BILEET!!!!

Olen ollut koko viikon Seinäjoella opiskelujen puolesta ja perjantaina tulin kotiin. Pojat on olleet siis kotona Matin kanssa ja treenitauolla. Ekat pari päivää Jeriko oli kuulemma maannut eteisessä mua odottamassa, mutta reipastunut sitten. Sydämestä riipaiseen, että joudun vielä ensi viikoksi jättämään pojat kotiin.

Eilen eli lauantaina oli sitten "iso päivä", Jerikon TVA-bileet. Emmi ja Keena (Jerikon sisko) tulivat meille jo puolen päivän jälkeen ja ehdittiin siinä käymään lenkillä ja treenaamassa ennen juhlia. Hauska oli kyllä katsoa Keenaa, kun on se niin Jerikon näköinen, samanlainen ilme aina naamalla ja kuulostaakin samalta, ihan samasta puusta on veistetty vaikka Keena toki hieman Jerikoa vilkkaampi onkin. :) Piti ottaa Jerikosta ja Keenasta oikein potretti ulkona kunnon valaistuksessa, mutta kameran muistikortti unohtuikin sisälle ja Emmillä oli jo kiire lähteä, joten nämä kuvat jäi sitten ainoiksi sisaruksista. :(

Veikeilijät ;)

Naurunaamat. :)

Ukko teki ensin hieman seuraamista, välillä meinaa edistää eikä keskity ihan 100%, mutta nykyään voin Ukolta jo vaatia kunnollista työskentelyä ja sen sieltä sitten saankin. Kivasti Ukko tekee kyllä. :) Sitten otettiin noutoa ja noudon luovutusasentoa hinkattiin ensin niin, että annoin kapulan edestä Ukolle suuhun ja peruutin vähän, sitten kokonaisena liikkeenä. Vähän joudun peruuttamaan lopuksi ohjatakseni Ukon eteen istumaan ja kerran Ukko hyppäs kapulan kanssa suoraan syliin, mutta kyllä se sieltä tulee. :D Jääviä parit ja luoksetulo kertaalleen.

Jeriko teki nyt tottista. Seuraamisessa oli tosi hyvä vire ja silti Jeriko oli aivan hiljaa, selvästi nyt treenitauon jälkeen kuitenkin motivaatio tekemiseen oli korkeella! ;) Sitten jäävät ja luoksetulo, mikä näin ekaa kertaa treenikentällä otettuna oli vähän tokomainen rauhallisempi laukka, mutta varmasti treenin myötä myös kentälle saadaan sama raivoisa luoksetulo kuin mitä lenkeillä on nyt nähty. Eteenmenopalkaksi jätin frisbeen valmiiksi kentän laidan yli. Seuraamisessa Jeriko meinas vähän keulia ja pientä yninääkin meinas vähän päästä. Vaadin kuitenkin kunnollisen seuraamisen ja siitä lähetys eteen, mikä olikin sitten todella vauhdikas ja tikkusuora. :) Onhan eteenmeno ollut aina Jeriko suosikkeja ja vahvuuksia. :) Tasamaanoutoa vielä 650 grammaisella kapulalla pari kertaa, kun aattelin nyt alkuun ottaa sillä vaikka seuraavan kerran tehdäänkin tasamaanouto 1 kg kapulalla. ;) Jeriko kyllä todella tykkää noutaa noita isompia kapuloita, palautukseen inasen enemmän voimaa saisi olla ja sitä kyllä treenataankin siihen. Nyt unohdetaan kaikki tokohissuttelut ja pistetään iso vaihde silmään joka liikkeessä. ;)

Juhlissa oli mukana ihmisvieraiden lisäksi Jerikolla sukulaisia kylässä, kun paikalla oli Keena sekä Anitan koirat Kira, Ilona ja Elvi (no joo, Elvi ei oo sukua). Jeriko oli kyllä aikas ihastuksissaan siskostaan, joten taitaa tuo Keena pian niitä juoksujaan aloitella. ;)
Jeriko sai ison kasan lahjoja, iso kiitos niistä kaikille! :)

Pitihän juhlien isännällä itselläänkin olla oma kalja, jonka Hanna L. oli jostain löytänyt. Tosi hauska juttu ja maistui Jerikolle ihan sika hyvin! :) Tästä lähtien kaikissa koirabileissä pitää tarjoilla koirien omaa kaljaa. Voisipa sitä käyttää kisoissakin nesteytykseen, kun kerta noin hyvin maistui, voisi ehkä herättää kuitenkin kysymyksiä jos radan jälkeen tollasen korkkais... ;)

Bileet koiralaumassa ja ihmisten keskellä sujui oikein hyvin, hauskaa oli. Anita ja Emmi koirineen jäivät vielä yöksi. Emmi lähti aamupäivällä ajelemaan takaisin Turkuun ja me lähdettiin Anitan kanssa katsastamaan Kangasalle tulevan AB-leirin puitteita. Ihan kivaltahan leiripaikka näytti, maastoja oli hyvin ympärillä ja sinne sitten polkaistiin jäljet Jerikolle, Ukolle ja Elville. Tuuli puhalsi oikein kunnolla ja oli lähellä kaatanut puunkin talon/piharakennuksen päälle, mutta hienosti kaikki jäljesti. Omista pojista täytyy sanoa, että tuntuu että pojat jäljesti erityisen syvällä nenällä ja tarkasti tuulessa.

