Treenit on jatkunut meillä ehkä hieman normaalia rauhallisempaan tahtiin tällä viikolla. Tiistaina myrsky runteli Mouhijärveä sen verran, että sähköt oli poikki koko pitäjästä ja niin ollen treenit peruttu. :( Keskiviikkona Ylökkin treeneissä keskityin molempien kanssa kontakteihin, tehtiin niitä pelkästään ja ketjutettuna muutaman esteen kanssa. Jeriko teki puomia aivan sika hyvin ja nopeesti, perässä ei enää ollenkaan pysynyt vaikka kuinka yritti itsekin juosta! Samoin keinu ja A:n kontaktit tosi upeita, selvästi kehittynyt! :) Ukko teki myös kontakteja hienosti, mutta huomas kyllä Ukon kanssa, että väsyy nopeesti vaikka tehtiin tosi lyhyissä pätkissä. Viimeinen puomi oli kuitenkin liikaa, kun oli selvästi hitaampi. Keinulla Ukko on myös hieman varovainen, mutta kyllä se siitä. A:n kontaktista mulla ei ole valitettavaa. ;)
Torstaina wuffin vuorolla tehtiin hyppytekniikkaa. Olin alkuviikosta jo katsellut Jerikon viikonlopun tokovideoita sillä silmällä, että on vähän jumissa ja niinpä hieroin ja venyttelin kahtena iltana, oikealla takana tosiaan etureisu jumissa, mutta aukes kyllä hyvin. Silti tässä hyppytekniikkaa tehdessä taisi vähän kuitenkin vielä näkyä, kun oli takaosa hieman jäykän oloinen.. Ukko tekee kyllä hyppytekniikkaa ihan huikeen hyvin ja ihanan rennolla tekniikalla. Ainut, että yhdessä välissä jäi aivan totaalisen jumiin edessä olevaan palkkapalloon ja hiipi matalien rimojen yli. :D Saatiin se silmäjumikin sitten aukaistua ja taas mentiin sarja nopeaan tahtiin, mutta oli se kyllä hassu, kun meni hiipien kuin hidastetussa filmissä matalan riman yli ja naama kiinni korkeempaan okseriin ja sitten hyppäs sen siitä paikoiltaan. :D Kyllä sillä sitä silmää on!
Tänään sain nukkua ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan niin, etten laittanut kelloa soimaan. Siis oikeesti, en muista koska viimeksi olisi ollut tällainen aamu, kun aina on ollut kisoja tai sitten päivystyksiä. No, en mä sitten kuitenkaan kauheesti kahdeksaa pidempään osannut nukkua ja Ukkokin kävi herättelemässä. Luksusta silti. :D
Aamupäivällä kävin sitten tallaamassa pojille jäljet. Ennen kuin pojat pääsi jälkiä ajamaan kävin hakemassa Matin kyytiin, ostettiin synttärikakku ja tultiin takaisin metsään. Matin sain siis houkuteltua seuraksi. ;) Ukon jälki vanheni reilun tunnin ja se ajettiin ensin. Ukon jälki oli n. 500 metriä pitkä, nameja yksi siellä toinen täällä, neljä keppiä. Ukko lähti innokkaana ja hyvin jäljestämään, vähän oli kyllä epätarkkuutta ja vauhtia liikaa, mutta hyvin itse tarkisteli ja selvitti jäljen. Kyllä se siitä sitten rauhoittuu kokemuksen myötä. Eka keppi jäi, mutta muut nousi hienosti. Lisäksi Ukon jäljellä oli vähän haastavampia juttujakin, kaksi kapean vesiojan ylitystä, jotka sujui tosi hienosti, pari nousua kalliolle joista toisessa pientä haparointia, mutta toinen hyvin. Lisäksi yhden leveämmän hakkuualueelle vievän metsätien ylitys, jossa vähän enemmän tarkistelua, sekä kapeamman polun ylitys, joka meni hienosti. Siis vauhti vaan kun vähän rauhoittuu, niin sitten on hyvä. Oikein hieno suoritus Ukolta tällä treenimäärällä! Alkaa tässä heräilemään taas eräänlaisia ajatuksia... ;)
Jerikolle oli tarkoitus tallata kilsan jälki samoihin maastoihin, missä joskus viime kesänä eksyin kallioille seikkailemaan. Tiedossa oli siis hieman haastavampaa maastoa, mutta nyt tiesin kuitenkin ennakoida paremmin suunnilla sitä, että menin pois
päin kallioista. Jotenkin kuitenkin siinä vähän suuntavaisto ja
arviointikyky petti vaikka oli sports trackerikin päällä, ja jälki tuli
maaliinsa "liian aikaisin". Pituutta tuli hieman vajaa 900 metriä ja
viisi keppiä, kaksi viimeistä aika lyhyillä välimatkoilla. Jerikon
jälkimaastoon mahtui vähän kaikenlaista, alkupätkä oli fyysisesti aika
rankka, paljon nousuja kallioilla (joilla siis kuitenkin kiersin
alkumatkasta ja sitten kaarsin pois), välillä melkein paljasta kalliota
ja välillä sitten ihan kosteaa varvikkoa. Kun tultiin sitten takaisin Matin-haku-reissulta oli paikalla myös toinen auto, arvasin että harhajäljeä on tiedossa.
Janalta lähetyksessä Jeriko lähti polulle, joka meni viistosti oikealle. Tätä olin etukäteenkin miettinyt, että haastetta tuo se polku, mutta lopulta Jeriko irtosi polulta pois ja eteni kohti janaa hieman silleen "partioiden" siksakkia. Jäljelle tullessa nosti takajäljen ja Toivasen Hannan ohjeiden mukaan annoin nyt vaan jäljestää takajälkeä pois ja sitten hetkeksi autoon ja uusi lähetys. Nyt tietty eteneminen oli suoraviivaisempaa, kun olin itse kävellyt nyt janaa Jerikon perässä, mutta takajälki nousi taas! Olisi pitänyt varmaan antaa Jerikon mennä taas sitä loppuun ja pistää autoon, mutta en sitten raaskinut, kun halusin päästä jäljelle, jonka tiesin olevan jo itsessään rankka, enkä halunnut lannistaa Jerikoa. Kutsuin Jerikon sitten kokeenomaisesti takaisin mua kohti ja annoin nostaa jäljen oikeaan suuntaan.
Siitä alkoi sitten ihan hyvä ja tarkka jäljestäminen. Kallioiden nousut ynnä muut ei Jerikoa hämänneet, todella mainiosti meni tosi haastavassa maastossa. Sitten hieman alle puolessa välissä tultiin varvikkoon, jossa alkoi tarkistelu ja jälki meni Jerikolta selvästi hukkaan. Jäin sitten odottamaan ja annoin Jerikon etsiä, aika laajasti sitten hakikin ja etsiskeli, välillä vaikutti olevan jäljellä ja sitten taas luopui siitä. Sitten Jeriko alkoi selvästi tulla takaisin päin varvikkoa, nosti selvästi jäljen, jäljesti sitä hieman takaisin päin ja nosti kepin. En tiedä teinkö väärin antaessani Jerikon mennä takajälkeä, mutta tiesin varvikossa olevan kepin ja toivoin tavallaan, että Jeriko löytäisi sille, niin voisin sitten siinä kohtaa auttaa Jerikon oikeaan suuntaan. Kepin jälkeen sitten oikea suunta selvästi löytyikin ja jäljestys jatkui.
Noin 50 metrin jälkeen löytyi todennäköinen syy varvikossa pyörimiseen: kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. Pariskunnalla oli siis berni ja kultsu siellä, irti siinä kohtaa kun heidät näin, mutta huikkasin, että ollaan tulossa jäljellä koiran kanssa, että viitsiikö ottaa hetkeksi kiinni. Jäljellä oleva terävä kulma tuli max 20 metrin päähän pariskunnan sen hetkisestä sijainnista, hieman Jeriko meinas häiriintyä vieraista isoista koirista, mutta kannustuksella selvitti kulman ja jatkettiin eteenpäin. Tämän jälkeen jossain välissä jäi yksi keppi nostamatta, voipi olla että Jeriko ei sitten halunnut ilmaista ja pysähtyä kun nämä koirat jäi selän taakse, mene ja tiedä.
Loppumatka kuitenkin tosi upeesti, jopa loppumetrien pätkä jossa meinasin kävellä ristiin oman aiemman jälkeni päälle, kun polkua pitkin olin kuikuillut maastoa ennen jälkien tallaamista! Jälkeä tallatessa sitten vaan huomasin, että "hups, tossahan mä seisoskelin jossain vaiheessa" ja pikakäännös. En nyt ihan takuuseen mene etteikö jäljet olisi mennyt päällekkäinkin, väliä niille ei ainakaan jäänyt kahta metriä enempää! Tämän kohdan Jeriko kuitenkin selvitti huikean hyvin ja olen kokonaisuudessaan aivan älyttömän ylpee ja tyytyväinen Jerikon jäljestykseen. Huikean haastava jälki niin fyysisesti kuin henkisestikin kaikkine harhoineen ja häiriöineen, ja hienosti Jeriko jaksoi painaa eteenpäin. :)) Seuraava jälki saa sitten olla sellainen "helppo palauttava"! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti