Revanssi

Tänään korkattiin vuoden paimennuskisakausi ja heti samantein kunnon koetukseen Kotikoskien tilalle ottamaan revanssia viime kesäisestä. Viime kesän "menestystä" ajatellen mun tavoite oli päästä radalla ensimmäisille kuljetusporteille. Ja kyllähän me sinne päästiinkin ja ohikin! :D Paimennettavat porukat koostui karitsoista, sekä pässi- että uuhikaritsoita sekaisin, joita ei oltu käsittääkseni oikeastaan juurikaan ennen paimennettu. Herkästi kääntyi koiraa vastaan ja polki jalkaa jos koira yhtään näytti epävarmalta, toisaalta välillä pinkoi kovaa vauhtia karkuun ja porukat erkanikin aika herkästi.

Kaksi kertaa ajettiin rata. Ensimmäisellä kertaa haku lähti vähän huonosti, olin antavinani Jerikolle ihan kunnollisen avun lähtöön. Oli vaan kuin jännitetty jousi siinä lähdössä ja lähti aivan tikku suoraan sen näköisenä, että kohta leikkaa hakulinjan, komensin maahan ja sitten uusi kaarikäsky, jolla Jeriko sitten lähti vähän maailman ääriin kaarelle. :D Katsoin vaan perään, että kääntyyköhän aidasta vasemmalle (mistä lampaat löytyy) vai oikealle. Kyllä se vasemmalle kääntyi ja loppukaari oli ihan maltillinen ja hyvä, meni jopa maahan käskystä! ;) Mutta se maasta ylösnousu on vaan aina sellainen vieterihyppy, että sillä kyllä ihan hyvät vauhdit annetaan lampaille. Tolpan kierto ok, ekalle portille jonkin laista siksakkia, mutta ihan ok meni. Poikittaisajossa lampailla alkoi veto varikolle olemaan aika kovaa ja Jeriko joutui koko ajan pysäyttämään. Lopulta ne valui kuitenkin niin pitkälle linjasta sivuun, että tuomari vihelsi pelin poikki ennen kuin käy mitään. Ihan ok ratkaisu kyllä mun mielestä, ei siitä varmaan olis mitään tullutkaan. :D Mutta ylitti jo mun tavoitteen.
Haku 16/20, nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle 11/20, kuljetus disk.

Toiselle radalle yritin lähteä vähän rauhallisemmin, ekalle olin ehkä jännittänyt vähän liikaa.. Toiselle sitten rauhallisempi lähtö, silittelin Jerikoa lähdössä kun lampaita vietiin hakutolpalle ja siinä kyllä itsekin rauhoittuu, kun koiraa silittelee rauhoittelevasti. Pitäis muistaa ottaa rutiiniksi. Sitten hieman huolellisempi lähetys kaarelle ja hieno pullea kaari, ei mennyt maahan, mutta hidasti hyvin ja olikin ehkä parempi ettei mennyt maahan koska lampaat oli siinä Elisan jaloissa ja Jeriko sai ne näin nousemaan tosi hyvin. Vähän sen sorttisia ne oli, että tosi herkästi kääntyi koiraa vastaan jos yhtään liikaa makuutti tai koira vaikutti yhtään epävarmalta. Eli tää oli oikeastaan ihan ok. Nyt annoin Jerikon ihan itsenäisesti työskennellä kuljetuksessa ohjaajalle, lampaat yritti vähän väliä lähteä eri suuntiin, mutta odotin, että Jeriko itse kokoaa enkä käskytellyt turhia. Jos olisin itse puuttunut olisi varmasti tullut hirveetä siksakkia ja nyt Jerikon omalla työskentelyllä linja mulle oli aika suora. Tolpan kierrossa tein vähän hölmön ratkaisun, kun lampaat pelkäs ihmistäkin, niin peruuttelin sitten tolpalta pois, kun aattelin, että sitten niillä olis mahdollisuus kiertää tolppa tiiviisti. Mutta siis Marikalta sain jälkikäteen kommentin, että eihän siitä tolpalta sais mihinkään poistua varsinkaan ylemmissä luokissa. ;)

No, sitten tolpan kierron jälkeen olikin mielenkiintoista. Lampaat lähti juoksemaan kohti katsomoa, minne Jeriko pysäyttämään jonka jälkeen yksi lähti omiaan ihan eri suuntaan (ja kuulemma melkein törmäs tolppaan) ja muuta kohti ensimmäisiä kuljetusportteja, Jeriko jäi siihen väliin, yksinäinen lammas viistosti takana. Vähän katselin tilannetta, että tais olla tässä, mutta sitten se yksi rauhoittuikin hölmistyneenä tolpan viereen ja muut ei painelleen ihan horisonttiin asti. Pari nopeaa juoksuaskelta pois yksinäisen lampaan linjan tieltä kohti muuta porukkaa, Jeriko pikkasen taakse päin antamaan pieni työntö tälle ja sitten äkkiä oikealle pitkälle kaarelle jarruttamaan muuta porukkaa. Ja saatiin porukka kasaan ja vieläpä rauhoittumaan, ekat hakuportit hienosti läpi ja linja toisille aivan mainio, ajettiin silleen viistossa linjassa, minä lampaisiin nähden klo 4-5, Jeriko vaihdellen klo 7-10. Tiukka kurvi toisilta hakuporteilta ja sitten ihan peruskuljetusta, jossa annoin myös ohjat Jerikolle, peruuttelin lauman tieltä ja kehuin ja vahvistin Jerikoa, mutta annoin sen itse työstää porukkaa. Luulen, että tämä oli iso syy siihen, miksi rata onnistui. Annoin Jerikon näyttää lampaille, että se kyllä itsekin osaa pitää ne kasassa (tässäkin vaiheessa tuli kyllä pari erkanemisyritystä, jotka Jeriko hoiti hyvin) ja lampaat rauhoittui silmin nähden. Häkkiin lampaat saatiin muutamalla Jerikon liikahduksella. Onneksi muistin mitä oltiin puhuttu muiden suorituksia katsoessa kentän laidalla ja muistin heittää aurausviitan maahan häkillä, koska lampaat tosiaan tosi herkästi säikähti ihmistä tai heikuvaa keppiä. Seisoin siis itse ihan hiljaa ja Jerikon liikuttelulla lampaat nätisti häkkiin. Oli aikas hieno fiilis, voin sanoa!!! :))

Vielä pieni "situation", kun lampaat meinas sitten ihan jumittaa sinne häkkiin ja mulkkas vaan takas, kun Jeriko meni häkin taakse. Jerikohan ei tällaista olisi suvainnut vaan alkoi heti irvistellä ja napsikin ilmaan aidan välistä. Meinas vielä kiertää häkin ja luikahtaa sisään näyttämään lampaille närhen munat, minkä aikomuksen ehdin onneksi estää. :D Mutta tais ne lampaat kuitenkin tajuta oman parhaansa, kun sitten uudelleen Jerikoa taakse laittaessa tuli ihan kiltisti sieltä uloskin. ;) Jännä, kun Jeriko osaa olla tosi tiukka, mutta toisaalta ei sillä kyllä saalisvietille mene vaikka lampaat kuinka juoksis. Tervettä itseluottamusta ja omanarvontuntoa sanoisin. :)

Hakukaari 19/20, nosto 7/10, kuljetus ohjaajalle 10/20, kuljetus 10/30, häkki 10/10, yhteensä 56 pistettä ja 3. sija. Saatiin Roburin ruokaa palkinnoksi, sitä voi käyttää vaikka sitten palkkana jäljellä tms... :)

Jälkikäteen tuosta tolpan kierron jälkeisestä tilanteesta tuomari sanoikin, että oli kyllä hyvin lähellä, että olisi torvi soinut. Sanoi, että jos koira olisi yhtään näyttänyt siltä, että kiihtyy tilanteesta, niin olisi keskeyttänyt, mutta Jeriko otti ihan rauhallisesti (koska mäkin pidin pään kylmänä), kuunteli ja toteutti käskyt hyvin ja selvittiin tilanteesta. Ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka silleen haastavia lampaita olikin, niin hyvin ne tänkin jälkeen rauhoittui eikä jäänyt mikään sinkoilu päälle, vaan loppurata meni tosi nätisti. :) Oltiin vähän niin kuin Babe ja Mr. Hogget paimennuskisoissa, jossa lampaat ei olekaan niin kilttejä kuin "kotitilalla", mutta alun hankaluuksien jälkeen saadaan hienosti rata ajettua ja häkin portti kiinni lampaiden perässä. Ne raikuvat aplodit jäi vaan kuulematta ja hetken ihmettelinkin, että mokasinko jotain... :D