Päivitykset on vähän jäänyt, kun olen ollut kaksi viimeistä viikkoa Seinäjoella. Maanantaina ennen lähtöä treenasin kyllä poikien kanssa, mutta päivittäminen sitten jäi.
Käytiin tossa Linnainmaan koulun kentällä treenaamassa, Jerikolle pk-tottista ja Ukolle tokoa. Halusin Jerikon kanssa tehdä eteenmenon niin, että jätän eteenmeno palkan kentän laitaan poikittaissuunnassa, koska pituus riittää niinkin ihan hyvin ja toisaalta saa vähän vaihtelua treeniin ettei käy vahingossa niin, että osaa vain yhteen suuntaan mennä. Tehtiin sitten välissä seuraamista, jossa melko lyhyitä pätkiä ja vireennostoa. Jäävät nopsaan kertaalleen ja sitten luoksetulo, jossa nyt oli vauhtia ja voimaa jo huomattavasti enemmän ja alkoi näyttämään jo suurin piirtein siltä mitä haluankin. Toki vielä hiotaan. ;) Noudon palautuksessa oli nyt tosi hyvä draivi. Eteenmenossa lähti tosi hyvin eteen oikeaan suuntaan, aivan aavistuksen lopusta tuli vino ja päätyi noin 5 metriä sivuun palkasta kentän laitaan, mutta ei mielestäni ollenkaan paha. Tein vielä toisen perään ja se oli tikkusuora. Hyvältä näyttää ja näillä jatketaan. :)
Ukon kanssa tosiaan tokoa. Pikkaisen seuraamista joka oli kyllä ihan hyvää. Luoksetulon istumaan jätössä meinas koko ajan painua maahan, joutui oikein asiaa hinkkaamaan. Samoin liikkeestä seisomisessa meinas valua maahan ja sitä piti hioa. Eikä kahta ilman kolmatta, joten luoksetulossa, kun siihen asti päästiin, Ukko kirjaimellisesti hiipi kohti. Eikä meinannut millään saada vauhtia, joutui antamaan useampia lisäkäskyjä. Kirsikkana kakun päällä vielä armoton jähmiminen kaukkareiden istumaannousussa...
Aloin sitten ihan miettimään. Jos tokoa Ukon kanssa tosissaan haluaisi tehdä, niin töitä olisi edessä vaikka ja kuinka. Olenko sitten valmis sellaiseen, kun en itse asiassa oikeastaan nauti tokosta? Enpä oikeestaan.. ;) Sen sijaan mulla on jälkimotivaatio aivan huippulukemissa ja Ukkokin edistyy nyt niin huikeesti, että voisin aivan hyvin ajatella sen olevan koevalmis alkukesästä. Niinpä motivaatio suuntautuu tokon sijaan luontaisesti vahvasti pk-tottikseen ja bh-kokeeseen valmistautumiseen.
Olen siis päättänyt jättää tokon todella taka-alalle ja treenata Ukon kanssa BH-koetta sekä pk-tottiksia varten ihan tositarkoituksessa niin, että olis toivon mukaan mahkuja korkata jälkikokeet ensi kesänä Ukonkin kanssa. Tokoa voidaan tehdä aina silloin tällöin vähän niin kuin kokeiluluontoisesti innostaisko sitä treenailla, mutta kyllä nyt motivaation suuntautuminen pk-puolelle on todella selvä.
On jotenkin oikein hyvä mieli, kun on saanut näin selvän linjauksen tehtyä, että mikä mua oikeasti motivoi. :) Luulen, että pk-tottiksen liikkeet on muutenkin Ukolle parempia, kun aina on selvä että tehdään täysillä, eikä sitten ehkä niin ole vaaraa jähmimiselle. Ja virettähän nyt lähdetään sitten Ukonkin kanssa rakentamaan. Jälkimetsälle ja esineruutuun on myös intoa päästä, onneksi lumet tuli ja meni, joten huomenna taas metsään olis tarkoitus mennä ennen agsatreenejä. Ukko on kyllä osoittanut niin hyvää luontaista taipumusta jäljestämiseen ja nenän käyttöön, että kun nyt olen itsekin taas jo kokenempi opettamaan jäljestystä, niin odotan innolla ensi kevättä, kun on näinkin selvät suunnitelmat. :)))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti