Nyt alkaa helteet imemään mehut mustakin ja harrastuspuoli on tällä viikolla jäänyt vähäisemmäksi (kai?), tai ainakin musta tuntuu että koirat on ollut vähemmällä ja pihatöissäkin oon ollut vähemmän.
Lampaat kuitenkin siirrettiin sunnuntaina takaisin verkkoaitaukseen, jossa heinä oli niin vehreänä, että parempi pistää lampaat sitä popsimaan. Tuosta sähkölangalla aidatusta laitumesta alkoi olemaan kaikki niin syötynä, että ennen kuin saadaan aitausta laajennettua on parempi siirtää lampaat toiseen aitaukseen. Siirrossa oli ensin Ukko hommissa, mutta voi jumaleissön sitä säätämisen ja puskemisen määrään sillä vajaan 50 metrin matkalla, että kyllästyin Ukon touhujen vahtimiseen ja sille ärähtelyyn ja ajoin sen pois hommista ja Jeriko sai siirtää lampaat loppumatkan aitaukseen. Jeriko on kyllä sellainen luottopakki, hoitaa aina hommat just niin kuin sanon eikä häsellä. Ja nyt kun Jeriko on oppinut hiipimäänkin ja selvästi oikein tykkää tehdä sitä, niin lampaat siirtyi suorastaan nätissä parijonossa. :) Mitä mä tekisin ilman tota koiraa *miljoona sydäntä*
On muuten hämmästyttävää kuinka nopeesti ton verkkoaitauksen kasvillisuus on muuttunut, siis parissa kuukaudessa! Aluksi se oli hirveetä lantion korkuista nokkosta ja koiranputkea, nyt siellä kasvaa enimmäkseen tosi hyvää heinää/ruohoa, apilaa yms. matalaa pientä lehtikasvia, millä lampaiden kelpaa herkutella. Toivon mukaan nyt lihovat, kun tämän lisäksi on saanut puskia ja kaadettuja vaahteria ja pihlajia syötäväkseen. Osa oli tosiaan mystisen sairauden jäljiltä vähän laihoina..
Sunnuntain ärsyttävän säätämisen ja Ukon puskemisen seurauksena päätin maanantaina ottaa ihan peruskuljetusta ja siinä vaadin todella nättiä toimintaa, molemmilta. Jerikolle lähinnä piti tähdentää, ettei vaan peesaa pesässä, vaan käännöksissä tekee oikeasti kaaren ja lähtee kauemmaksi lampaista, hyvin kyllä tajusikin. :) Ukkokin oli ihan kilttinä, pisti itseään oma-aloitteisesti maahan jne. Sitten otin vielä aidalla harjoitusta, että molempien piti tasapainottaa ilman käskyjä lampaat mulle aitaa vasten JA sitten rauhoittua. Jälkimmäinen osio ei tullut Ukolta ihan luonnostaan, kun olis vaan säätänyt ja säätänyt, aina eri puolilta vähän tönässyt, että sitten voi koota toiselta puolelta. Sain kuitenkin Ukonkin päähän iskostettua, että sitten kun lampaat on mun luona, niin sitten pysähdytään ja lopetetaan sahaaminen. Jerikolle tää oli aika helppo juttu, näytti kyllä vähän ihmettelevän, että miksi mä pyydän siltä jotain näin "helppoa ja yksinkertaista". :D
Tiistaina treenailtiin, kun Sara ja Vellu tuli käymään. Ukolla oli taas hyvä vaihde päällä, oli oikein kuuliainen ja teki ihan ok flänkkiä ainakin kun itse olin lähellä. Vähän kauemmaksi ajaessa meinas silmäjumia vähän tulla, mutta Ukko pääsi näistä ohi nopeammin kuin aikaisemmin. Selvästi mun sunnuntainen lopullinen ärähdys ja pois ajaminen lampailta sekä maanantain tiukka kuri treeni piti Ukkoa taas kuuliaisena jonkin aikaa, yhtään ei puskenut överisti, tosi nätisti teki. ;)
Nyt ollaan myös käyty uimassa varmasti enemmän kuin aiempina kesinä koskaan. Molemmat pojat on nyt oppinut uimaan silleen rauhassa rinnalla/edellä ilman päälle uimisia ja hätiköintejä, joten on tosi kivakin uida aina koirien kanssa joku pikku rundi muutamaan kertaan. Virkistää mukavasti ja koirat saa lihaskuntoharjoitetta ilman, että tarvitsee läkähtyä kuumuudessa. :)
Ja kun nyt on niin kuuma ja treenit ollut vähemmällä, niin on meinannut pihahommatkin vähän hidastua. Kauheessa paahteessa ei vaan ihan hirveesti jaksaisi. Tällä viikolla on tehnyt kuitenkin ryhtiliikkeen ja marjapensaat on alkanut siistiytymään ja muutamia koristepensaita kokonaisuudessaan on raivattu pois. Kyllä se piha vaan avartuu koko ajan. :) Seuraava projekti olis sitten sähkölanka-aitauksen laajentaminen. Raivaussaha on kyllä tullut kovaan käyttöön meidän tontilla. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti