Iloisia ja ei-niin-iloisia yllätyksiä

Eilen kävin tuuraamassa Huittisen Harrin agilitytreeneissä. Olen jo pidempään halunnutkin käydä Harrin treeneissä, mutta en oo saanut aikaiseksi napata jotain irtoa, enkä myöskään hakea ryhmäpaikkaa. Tiistain agilitytreenit peruuntui tältä viikolta ja koska muutenkin edelleen aattelin pitää Ukkoa tauolla, niin treenasin Jerikon kanssa. Rata oli todella kinkkinen. Pitkästä aikaa sellainen, että olin monessa kohtaa auttamatta myöhässä ja sain todella pinnistellä, että ehdin kunnolla. Välillä on tuntunut, että juoksen ratoja Jerikon kanssa läpi vähän liiankin helposti, tässä oli sopivasti haastetta. ;)

Alun kuviokin kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan tuntui tosi vaikealta ja esim. 6. esteelle ohjaamaan ehtiminen tosi vaikealta, kunnes sitten leijeröin kaarella olevan putken ja juoksin minkä jaloistani pääsin. Toinen mulle ohjauksellisesti todella haastava kohta oli 20-21-22-23, aluksi yritin ties mitä hassuja juttuja enkä sitten todellakaan ehtinyt ohjaamaan 23:lle vaan Jeriko pääsi mua useita metrejä edelle, mutta Harri kyllä neuvoi hyvin ja kun teinkin vaan vastakäännöksen kaukaa esteestä 20 ja lähdin siitä pinkomaan, niin hitsi sehän meni hyvin! Olin tyytyväinen treeneihin. :)

Ukko odotteli autossa toiveena, että se nostattaisi itseään. Viime treeneissä Ukko on kuitenkin pikemminkin rauhoittunut autoon aiempaa paremmin, eikä ole kiljunut enää yhtään perään. Jotenkin tyypillistä Ukkoa, että jos siltä estetään jonkun asian saaminen, niin se luovuttaa ja "lannistuu" eikä yritä kovemmin. Puhuttiin sitten ensin Katjan kanssa, että Ukolle voisi tehdä hyvää kokeilla menoa jonkun toisen ohjaajan kanssa. Tai ei sitä koskaan tiedä, mutta ei siinä taida tällä hetkellä enää mitään menettääkään.. Katsotaan nyt saataisko Ukolle lainaohjaaja.. ;)

Tänään kävin (taas) autokaupoilla ja viimeinkin löytyi "se" auto. Hieman enemmän siitä maksoin kuin mitä olisin toivonut, mutta menkoon. Suoraan autokaupoilta mentiin sitten tottiskentälle. Jerikon kanssa mulla lähti vähän lapasesta ja tein vähän sitä tätä ja tuota. Ensin kapulatelineen lähestymisiä. Sitten seuraamista lyhyitä pätkiä, jääviä, luoksetulo, tasamaanouto  ja vielä eteenmenokin. Eikä mitään näistä yhdellä toistolla. No, onneksi kaikki meni aika kivasti. :)

Sitten siirryttiin "eläinkokeeseen". Ukko ja Jeriko rinnakkain paikkamakuuseen ja kaksi laukausta noin 50 metrin päästä edestä. Ukko vähän vilkaisi, mutta ei näyttänyt mitenkään pahasti paineistuvan, rauhassa makasi Jerikon vieressä, jolla ei tietenkään korvakaan heilastanut. Reaktio oli siis sitä mitä toivoinkin, että Ukko ottais mallia tai ainakin sais turvaa Jerikosta. Laukausten jälkeen mentiin Ukon kanssa leikkimään siihen mistä oltiin ammuttu ja tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä, hyvin Ukon vire kesti. :)

Tästä mun toiveet todella heräsi, ehkä sittenkin voisi saada Ukon kisakuntoon loppusyksyyn, kun ihan määrätietoisesti treenattais noita paukkuja ja muutenkin kokonaisuutta tietenkin.. Olis kyllä kiva mennä ja siihen tähdätään. :)

Tottisten jälkeen piti vielä kukkapenkin kanssa touhuta. Aloin eilen perustamaan kukkapenkkiä. Kävin siis kukkaostoksilla (ja tuhlasin ihan tolkuttoman summan kasveihin), muttta multa loppuikin sitten kesken. Tänään hain töiden jälkeen kahdeksan 50 litran säkkiä multaa lisää, mutta kuinkas kävikään; ei se vieläkään riittänyt. :D

Siinä sitten kun minä touhusin kukkapenkin kanssa ja Matti levitteli nurmikon lannoitetta, päätti lammasporukan johtaja tulla tarkistamaan olisiko jotain syötävää tarjolla. Ekan kerran vaan yhtäkkiä huomattiin, että se oli aidan väärällä puolella, ja sitten siinä illan aikana se hypppäsi ainakin neljä kertaa aidan yli! Kyllä noi lampaat on ketteriä, tosta hyppytekniikasta olis moni koira kateellinen! :D Vietiin sitten aitaukseen pihlajaa syötäväksi, että rauhoittuisi sinne, mutta katsotaan miten käy, löytyykö koko porukka joskus aidan väärältä puolelta...