KIKK-kurssi osa 5

Tällä viikolla on Ukon kanssa aksailtu ja menty sillä ajatuksella, että nostattelen Ukon virettä. Yhden tai kahden esteen takaa on siis otettu, appari on pitänyt valjaista kiinni ja itse oon lelulla tehnyt saalista ja sitten siitä vapautettu. Varsinkin torstaina alkoi näkymään jo isoa parannusta ja Ukko todella pinkoi lelun eteen. :)

Jerikolta on jäänyt molemmat agilitytreenit väliin, kun keskiviikkona Kirsi Karhuniemi hieroi Jerikon. Jeriko olikin aika jumissa, edellisestä hieronnasta oli luvattoman pitkä aika ja viime viikonlopun kisoissa vikalla radalla tuntuikin, että Jeriko liikkui jo vähän jäykemmin. Ja kävihän tässä välissä isompi koirakin Jerikon päälle, olisko siitä sitten tullut jotain jumia, mitä ei silloin alkuun huomannut, mutta kisojen jälkeen kyllä huomasin jäykkyyttä. Jerikolla oli siis jumia oikealla lantiossa ja vasemmalla edessä, mutta hyvin aukesi käsittelyllä. Kirsi kyllä käsitteli todella huolella ja ammattitaidolla, suosittelen! :)

Tänään siis viimeinen kerta Juha Korrin Koiran itsetunnon kohotuskurssia, tuttavallisemmin KIKK-kurssi. ;) Viime kerralla Jeriko tosiaan ei kauheesti tykännyt siitä, kun Juha huudahteli, mutta tällä kertaa oli taas hyvä meininki, kun ei tullut painetta suoraan ihmiseltä. Ekalla kierroksella Juha heilui hevosten leikkipallon kanssa ja tämä sujui oikein hyvin. Jeriko kovasti haukahtelee kyllä leikkiessään, mikä on merkki pienestä häiriintymisestä häiriöstä vaikka ei siitä silleen paineistu tai ahdistukaan. Kokee kuitenkin tarvetta painottaa sitä, että lelu on sitten muuten mun. ;) Jeriko syttyy leikkiin vähän hitaahkosti ekalla rundilla. Tästä oli puhetta Korrin kanssa, että voisi olla hyötyä käyttää jotain virittelysanaa, että sitten kisatilanteissa saisi koiran vireeseen välittömästi kun haluaa. Haukuttamalla se kyllä nykyään onnistuukin heti. :) Mutta siis tässä videota harjoituksesta.

Toisena harjoituksena koiran itsenäisyyttä vahvistava harjoitus ilman ylimääräistä häirintää. Tarkoituksena siis ainoastaan saada koira leikkimään etäällä ohjaajasta ja erilaisten näköesteiden takana/erilaisissa paikoissa. Kerran Jeriko muisti mut sieltä kauempaa, mutta sitten Juha sai kyllä heti jatkamaan leikkiä. Ja sen huomas, että kun mä en ollut kuviossa mukana Jeriko todella leikkikin ja halusi leikkiä Juhan kanssa. Kun mä olen ollut vieressä, on Jeriko yrittänyt tarjota lelua aina mulle. Tää oli kyllä kiva nähdä, että Jeriko sitten kuitenkin leikki etäällä musta ja eri paikoissa ihan luontevasti eikä ottanut mitään häiriötä etäisyydestä muhun tai paikoista. :) Jeriko onkin aina ollut tosi alustavarma ja itsevarma erilaisissa paikoissa, joten sinänsä ei yllätä. Tästä voisi Korrin sanoin lähteä kuitenkin vielä eteenpäin eikä vielä tyytyä tähän, vaan käydä revittelemässä kaikenlaisissa erilaisissa paikoissa, esim. ritiläportaissa jne. Ei pidä tyytyä siihen kehitykseen mikä on saavutettu vaan jatkaa aikuisenkin koiran kanssa aina eteenpäin ja hakea sitä, miten voisi edelleen kehittyä paremmaksi. :)

Nyt on siis KIKK-kurssi ohi ja Jerikossa näkyy kyllä selvää kehitystä. Olen saanut paljon välineitä meidän pk-treenien jatkoon, millä nostattaa Jerikoa ja selvä muutos on jo näin lyhyessä ajassa ja vähällä treenillä nähtävissä. Kurssilla oli tosi monenlaisia koiria, joista Jeriko oli kaikkein puudelein. ;)

