Pimeää touhua

Edellisen jana- ja esineruututreenin jälkeen illalla Jeriko oli yllättäen lähes kolmijalkainen, ontui siis voimakkaasti vasenta etujalkaansa. Aiempi varvasmurtuma oli oikeassa etujalassa, joten yritin selvittää mikä tätä jalkaa vaivasi. Venyttelin ja hieroin eikä mitään jäykkyyksiä löytynyt, taivuttelin rannetta, painelin varpaat eikä mitään oikein jäänyt käteen, kun Jeriko ei kunnolla ilmaissut mitään kipukohtaa. Jotenkin kuitenkin aattelin, että ehkä Jeriko on nitkauttanut rannettaan esineruudussa. Kuitenkin seuraavana iltana venytellessä lavan lihakset olikin vähän jäykän ja turpean oloiset, kuin olisi kerännyt nestettä sisäänsä. Venyttelin oikein huolella ja hieroin lihaksia parhaan kykyni mukaan ja nopeasti ontuminen väistyi ja tänään on kävelty täysin normaalisti. Ilmeisesti siis kuitenkin kyse oli vain lihasjumista. Huh. Tämän vuoksi jäi kuitenkin sunnuntailta Seinäjoen agikisat väliin, mikä kyllä harmittaa. :(

Kun tilanne nyt olikin niin hyvä, niin lähdin tänään tekemään jälkeä pojille Ylöjärvelle Hopeatien varteen vilkkaisiin lenkkeilymaastoihin.Vähän venähti lähtö, kun olin eilen illalla ollut kaverin bileissä, mutta aattelin ehtiväni ihan ok. Tallasin siis ensin Jerikolle kilsan jäljen, Ukolle n. 600 metriä ja sitten tein vielä esineruudun. Siinä touhutessä näin useita ihmisiä kulkemassa metsässä erityisesti Jerikon jäljen puolella sekä koiran kanssa että ilman, tallatessa molemien jälkiä näin myös kengänjälkiä mättäissä, joten harhoja oli molemmille tiedossa.

Nyt en vienyt takarajoille mitään, edessä ja keskellä esineitä yhteensä viisi. Molemmilla meni nyt tosi kivasti, Jeriko itse asiassa heti ensimmäisellä lähetyksellä nappasi hajun etuesineestä, tarkensi ja nosti. Ukko myös teki hienosti töitä. Kun esineet väheni kävi molemmat tarkistamassa myös takarajaa, mutta siellä ei sitten ollut mitään. Ensi kerralla voisi varmaan ollakin. Ukolla nostatin neljä esinettä, Jerikolla viisi. Kuudes eli nahkahanska jäi nostamatta enkä sitten millään muistanut mihin olin sen laittanut. Hämärä alkoi tässä vaiheessa jo laskeutua ja hetken etsiskeltyäni oli pakko luovuttaa ja lähteä Ukon kanssa jäljelle.

Lähetin Ukon janalle n. 7 metriä jäljestä, jälki lähti vasemmalle. Ukko juoksi ensin jäljen yli reagoimatta siihen, kaarsi sitten takaisin ja nosti jäljen hieman sivummasta. Ei siis kauheen hyvä jana. :D Muutenkin Ukolla oli alkuun aivan hirmuisesti vauhtia ja meininkiä, kulmat meni vähän pitkiksi, mutta annoin Ukon selvittää kulmat itse ja hienosti se menikin. Loppua kohden jäljestys muutenkin rauhoittui ja tarkentui ja kaikki kepit Ukko löysi ja ilmaisi innoissaan. :) Ukolla on selvästi kepit todella tärkeät, jopa niin mieluisat että pientä hätäilyä itse jäljellä saattaa tulla siitä että Ukolla on kiire löytää kepit. Toisaalta muuten Ukon jäljestäminen muistuttaa ihan Jerikon alkuaikojen jäljestystä, samanlaistahan se oli silloinkin. :D Ja Jeriko on nykyään rauhoittunut ja huomattavasti tarkempi, joten uskon kyllä Ukonkin rauhoittuvan kokemuksen myötä. :) Hieno jälki silleen kyllä kaiken kaikkiaan, n. 600 metriä pitkä ja siten pisin koskaan ja vanhenikin reilun tunnin. Harhatkin Ukko selvitti tosi hienosti. Hieno Ukko! :)

Ai niin, unohdin tarkempia tietoja laittaa jäljestä muistiin. Eli Ukon jälki oli n. 600 metriä pitkä, vanheni reilun tunnin. Kulmia oli reilusti, muistaakseni jotain 7-8. :D Mun tulee tehtyä tosi mutkitteleviä jälkiä, kun sillä säätään tilaa. ;) Ukon jälki kulki enimmäkseen sammalmetsässä, mutta kertaalleen mentiin nuorista kuusista muodostuvan pöpelikön läpi, jossa myös kulma joka tuottikin Ukolle vähän pään vaivaa. Kuusikon jälkeen selkeä harha (tallatessa näin askeleet), mutta nämä Ukko selvitti hienosti. Jäljen loppu ei ollut mikään ideaali, mutta Ukko selvitti hyvin: pöpeliköstä vanhalle metsätielle, jossa oli paikoin paljon vettä. Viimeinen keppi tällä tiellä ja hienostihan sekin löytyi. :)

Jos Ukon jäljelle lähtiessä hämärä jo laskeutui, oli Jerikon jälkeä aloittaessa jo todella hämärää. Jerikon jana lähti toiselta puolelta polkua siitä nähden, missä esineruutu oli. Tämä saattoi osittain hämätä Jerikoa ja sitten vielä janalle lähettäessä metsässä viistosti edessä janan takana kulkikin joku ihminen, jota en aluksi hämärässä nähnyt. Jeriko sitten jähmi jotenkin ihan sikana eikä meinannut lähteä janalle. Mulla painoi päälle ehkä se hämärä ja halu päästä äkkiä alkuun, ja hermothan siinä paloi. Jeriko tietenkin huomas heti pienenkin hermojen kiristymisen ja alkoi rauhoittelemaan mua, joka poltti mun päreet lopullisesti. Laitoin Jerikon autoon ja vetelin henkeä, mietin lähdetäänkö ollenkaan. Tietty lähdettiin, Jeriko iloisesti autosta ja hieman edemmäksi janalla, n. 15-20 metriä jäljen leikkauskohtaan. Lähestyspaikalla Jeriko meinas taas vaan nousta mua vasten ja syliin rauhoittelemaan, mutta sitten pyysinkin Jerikon haukkumaan. Ja niinhän se vaan toimikin, että Jeriko nostatti siinä itseään haukkuen mua vasten, kehuin siitä ja nopeasti lähetys janalle ja onnistuihan se. Jälkikin noisi hienosti oikeaan suuntaan.

Alkujäljestä Jeriko oli selvästi normaalia epävarmempi, tarkisteli kulmia ja ilmeisesti niitä harhajälkiä, mutta edettiin koko ajan. Hämärä alkoi olla jo tosi tiivis heti alkujäljestä ja loppua kohden en pystynyt näkemään Jerikoa narun päässä vaikka mulla olikin otsalamppu mukana. Ennen ensimmäistä keppiä eli ensimmäistä 200 metrin aikana Jerikon itseluottamus kuitenkin taas nousi ja jäljestys alkoi näyttämään siltä miltä aina ennenkin, itsevarmana häntä korkeella ja kulmat selviteltiin nopeasti.

Jerikon jäljellä yksi kunnollinen terävä kulma, kaksi vähän suoraa kulmaa terävämpää, mutta ei nyt ihan täysin täräväksikään kutsuis. Hienosti Jeriko selvitti. Jerikon jälki ylitti polkuja ja metsäteitä 4 tai 5 kertaa, ylitykset buenot. Harhana toimi ainakin ihmisten jälkiä ja yhden polun ylityksen kohdalla näkyi myös koiran jäljet. Pääasiassa kangasmetsää, mutta yritettiin myös hakkuualue ja loppujäljestä pöpelikköisempää. Maastonvaihdokset ei tuottaneet mitään ongelmaa. Kulmia kokonaisuudessaan varmaan saman verran kuin Ukolla. Pitäiskö joskus tehdä ihan perus "laatikkojälki"..? :D

Keppejä ehti nousta kolme, kunnes Jeriko meni selvästi vähän harhaan, ehkäpä otti käännöksessä harhajäljen, mutta selvästi huomasi sen itsekin ja jäi pyörimään aika laajalle etsien uudestaan oikeaa jälkeä. Mietin jo, että kuinkakohan käy, että aikamoinen homma löytää jälki siellä lähes pilkkopimeässä, itse en voinut auttaa mitenkään ja toisaalta en voinut myöskään antaa Jerikolle ihan täyttää työskentelyrauhaa ja päästää liinaa menemään perässä, kun sitten olisin kadottanut Jerikon näkyvistä. :D Niinpä juoksin Jerikon perässä niin kauan kuin Jeriko meni ympyrää tarkistellen ja etsien, mutta hitto vie, sehän löysi sen jälken taas!

Loppujälki mentiin niin kuin junan perässä ja kaikki viisi keppiä nousi aivan upeen hienosti! Kyllä oli ainakin aidot kehut, kun olin jokaisesti nousseesta kepistä niin iloisesti yllättynyt ja aivan äimänä, että miten Jeriko saikin kaikki harhajäljet ja harhan niin hyvin selvitettyä ja malttoi vielä ilmaista jokaisen kepin, kun itsellä ei pimeässä ollut mitään hajua missä mentiin. Jerikon työskentelystä vaan näin, että jäljellä ollaan. :)

Upean hienot pojat! :) Kyllä siinä sitten tulikin hiki, mutta onneksi flunssa on jo selvästi helpottanut ja hyvin sinänsä jaksoin koirien perässä mennä. Vielähän sitä olis kiva päästä jälkeä tekemään, mutta voi olla, että tämä jäi nyt toistaiseksi. Tähän on kyllä ihan hyvä jättääkin jälki talvitauolle. Nyt vaan Jerikolle iltavenyttelyt, että pysyy vetreenä ja kyllähän Ukkokin sitten ansaitsee omansa. :) Huomenna sitten paimentamaan. ;)