Ukolle ensin noin 450 metriä pitkä jälki jolla kolme keppiä, vanheta ehti reilu puoli tuntia. En tosiaan ollut muistanut leikata keppejä etukäteen ja kaapista kotoa löytyi vain 7 kuivaa keppiä, jotka pojille jaoin. Ukolle tein ekaa kertaa pienen lähetyksen jäljelle n. 5 metrin päästä ja tokihan tolta matkalta hyvin löytyi. Ukko lähti sitten jäljestämään vauhdikkaasti, mutta todella tarkasti jäljen päällä. Ensimmäinen keppi nousi nopeasti, sitten pian jo toinen. Loppu jäljestä olin itse vähän epävarma oliko Ukko koko ajan jäljen päällä, mutta kyllä se ilmeisesti oli ja kolmaskin keppi löytyi hienosti. Kaiken kaikkiaan jäljellä oli viisi kulmaa, jotka Ukko selvitti hienosti.

Jerikon jälki oli reilu 600 metriä pitkä. Janan kohdalla tuli jo vähän mulla tallatessa ongelmia, kun olin unohtanut merkit kotiin ja yritin käyttää merkkinä punottua narulelua. No enhän sitten jäljeltä erottanut alkuunkaan missä lähetyspaikan merkkini oli ja ajauduinkin turhan kauaksi sieltä, kun tarkoitus oli tehdä helppo jälki. Ensimmäisen kepin jätin melko nopeasti vaikka en ollut varma oliko se linjan jälkeen, vai jopa ennen. Halusin kuitenkin palkata Jerikon oikeasti suunnasta mahdollisimman nopeasti. Loppujäljestä tuli tie vastaan, kun matkaa oli vasta noin 400 metriä. Päätin sitten vielä ylittää leveän polun ja jatkaa jälkeä toisella puolella, mihin jäi viimeinen keppi. Siinä välissä sitten kyseistä polkua pitkin ehti tulla ainakin yksi juoksija ja pyöräilijä, mahdollisesti myös koiran ulkoiluttaja (sitä emme nähneet kunnolla mistä hän tuli, mutta mahdollisesti sieltä). Helppo jälki, ehe hehe......?

No, mutta ei kun jälkeä ajamaan, ehti vanheta reilun tunnin. Lähetyksessä janalla Jeriko hieman kiehui ja haukahteli, rauhoittelin hieman ja sitten lähetys ja Jeriko lähti uppoamaan janaa eteenpäin ja nosti jäljen mun arvion mukaan noin. 40 metriä lähtyspisteeltä. Anita kyllä sanoi, että eihän noin pitkää janaa ole missään kokeessa, en sitten tiedä arvioinko itse vaan väärin. :D Mutta hyvin meni ja se on pääasia, ainoastaan pientä parin metrin erkanemista luotisuoralta tapahtui, mutta jotenkin Jeriko osasi korjatakin linjansa takaisin siihen ja tosi hienosti tuli suoralla linjalla jäljelle. Jälki nousi nyt oikeaan suuntaan ja mun laittaman ensimmäinen keppi oli aivan täydellisesti sijoittuneena n. 30 metriä janan jälkeen. Huh. :D

Ja sitten mentiinkin jälkeä kuin veturin perässä, tasaisella reippaalla tahdilla, mutta todella tarkasti ja ilman yhtään suurempaa tarkastelua, kulmat joko täysin tikkusuorasti tai korkeintaan muutaman metrin kieppaisuilla. Kepit nousi hienosti. Polun ylitykseen tullessa Jeriko hiljensi vauhtiaan automaattisesti, otti oikein syvällä nenällä ja rauhallisesti hetkeäkään epäröimättä ylityksen (n. 2 metriä leveä) ja nosti sitten taas metsän puolella tahtiaan. Viimeinen keppi kyllä jumittui suuhun ja Jeriko olisi vaan jatkanut eteenpäin kertomatta kepistä mulle sen tarkemmin mitään. ;)
Aivan älyttömän tyytyväinen olin molempien poikien työskentelyyn, taas oli hieman haastavat olosuhteet, mutta ne ei häirinneet poikia yhtään. Jeriko on kyllä huikeen hyvä jälkikoira jo, ihan ihaillen saa tarpoa sen perässä, kun se niin itsevarmasti ja määrätietoisesti painaa eteenpäin. :)

Juhlan kunniaksi mun veljen vaimon sisko teki Jerikosta hienon videon, iso kiitos Satu Mattilalle! :)
Jeriko ei ole täydellinen, mutta kuitenkin niin täydellinen mulle. *miljoona sydäntä*

http://vimeo.com/79568669