkä tämänkin johdosta oikein napakka, luoksetulos silti hyvä.
Ison kapulan heitto jäi mulla tosi lyhyeksi, mutta tämän puitteissa nouto oikein hyvä. Hyppy tehtiin nyt lautaisella harjoitusesteellä joka oli ehkä 90 cm korkeudessä. Hyppy oli kahden vinoesteen välissä tosi pienillä väleillä, joten ei ihme, että Jeriko meinasi erehtyä ja lähteä vinoesteelle. Hyvä erotteluharjoitus kuitenkin ja kutsuin takaisin, uudelle lähetyksellä meni hienosti ja myös vinoeste meni hienosti. Eteenmenossa Jeriko meinasi ensin edistää ja tein täyskäännöksen, jonka jälkeen Jeriko kokosi todella hyvin ja pysyi hyvässä asennossa. Lähetyksestä lähti tietenkin täysiä ja suoraan, annoin edetä niin pitkälle, että se varmasti näki lelun (arviolta 10 metrin päähän), käskin siitä maahan ja hienosti painui heti maahan ja siitä heti vapautus lelulle. Hyvä treeni! :)
Tajusin, että paikkamakuuta ei ole treenattu aikoihin eikä siitä palkkailtu ja halusin muutenkin päästä ampumaan, joten jätin Jerikon paikkamakuuseen ja ammuin piilosta kaksi laukausta. Palatessa Jeriko meinasi ennakoida perusasentoa, mutta uudelle toistolla kun tulin sivulle malttoi hyvin.
Näiden kahden laukauksen lisäksi ammuin parkkiksella noin 10-15 metrin päässä autosta lisäksi kaksi laukausta. Otin sitten Ukon heti treenaamaan ja se tuli täysn halukkaasti autosta ja vire oli aivan normaali, ei ollut nyt yhtään paineeessa paukuista. :))
Ukon kanssa myös palkka pitkän suoran täyskäännöksen jälkeen, hitsi kun se tekee sen hienosti! Samoin palkka tempon vaihtojen jälkeen ja sitten L:n täyskäännöksestä. Hienoa seuraamista kyllä oli! Istuminen oli niin räväkkä, että luulin sen painuneen maahan tmv, mutta taakse katsoessa istumassahan se oli. Maahanmeno myös hyvä. Luoksetulo voisi olla nopeampi ja eteen istuminen vaatii vielä lisää vahvistamista, mutta kokonaisuutena ihan hyvä. :) Noutoihin tarvitsee saada vielä lisää voimaa ja vinoesteen paluun teki ensin hypyn kautta, mutta muuten hyvä. Eteenmenossa annoin juosta suoraan palkalle, jonka olin jättänyt luoksetulon jälkeen päähän. Ei muuten jumittanut palkkaankaan, vaikka näki kun sen jätin.
Sitten jälkiä ajamaan. Ukon jälki vanheni vähän reilun tunnin ja oli 800 m pitkä, kuusi keppiä. Jälki oli aika haastava, pari polun ylitystä, kaksi leveämmän pururadan/lenkkipolun ylitystä ja yhdessä kohtaa kovin kivikkoista ja haastavaa, jonka lisäksi jälki kulki melkein 2/3 matkasta ylämäkeen. Jälki lähti janalta vasemmalle ja leikkasi janan noin 15 metrin kohdalla. Ukko eteni hyvin, tasaista melko rauhallista ravia, nosti jäljen ja lähti muita mutkitta jäljestämään. Nyt olikin viisto jälki janalta eikä siis takajälkeä meinannutkaan ottaa. Ja niin sitä taas mentiin Ukon perässä, liina kireällä ja melko reipasta tahtia, mutta kepit nousi myös hienosti. :) Ukko jäljesti itse asiassa tuulisessa säässä todella tarkasti jäljen päällä ja tien ylitykset meni niin nopeasti etten ehtinyt liinan päässä kompuroidessa oikein nähdäkään, liinan kulkureitti vaan kertoi, että Ukko oli tehnyt ylityksen tismalleen siitä mistä olin kulkenut. :) Kaikki kepit tosiaan nousi eikä muutenkaan mitään valitettavaa, ei voisi tyytyväisempi olla! :)
Jeriko sen sijaan... No, janalla oli säätöä. Jälki oli vanhentunut aika lailla tasan 2 tuntia, jälki lähti vasemmalle janalta. Jeriko ylitti jäljen, kääntyi sitten kuitenkin vasemmalle ja ajoi pari metriä, mutta kääntyi sitten oikealle takajäljelle (!) ja jäljesti tien reunaan saakka. Prkl. Otin uuden lähetyksen puhtaasta kohdasta eikä se nyt edelleenkään ihan nappiin mennyt, mutta nostipa kuitenkin jäljen lopulta oikeaan suuntaan. Eka keppi oli tosi lähellä, ehkä 20 metriä ja kiven päällä, mutta tämän Jeriko ilmaisi hienosti. Samoin toinen keppi nousi noin 250 m kohdalla. Kolmas keppi olikin sitten tosi pitkällä, noin 850 m kohdalla, sekin nousi hienosti. Jeriko jäljesti siististi ja paria tarkastukselta näyttävää tilannetta lukuunottamatta ilmeisesti koko ajan tarkasti jäljen päällä, koska vaikka mulla menikin suuntavaisto sekaisin, niin aina maamerkkejä muistaessani Jeriko meni juuri siitä mistä mäkin olin kulkenut.
Vaan eipä noussut taaskaan neljäs keppi. Muistin suurinpiirtein missä päin se olisi, mutta en tarkkaan. Jeriko oli nostanut keppejä niin hienosti, että en alkanut sitä mitenkään muistuttelemaan kepistä, oletin että se sen ilmaisee. Jonkinlainen epämääräinen reaktio oli jossain kohdassa, ihan niin kuin olisi keppiä aavistellut, mutta jatkoi sitten vaan matkaa, enkä nähnyt keppiä. Hyvin pitkään edelleen uskoin, että keppi olisi vielä vähän pidemmällä, kunnes sitten tultiin erilaiseen maastoon ja tiesin, että seuraava keppi olisi viides. Se sitten nousikin hienosti. Samoin siitä jatkaessa sitten kuuden keppi.
Nyt täytyy myöntää, että turhauttaa aivan älyttömästi. Miten voi olla, että aina se neljäs keppi jää?!? Mikä tota koiraa oikein vaivaa, kun ei viitsi nostaa sitäkin sieltä. Ei voi kyllä enää pistää johonkin epäonnen piikkiin, kun kaikki muut nousee ja toisaalta kyllä muutkin koirat pystyy säännönmukaisesti nostamaan kaikkia keppejä, joten miksi ei Jerikokin?! Motivaatiota on yritetty nostaa kepeille ja silloin kun Jeriko ne ilmaisee, se ilmaiseekin selvästi tyytyväisenä. Nyt on tehty pitkiä (tämäkin 1,5 km) jälkiä koko ajan jäljen arvon laskemiseksi, tosin riittävän usein ei näin töiden jälkeen pääse tekemään. Jeriko jäljestää hyvin ja tarkasti eikä lähde ikinä harhalle tai riistan jäljelle. Se nostaa luotettavasti sen viisi keppiä, mutta viiden kepin mieheksi tuntuu jäävänkin näillä keinoilla ja 1-tulokset jää haaveeksi.
Nyt mietin ihan tosissani, että jotain on tehtävä. Se mitä itse olen miettinyt jo aikaisemmin ja joka nyt tuntuu enää ainoalta vaihtoehdolta, on jäljestämisen katkaiseminen siihen, jos keppi jää. Olen siis huomattanut jääneistä kepeistä (jos ne olen huomannut), mutta se ei ole tuottanut tulosta. Nyt tarkoitan, että merkkaisin keppien paikat ja jos ja kun Jeriko ylittää kepin, huomauttaisin siitä, mutta en antaisi sen enää nostaa keppiä, vaan poistuttaisiin jäljeltä sitten siitä paikasta eikä Jeriko saisi enää jatkaa jäljestämistä. Jeriko on niin kovaluonteinen, että tämä voisi toimia kunnon huomautuksena ja motivaattorina keppien nostoon, kun Jeriko ei saisi jatkaa rakasta jäljestämistään. En tiedä, kai sitä on pakko uskaltaa kokeilla, meni syteen tai saveen. Tää ainainen yhden kepin jääminen metsään alkaa jo ihan tosissaan turhauttaa..
2 kommenttia:
Olen seurannut nyt teidän mielnkiintoista blogia, harrastavien koiranomistajien tekstejä on kiva seurailla :)
Jäljen keppiasiaan - huomauttaminen on kokemuksen, kuuleman ja järjelläkin ajateltuna huono, ei siellä kokeessa ole mitään hajua kepin sijainnista, eikä sitä oikeen siellä ehdi pongaillakkaan...
Meillä on toiminut ihan järjettömän hyvin ruokapaksi palkka kepistä. Reeniporukassa on myös maahanilmaisevia koiria ja se toimii niilläkin. Omat noutajani luonnollisesti tuovat kepit ja palkkautuvat jo vähän siitäkin. Mutta kun:
- otan kepin, kehun koiraa innostavalla, ilahtuneella äänellä
- samalla laitan kepin taskuun -> jatkan kehumista
- Alan kaivaa takataskusta herkkulaatikkoa samalla kehuen
- Viivyttelen vielä kannen avaamista ja teen sen liioitellun hitaasti
- Sitten koira saa pitkällisen ajan jälkeen syödä kupin maassa tyhjäksi
Herkkukuppi on minulla vain pieni pakasterasia, jossa on yksi ruokalusikallinen rusinatonta maksalaatikkoa. Moni käyttää kissan pussimärkäruokaa tai muuta erittäin haisevaa ja maukasta herkkua.
Kun kuppia joutuu odottamaan, alkaa koiralla kuola erittyä (kunhan oppii asiayhteyden - pavlovin koira) -> Samalla koiran arvostus kepin löytämistä ja palkkion arvonnousua kohtaan tapahtuu nopealla aikasyklillä.
Kepin löytämisen arvo nousee joka kerta. Jääneistä kepeistä en huomauttele, en palauta sitä uudestaan kepin ylitykseen tai muutakaan. Sinne jääkööt mehtään.
Vaikka koira olisi voittajaluokan tasoinen, tehdään paljon myös 100-200 metrin jälkiä, joissa keppejä luonnollisesti on todella lyhyellä välityksellä -> Keppipalkkaa päästään tarjoamaan useammin ja koira jäljestää tarkemmin.
Kokeilemisen arvoinen, jos Jerikolle löytyisi sellainen superherkkukin!
Kiitos kommentistasi. :) Itse asiassa jokainen noista sun mainitsemista kepeistä palkitsemisen tavoista on käytössä ja niiden lisäksi vielä leikitään yhdessä kepillä, Jeriko saa vetää ja noutaa sitä, kun heitän. Lisäksi Jeriko saa kissanruokaa tai kastikepitoista koiranruokaa pienestä pakasterasiasta, kehun sitä pitkään ja koko ajan samalla kun laitan keppiä pois ja tuon rasiaa esille jne. Kepin arvo onkin pikku hiljaa Jerikon silmissä noussut.
Silti joissain tilanteissa se tuntuu tekevän valinnan, että jos keppi ei ole ihan nenän alla, saattaa jättää aavistelemansa hajun tarkastamatta. Jostain syystä tämä motivaation notkahtaminen osuu aina tälle kepille numero neljä.
Koska koen, että olen kaikkeni yrittänyt keppien arvon nostamiseen ja tulosta se onkin tuottanut koiran ilmeessä, mutta ei lopputuloksessa, niin muita keinoja kaivataan. Jeriko on hyvin miellyttämisenhaluinen ja sellainen "suorittajatyyppi", joka aina parantaa suoritustaan selvästi jos sille on jostain asiasta edellisessä treenissä huomauttanut. Se siis itse haluaa epäonnistumisen jälkeen suoriutua paremmin, tämä on nähty useissa treeneissä. Tämän vuoksi kepistä huomauttaminen Jerikon kohdalla voisi toimiakin ja kantaa myös sinne koetilanteeseen jos sille sillä saisin riittävän kirkkaan mielikuvan, että kepit pitää nousta tai hauskuus loppuu.
Aiemmin olen tehnyt vaihtelevan mittaisi jälkiä, mutta sain kokeneelta työlinjaisten bordercollieiden kasvattajalta (jolla itsellä useita KVA koiria kasvateista puhumattakaan) ohjeeksi, että ajamalla koiralle nimenomaan pitkiä jälkiä voisi itse jäljestämisen arvoa laskea jolloin se keppien löytäminen voisi tuntua vähän kilpailukykyisemmältä vahvisteelta itse jäljen ajamiseen verrattuna. Ohjeena oli itse asiassa, että pitkiä jälkiä ajaisi jopa viisi kertaa viikossa, mutta siihen minun resurssit töiden jälkeen ei enää riitä.
Nyt siis mennään näillä ja katsotaan saadaanko tulosta aikaiseksi. Aikaisemmin itsekin viittaisin kintaalla metsään jääville kepeille, mutta kyllä tämä jo tässä vaiheessa alkaa pikkaisen turhauttamaan, varsinkin kun Jeriko nimenomaan on todella tarkka jäljestäjä.
Lähetä kommentti