Nyt on taas jäljestelty pitkästä aikaa. Sunnuntaina kävin tekemässä lähimaastoihin janatreenit pojille. Kolme vasemmalle lähtevää janaa molemmille kahdessa eri paikkaa. Ensimmäisessä paikassa Ukolla kaksi janaa ja Jerikolla yksi, toisella paikassa toisin päin. Ensimmäisen paikan maasto oli huomattavasti mukavampaa, toisessa paikassa oli vähän suopohjaista kosteaa sammalta.
Ukko ajoi ensin omat janansa. Into oli taas korkeella, kun lähdettiin janoille ja ekalla janalla Ukko juoksi taas jäljen yli reagoimatta siihen mitenkään, kaarsi sitten takajäljelle ja suurin piirtein jäljesteli takajälkeä. Kääntyi sitten lopulta oikeaan suuntaan ja kepin ilmaisu hyvä. Toisella janalla Ukko taisi lähteä suoraan oikeaan suuntaan, mutta juoksi kyllä vähän taas jäljen yli. Muutenkin jäljestys oli melko vauhdikasta ja hieman epätarkkaa, harhaantui juuri ennen keppiä, mutta korjata takaisin sopivasti kepin kohdalla.
Jerikolle sitten yksi jana tässä kohtaa, joka oli aivan nappisuoritus, haistoi kaksi askelta ja niiden perusteella valitsi oikean suunnan. :) Myös keppi nousi hienosti. :)
Toisessa paikassa Ukko nosti janalta jäljen jo paremmin, lähti oikeaan suuntaan, mutta sitten jäi keppi jonnekin matkalle kaahatessa, en siis saanut palkattua muuta kuin suullisesti siitä hyvin onnistuneesta janasta.
Jerikolle täällä ensimmäinen jana taas aivan nappisuoritus, ei oikein olisi parantamisen varaa. Toisella janalla olikin sitten vaikeuksia. Siinä oli juuri kosteampaa sammalta alla ja johtuiko sitten siitä, että Jeriko oli tosi vaikea ratkaista suuntaa mihin jälki meni. Näytti myös siltä, että paikalla olisi ollut harhajälkeä, joiden kanssa Jeriko arpoi. Odottaminen kuitenkin palkittiin, kun Jeriko lopulta löysi oikean jäljen ja heti pian sen jälkeen nousi keppikin. :)
Maanantaina mentiin jälkeä tekemään Tuijan kanssa Ruutanaan. Itse tallasin Jerikolle jäljen ilman sports trackeria, jonka lainasin Tuijalle Ukon jäljen tallaamista varten. Meinasin siinä itse sitten yhdessä vaiheessa harhautua janalle jäljen puolessa välissä, kun tajusin noin 20 metriä janasta ollessani, että siellähän se meni. Muuten oli tarkoitus tehdä helppo jälki vaihteeksi ja tuota hairahdusta lukuun ottamatta siinä ehkä onnistuinkin. Tuija kyllä eksyi sports trackerista huolimatta ja Ukon n. 600 metrin jälki venyi niin, että päätin jo etukäteen lopettaa 3. kepille.
Esineruutukin ehdittiin tehdä välissä, maasto oli oikein mukavaa ja helppoa, tasaista ja kävi sopiva pieni tuulenvire. Ensimmäinen esine vasemmalle etuosassa, toinen keskellä takana ja kolmas taas oikealla edessä. Ensimmäinen esine nousi Jerikolla todella nopeasti. Keskeltä lähettäessä Jeriko kääntyi takarajalla vasemmalle tarkistamaan takakulman, mutta kääntyi sieltä ympäri ja eteni takalinjaa niin, että toinenkin esine löytyi tosi nopeasti ison kiven takaa. :) Kolmannesta esineestä Jeriko ei meinannut ensin saada hajua, mutta lähetyspaikan vaihtamisen jälkeen löytyi heti. :) Vitsi kun oli hieno katsoa Jerikon työskentelyä, on se vaan tosi taitava! :)))
Ukko ei ollut ihan niin loistava, mutta ihan ok meni silläkin, nostatin myös kolme esinettä. Ekan ja tokan esineen tarkennuksissa meni hieman kauemmin kuin Jerikolla, mutta Ukko on ainakin päässyt pääosin eroon siitä tavasta, että kävisi tarkastamassa jo nostettujen esineiden paikkoja, mitä se teki aiemmin. Kolmas esine oli Ukolle vähän hankala löytää, mutta kyllä sekin nousi siellä viiden minuutin sisällä. Hyvä Ukko! :)
Ukon jälki ajettiin ensin. Tein nyt lähetyksen ihan 1-2 metrin päästä, Tuija oli laittanut janalle nameja herättelemään Ukkoa ja nyt toimi hyvin; Ukko reagoi jälkeen heti, nappasi pari nappulaa palkaksi ja jatkoi oikeaan suuntaan! Jäljestys oli hieman vauhdikasta ja melko epätarkkaa varsinkin aluksi, paljon sisälsi tarkistelua. Ensimmäisen kepin kohdalla Ukko nappasi kepin suuhun ja meinasi selvästi jatkaa menoaan! Ihan Jerikomainen temppu, en olis uskonut, että Ukko tollasta tekis, kun sillä on aina ollut korkea keppimotivaatio, mutta nytpä teki! Näin kuitenkin tilanteen heti, kehuin ja palkkasin kepistä, leikiteltiin jne. Jäljestys jatkui, ehkä hieman tarkentui ja rauhoittuikin, Ukon tasolle ihan ok jäljestystä. Toinen keppi kuitenkin jäi syystä tai toisesta, ehkä tultiin Ukon kanssa nyt siihen pisteeseen, että jäljestäminen ajaa keppien ilmaisun ohi..? Pysäytin Ukon välissä ja vähän puhuttelin tästä kaahaamisesta ja epätarkkuudesta. Kolmannen kepin kohdalla meinas jo usko loppua, mutta juuri silloin Ukko nosti kolmannen kepin ja ilmaisi sen ihan hyvin eikä yrittänyt fuskata.