 Nopsaan vielä kurssin jälkeen kysyin Juhalta vähän lisäneuvoa Ukon suhteen ja käytiin läpi sitä mitä ollaan tässä välillä tehty ja millaista kehitystä näkynyt. Kysyin siis vähän neuvoa, kun oon nyt tehnyt molemmille koirille sellaista harjoitusta, että appari pitää valjaista kiinni ja hetsaan itse lelulla ja sillä nostatan koiraa ennen kuin annan sille käskyn (jerikolla tottikseen lähinnä, ukolla agiesteille), ja tässä harjoituksessa en ole ihan varma olenko saanut Ukkoa "nousemaan" ihan täysin. Korri sitten katsoi meidän leikkiä about 30 sekuntia ja sanoi sitten, että luulee tietävänsä mistä on kyse ja koira autoon ettei vire laske. Ukollahan on, Korrinkin sanomana, todella suuri saalisvietti ja tähän liittyen sitten parikin havaintoa. Ensinnäkin omaan silmään ukon vietti ja vire näyttää korkeimmalta silloin, kun se repii lelua mun sylissä, ja sitten ilman lelua kun ukko jää odottamaan, näyttää vire omaan silmään matalalta. Todellisuudessa Ukko on ehkä korkeimmassa vireessä/vietissä siinä, kun jää kyttäämään lelua ja hiljenee/"jäätyy" väijymään. Korri siis sanoi, että kunnolla sisällä saalisvietissä oleva koirahan hiljenee eikä esim. hauku. Sitten taas lelua purressa Ukko saa purkaa sitä viettiä ja meidän leikkiessä Ukko saakin purra lelua 95% ajasta. Tässä ehkä siis ongelman ydin.

Ukolle lähdetään nyt siis hakemaan vähän turhaumaa sitä kautta, että se ei pääsekään leluun kiinni niin usein. Tämähän on ihan perusjuttuja ja tavallaan ihan naurattaa, että miksi en ole aiemmin tätä tajunnut ajatella vaikka olen itsekin tietoinen, että esim. liian kiihkeä koira voi purkaa itseään puremalla leluun. Miksi en ole tajunnut ajatella asiaa toiseen suuntaan? Ukon leikki vaan näyttää niin raivoisalta (ja sitä se toki onkin), että siihen on jotenkin jumittanut. Ja sitten sekin, että turhaumahan on se koulutusta eteenpäin vievä voima muutenkin, kaikki kehitys tapahtuu sitä kautta ettei palkka tulekaan yhtä helposti kuin aiemmin vaan koira joutuu työskentelemään kovemmin. Nyt Ukko on saanut ehkä lelun liiankin helposti eikä sen vuoksi ole nähnyt syytä työskennellä kovemmin.

Eli nyt lähdetään luomaan turhaumaa, mutta silleen sopivasti, että Ukko saa myös purra lelua riittävän usein. Pitää siis hakea se toistomäärä mitä Ukko kestää ilman palkkaa ja sitten epäsäännöllisin välein päästää kiinni leluun aina parhaimmista yrityksistä. Ihan basic epäsäännöllistä vahvistamista! Ja mä hölmö olen unohtanut tämän puolen kokonaan, kun olen vaan jumittanut siihen jatkuvasti palkkaamiseen "ettei vire laske". :D  Näillä siis mennään eteenpäin ja varmasti kehitys pääsee taas uuteen nousuun. :)

Lämpimästi suosittelen kyllä Juha Korrin KIKK-kurssia ja muitakin koulutuksia kiinnostuneille. Moni varmaan saattaa karsastaa sitä, että kyse on suojelumaalimiehestä ja voi miettiä, että menetelmät on liian kovia esim. nyt tällaiselle bortsulle, mutta se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Harjoituksissa edettiin tasan tarkkaan koiran tahtiin ja Juhan perusajatusket ja -metodit myös oli hyvin positiivisia ja nimenomaan koiraa vahvistavia. Eli rohkeasti vaan kurssille. :) Tuosta on varmasti hyötyä mitä erilaisimmille koirille, meidänkin ryhmässä tosiaan kaksi holskua (vajaa 1 v. ja about 2 v.), bokseri (4v.) ja briardi (about 2 v.), jokainen ihan erilaisia ja jokaisessa näkyi selvä kehitys koko kurssin ajan. :)