perjantai 29. marraskuuta 2013

Päivystyskeikkaa

Eilisillan aikana mun huoli Ukosta kasvoi pikku hiljaa. Hetkittäin Ukko liikuskeli suhteellisen normaalisti pää ja korvat pystyssä, mutta sitten taas hetken päästä makasi aivan vetämättömänä lattialla. Erityisen suuren huolestumisen sysäs hereille, kun käytiin nopsaan saunassa ja sieltä tullessa Ukko makas lattialla ihan lötkönä eikä meinannut kutsumalla nousta ylös, vaan piti vähän töniä, että nousi. :( Parit konsultaatiopuhelut soiteltuani tulin siihen tulokseen, etten voi olla viemättä Ukkoa päivystykseen. Tampereen Tuhatjalkaan en Ukkoa halunnut viedä, joten niinpä lähdettiin Hattulaan Vethausiin. Tuija lähti mukaan seuraksi ja tueksi, hädässä ystävä tunnetaan. :)

Koska en ollut Univetistä saanut röntgenkuvia mukaani, otettiin Vethausissa uudet. Aiemmin päivällä näkyneet ilmakuplat oli yhdistyneet isommaksi ilmatäyteiseksi alueeksi ohut- ja paksusuolen rajamaastossa, mutta tämäkään määrä ei vielä tukokseen viitannut selkeästi. Eläinlääkäri kuitenkin kiinnitti huomiota Ukon mahalaukkuun, jonka poimutus jo sivukuvassa näkyy poikkeavina viivoina kylkiluiden alla, mutta etukuvassa näkyy oikein selkeästi paksuuntunut mahan limakalvo ja poimut. Normaalitilanteessa mahasta ei siis erotu limakalvoa ollenkaan, vaan se on yksi vaalea köntti.



Lisäksi Ukosta otettiin vähän laajemmin verikokeita, joissa näkyi hieman koholla oleva CRP eli tulehdusarvo sekä matala AFOS (erityisesti sappiteihin ja luustoon liittyvä arvo, nyt ehkä matala puhtaasti paastoamisen vuoksi), muuten maksakokeet ja muut normaalit. Tämän perusteella diagnoosi kääntyikin sitten mahalaukun tulehdukseen eli gastriittiin. Itse en ole taudista koirilla tiennytkään, enkä varsinkaan kuinka vakavasti taudista on kyse, ennen kuin tutuilta kuulin jälkikäteen! Hui sentään! :( Ukko jäi sitten yöksi Vethausiin suonensisäiseen nesteytykseen sekä sai suoneen antibioottia, kipulääkettä, pahoinvointilääkettä sekä mahansuojalääkettä. Minut passitettiin kotiin nukkumaan.

Aamulla tuli odotettu soitto Hattulasta. Ukko oli virkistynyt yön aikana huomattavasti, oli syönyt jo pieniä määriä ruokaa hyvällä ruokahalulla, käynyt ulkona hoitajien kanssa, heilutellut häntää ja ollut kaikin puolen "aivan eri koira" eläinlääkärin sanoin. Voin sanoa, että oli musiikkia mun korville. :)
Vierasesinettä suolistossa ei periaatteessa edelleenkään voi poissulkea ilman varjoainekuvausta, mutta Ukon mahan ollessa noin ärtyneessä tilassa en halua alkaa sinne mitään varjoaineita tunkemaan. Eläinlääkäri oli samaa mieltä. Koiran vointi kertoo ja nyt kun Ukon vointi on noin selvästi parempi ja syödyt ruuat on pysynyt hyvin sisällä, on vierasesine erittäin epätodennäköinen.

Sitten ajelin Ukkoa hakemaan, mutta matkalla 2 km ennen Vethausia ehdin vielä ottaa ylinopeussakotkin poliisilta. Enpä kyllä tarkoituksella kaahannut, enkä onneksi niin lujaa mennyt, että pelkällä rikesakolla selvittiin, mutta en vaan siinä mielentilassa oikein tarkkaan katsonut nopeusrajoituksia.. Hups. Niin kuin eläinlääkärilaksu ei olisi ollut jo riittävän iso. :D Mutta onneksi on vakuutus!

Nyt ollaan sitten oltu kotona jo muutama tunti ja käyty pihallakin välissä. Ukko on selvästi parempi vointinen, ei ollenkaan niin väsynyt ja liikuskelee ihan normaalisti. Syönyt on pariin otteeseen pienen määrän ruokaa ihan hyvällä ruokahalulla. Eli kai sitä voi jo huokaista helpotuksesta, että vältyttiin puukkoleikeiltä. Voin kertoa, että kotoa ajamaan lähtiessä ja asian konkretisoituessa, että Ukko tulee kotiin, tuli pienet helpotuksen kyyneleet silmiin. Kyllä sitä vaan niin huolissaan siitä oli, kun meni niin vetämättömäksi. :(

2 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Hienoa, että löytyi syy oireilulle ja ei tarvinnut leikata! Paljon rapsuja Ukolle ja tsempit toipumiseen :-)

Emmi kirjoitti...

Hui! Onneksi Ukko voi jo paremmin, toipumisia! :)