Jerikon jälki sitten. Jälki lähti tosiaan oikealle, ristesi janan noin 20 metrin kohdalla (pitäis taas muistaa tehdä niitä pidempiäkin). Jeriko nosti jäljen ensin ihan oikeaan suuntaan, mutta jostain syystä kääntyi ympäri. Olisiko sitten mun oma "harhajälki" joka oli vasemmalla tuonut tuulen mukana hajua, en tiedä. Pyysin Jerikon sitten kääntymään, etttei ajaudu sinne ja lähdettiin matkaan.
Jeriko jäljesti taas todella hyvällä tahdilla ja tarkasti, melko reippaasti kun maasto oli niin helppoa. Kepit nousi toinen toisensa jälkeen tosi hyvin, Jeriko ilmaisi ne jopa iloisen ja tyytyväisen näköisenä, selvästi olen onnistunut niitä vahvistamaan ja Jeriko ilmaisee kepit mielellään, kun tietää mun tulevan siitä iloiseksi. :) Polun ylitykset ynnä muut meni tosi hienosti, harmitti vaan että jäljestä tuli ehkä kuitenkin liian pitkä, kun halusin nimenomaan helpon jäljen ja nyt Jerikossa alkoi kuitenkin näkymään väsymys. Jäljellä oli pituutta ehkä 800 metriä arviolta, piti mitata sports trackerilla, mutta se oli sammunut kesken matkan. Viimeinen keppi taas melko lähellä tietä heinikossa ja tästä Jeriko meinas mennä ohi. Selvästi sai vähän jotain hajua, mutta haju ilmeisesti pyöri jotenkin hassusti siinä, kun näytti yrittävän tarkentaa, mutta ajautui lähemmäksi tietä ja lopulta melkein tien reunaan. Pyysin Jerikon sitten takaisin etsimään ja löysi itse kepin. Haluan kuitenkin näitä viimeisen kepin ilmaisuja vahvistaa, ettei sitten tien läheisyys kokeissa aiheuta viimeisen kepin jäämistä.
Jotta ilta ei olisi ollut liian kiva, niin jäähdyttelylenkille lähtiessä Ukko karkasi heti autolta ja paineli pöpelikön läpi noin 100 metrin matkan suoraan järveen. Eikä kuunnellut mun huutoja tai tullut takaisin. Siinä sitten hihat kyllä paloi ihan totaalisesti, tällaisissa asioissa olen todella ehdoton, että korvien pitää olla auki ja totella. Mistä sitä tietäis mitä siellä rannassakin voisi olla! Toi on kyllä Ukossa niin raivostuttava piirre, kun se menee tohon tiettyyn mielentilaan eikä kuule tai näe enää mitään muuta kuin sen yhden asian. Useimmiten lampaat, mutta myös vesistöistä on näköjään tullut tällainen juttu. Silloin mä olen Ukolle pelkkää ilmaa ja ihan turha huudella perään. Sanoisin, että miellyttämisenhalua Ukolla ei kyllä ihan hirveästi ole ja on se aika saakelin kovapäinenkin välillä. Maaninen nyt ainakin noiden pakkomielteidensä kanssa. Huoh.
Saunassa sitten vielä hiuksista lähti hirvikärpänen mönkimään, yäk! :(
Mutta mulla on nyt uusi auto ja se on kyllä kiva! Ainut huono puoli siinä on turbo (ei siis oikeesti huono puoli), kun se on niin tehokas, että välillä tavarat (ja varmaan koiratkin) heilahtaa autossa, kun auto lähtee niin äkäisesti liikkeelle. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti