keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ilon ja huolen aiheita

Eilen päästiin ensimmäistä kertaa varsinaisessa ryhmässä aloituksen jälkeen Markon treeneihin ProCaniksella ja oli kyllä odottamisen arvoista! :) Marko oli tehnyt tosi kivan ja sopivan kinkkisen radan, jossa teemana päällejuoksut ja saksalaiset. Radalla yhdessä kohtaa kolme hyppyä rinnakkain, joilla tehtiin vaihtelevasti päällejuoksut, välistävedot ja saksalainenkin. Toinen kolmen hypyn sarja taas peräkkäin epäsuorassa linjassa niin, että niille tehtiin jokaiselle saksalainen. :)  Tarkoitus oli hakea koiran sietorajaa tässä, että kuinka rohkeasti ohjaaja voi edetä esteillä niin että koira edelleen suorittaa hypyt taakse jäädessään.

Jerikon sietorajaa ei nyt sitten vaan tällä sarjalla löydetty, vaan Jeriko suoritti saksalaiset vaikka irtosin jopa viitisen metriä edelle. Nopeasti vaan näytin takaakierron ja lähdin jo samalla siivekkeen ohi etenemään, toki pidin katseen ja ohjauksen päällä. ;) Ja Jeriko teki työtä käskettyä joka kerta erehtymättä. Muutenkin rata meni aivan huippuhyvin, mutta myös kehittämisen paikkoja tietenkin löytyi. Viskileikkauskin tehtiin yhteen kohtaan ja siinä mulla turhaan kädet lensi. Vaikka onnistui ekallakin kerralla heti hyvin, niin kun pidin kädet rauhassa niin viskileikkauskin oli todella nätti. :) Välistävedoissa sain keskittyä enemmän hartioilla ohjaamiseen ja toisaalta siihen, että pistän tossua toisen eteen. Lopun muurin vastakäännöksellä meinas jalat mennä aina välillä solmuun vauhdissa, vaikkakin Jeriko siitä huolimatta luki esteen ihan hyvin. Ilman vauhtia tehtynä jalatkin oli kuitenkin paremmin hallinnassa ja sain ohjaavan käden ja jalan paremmin yhteispeliin, jolloin Jerikonkin käännös tosi rauhallinen ja siisti. :)

Tuo jalkojen hallinta valsseissa/vastakäännöksissä/jne. on kyllä varmasti yksi mun suurimpia kehittämisalueita. Marko siitä mulle Ukon kanssa irtotunnilla ollessa jo joskus aiemmin sanoi, kun Ukkopa ei sitten niin varmasti luekaan esteitä jos jalat tekee toista ja kädet toista. Tähän olen yrittänyt kiinnittää huomiota, mutta vauhdissa menee edelleen välillä vähän river danceksi, kuten Marko sanoi.. :D

Vedettiin Jerikon kanssa sellaisella tahdilla, että itsellä oli jalat aivan hapoilla lopuksi ja taisipa Jerikollakin vähän alkaa jalat painaa, kun ihan lopuksi alkoi rimoja vähän tippumaan. Siitä tuli sitten yksi hassu huomio kans, että Jeriko ei meinannut tehdä saksalasta, kun rima oli maassa. Ei jotenkin mieltänyt sitä enää suoritettavaksi esteeksi.. Mutta kun vaan itse jatkoin niin kuin rima olisi ylhäällä, niin tulihan Jeriko sitten tyhjienkin siivekkeiden läpi.. ;) Ihan hyvä treeni kyllä siinä, että kisaradoillakin voi joskus käydä noin eikä siihen yhteen pudonneeseen rimaan kannata kuitenkaan luovuttaa..

Ukon kanssa sitten päällejuoksut ja saksalaiset ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Ukko olisi tullut mun liikkeen mukana esteistä vaan ohi ja aluksi laitettiin verkkoa toisen siivekkeen eteen ohjaamaan. Kuitenkin saksalaisissa, kun pysähdyin vaan odottamaan ohjaus päällä, niin Ukko kyllä tarjosi hyppyä ja siitä pääsi kehumaan ja Ukolle alkoi selvästi herätä ajatus saksalaisista ja tehtiin kahta saksalaista peräkkäinkin. :) Ukko kuitenkin väsähti treeneissä tosi nopeasti. Ainahan Ukko on silleen tavallaan väsynyt aika nopeesti, siinä missä Jeriko painaa tahdon voimalla menemään lasittunut katse silmissä vaikka kuinka väsyttäis, niin Ukolla väsyminen (henkinen ja/tai fyysinen) näkyy heti siinä, että tekeminen laskee kuin lehmän häntä.

Nyt Ukko väsähti kyllä ehkä jopa poikkeavan nopeasti ja jäähdyttelylenkillä sain suorastaan vetää Ukkoa perässä. Ilta- eikä aamuruoka maistunut Ukolle (Jerikolla taas oli aivan älytön ruokahalu ja halus molemmilla kerroilla syödä Ukonkin ruuat! :D ), yöllä tuli löysää kakkaa vessaan ja tänään päivällä oli tullut matolle pari epämääräistä länttiä, joista ei oikein ottanut selvää oliko oksennusta vai ripulia. Lenkillä kävi selväksi, että Ukko on ihan vesiripulilla. :(

Mistäköhän moinen iski Ukkoon, kun ei Jerikolla ole ainakaan vielä (kop kop) ollut mitään oireita..? Voiko rankka fyysinen rasitus vaan tehdä tollasta? No, ehkä kuitenkin järkevämpi vaihtoehto on se, että Ukolla on nyt joku pöpö. Ukolle ei nyt vaan maistu mikään, raejuustokaan ei maistunut vaikka yleensä noi tykkää siitä ihan hulluna, enkä saanut oikein maitohappobakteeriakaan annettua kuin väkisin suuhun kaatamalla niin, että puolet tuli ehkä pihalle.. Ukko on nyt jotenkin tosi väsynytkin, ei ulkona yhtään jaksanut leikkiäkään ja ollut suorastaan apaattinen. :(( Toivotaan tosiaan, että menee pian ohi.

Ei kommentteja: